Ukraina on uskonnollisesti melko homogeeninen maa, jossa kristinusko on valta-asemassa. Maan perustuslaki takaa uskonnonvapauden, erottaa valtion ja uskonnolliset yhdyskunnat toisistaan ja estää uskontoon vetoamista valtiollisten velvollisuuksien välttämiseksi.
Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen uskonnollisuus Ukrainassa on noussut huomattavasti. Venäjän aggression myötä uskonnosta on tullut yhtäältä henkireikä ja toisaalta kanava kansallisen identiteetin ilmaisemiseen. Uskonnollisuudessa on havaittavissa myös alueellisia eroja: länsiukrainalaiset ovat perinteisesti olleet uskonnollisempia kuin maan keski- ja eteläosien asukkaat. Perheen uskonnollisuudella on huomattava merkitys yksilön omaan uskonnollisuuteen.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 monet uskonnolliset rakennukset ovat joutuneet venäläisjoukkojen iskujen kohteiksi huolimatta siitä, että Venäjän propaganda julistaakin taistelevansa kristillisten arvojen puolesta.
Kristinusko
Varhaisimpia viittauksia kristinuskosta Ukrainan alueella tulevat jo uskonnon alkuvuosilta. Perimätiedon mukaan apostoli Andreas olisi tehnyt lähetystyötä Krimillä asuvien kreikkalaisten keskuudessa ja myöhemmin paavi Klemens I karkoitettiin niemimaalle, jossa hän koki marttyyrikuoleman. Kiovan rusien kaste vuonna 988 Vladimir Suuren määräyksestä oli merkittävä käännekohta Ukrainan historiassa ja lujitti nimenomaan ortodoksisen kirkon asemaa alueella.
Kiovan patriarkaatin Ukrainan ortodoksinen kirkko ja Ukrainan autokefalinen ortodoksinen kirkko yhdistyivät vuonna 2018 Ukrainan ortodoksiseksi kirkoksi. Moskovan patriarkaatin alainen kirkko ei osallistunut yhdistymiseen. Samana vuonna kaikkien ortodoksien määräksi arvioitiin 87,1 % Ukrainan väestöstä. Vuoden 2019 alussa ekumeeninen patriarkka Bartolomeos I tunnusti sen autokefalian.
Katolinen kirkon kohdalla on huomioitava se, että Ukrainassa katoliseen kirkkoon kuuluvat virallisesti myös maan kreikkalaiskatolilaiset kirkot, jotka noudattavat itäistä perinnettä, vaikka kuuluvatkin paavin alaisuuteen. Tällä kirkkokunnalla on oman ilmoituksensa mukaan 5,5 miljoonaa jäsentä. Läntistä katolilaisuutta harjoittavat lähtökohtaisesti vain Ukrainassa asuvat etniset vähemmistöt kuten puolalaiset.
Protestanttien määrät ovat Ukrainassa olleet vähäiset, mutta kasvamaan päin. Vuonna 2018 erilaisiin protestanttisiin kirkkokuntiin kuului 2,2 % ukrainalaisista. Protestanteista suurimman ryhmän muodostavat baptistit.
Eri kristillisten ryhmien välillä on ollut jännitteitä: esimerkiksi niin sanotun Donetskin kansantasavallan alueella asuvat protestantit ovat joutuneet vainon ja tappouhkauksien kohteeksi. Tämän vuoksi he joutuvat harjoittamaan uskontoaan salassa, kun taas ortodokseihin ei kohdisteta vastaavaa vainoa. Muiden kuin ortodoksien kirkkorakennuksia on takavarikoitu ja annettu kapinallisten käyttöön esimerkiksi kuntosaleiksi ja kasarmeiksi. Tätä on jatkettu myös vuoden 2022 invaasion jälkeen.
Islam
Islam on kristinuskon jälkeen suurin yksittäinen uskonto Ukrainassa. Suurin osa ukrainan muslimeista on sunnilaisia ja muslimien määräksi arvioidaan 500 000 – 600 000.
Juutalaisuus
Krimillä sijainneesta Pantikapaionin kaupungista on löydetty Rooman valtakunnan aikainen synagoga, joka on varhaisin merkki sekä juutalaisuudesta että monoteismista Ukrainassa. Turkkilaisiin kansoihin kuuluvat kasaarit kääntyivät juutalaisuuteen 800-luvulla. Kasaarien kaanikunnan romahdettua kasaarien rabbi asettui Kiovaan.
Vuonna 2018 Ukrainan väestöstä 0,4 % oli juutalaisia.
Muut uskonnot ja uskonnottomuus Vuonna 2025 ukrainalaisista 0,04 % oli buddhalaisia, 0,02 % sikhejä ja 0,01 % hinduja. Maassa tiedetään myös olevan vähäisiä määriä Falun Gongin harjoittajia ja bahá'ilaisia.
Uuspakanuus on nostanut suosiotaan viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Uskonnon harjoittajien tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta vuonna 2020 uuspakanallisia järjestöjä maassa oli hieman yli 120.
Uskonnottomia on noin 16,3 % väestöstä. Ateismi oli Ukrainassa vahvoilla neuvostoaikana, jolloin kommunistipuolueen jäsenien odotettiin olevan militantteja ateisteja. Ennen Neuvostoliittoa joidenkin ukrainalaisten lehtimiesten keskuudessa oli havaittavissa sekularistista ajattelua, mutta Neuvostoliiton perustamisen jälkeen ateismi ja uskonnon vastustaminen nousi näkyväksi osaksi yhteiskuntaa. Huomattavia ateistisia ajattelijoita 1960–1980 -luvuilla olivat muun muassa Jevgraf Duluman ja Oleksi Onyštšenko. Ateisteja on arviolta 2,21 %.
Lähteet
*