Sigrid Taube Marie Arnoldson (20. maaliskuuta 1861 Tukholma – 7. helmikuuta 1943 Tukholma) oli ruotsalainen oopperalaulaja, äänialaltaan sopraano. Häntä kutsuttiin 1800-luvulla Ruotsin ”kolmanneksi satakieleksi” Jenny Lindin ja Christina Nilssonin ohella.
Arnoldsonin isä oli oopperalaulaja Carl Oscar Arnoldson, joka myös toimi hänen ensimmäisenä laulunopettajanaan. Isän riistettyä itseltään hengen vuonna 1881 Arnoldsson jatkoi opintojaan Fritz Arlbergin johdolla, teki ensiesiintymisensä Dalarössä seuraavana vuonna ja lauloi samana syksynä Kuninkaallisen musiikkiakatemian konsertissa. Vuonna 1883 Arnoldson teki Ruotsin-kiertueen ja löysi mesenaatin, joka rahoitti hänen opintonsa Berliinissä Désirée Artôt’n luona. Tämän jälkeen Arnoldson teki pääosan urastaan ulkomailla, mutta kävi muutamia kertoja esiintymässä Tukholman kuninkaallisessa oopperassa ja Göteborgin Stora Teaternissa.
Arnoldson meni vuonna 1888 naimisiin Alfred Fischhofin kanssa, joka oli hänen managerinsa Maurice Strakoschin sisarenpoika. He saivat seuraavana vuonna tyttären, jonka nimeksi tuli Ingegerd Louise. Arnoldson sai Litteris et Artibus -palkinnon vuonna 1891 ja hovilaulajan arvonimen 1897 esiinnyttyään kuningas Oskar II:n vallassaolon 25-vuotisjuhlassa. Vuonna 1939 hän muutti takaisin Ruotsiin, kun elämä natsien hallitsemassa Wienissä oli käymässä sietämättömäksi. Arnoldsonin edesmennyt mies oli ollut juutalainen. Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ruotsalaiset oopperalaulajat Luokka:Litteris et Artibus -palkitut Luokka:Vuonna 1861 syntyneet Luokka:Vuonna 1943 kuolleet