Kilpirauhasen adenooma on kilpirauhasen yleisin hyvänlaatuinen kasvain. Se ilmenee usein oireettomana kyhmynä kilpirauhasessa. Pieni osa adenoomista erittää liikaa kilpirauhashormoneja, jolloin puhutaan toksisesta adenoomasta.
Esiintyminen Ruumiinavausaineistojen perusteella kilpirauhasen adenoomia on noin 3−4,3 %:lla väestöstä. Ne ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä. Jodinpuutteen vähennyttyä myös adenoomat ovat harvinaistuneet.
Patogeneesi Yli puolessa toksisista adenoomista todetaan aktivoivia mutaatioita TSH-signalointireitissä, useimmiten kilpirauhashormonireseptoria koodaavassa geenissä TSHR tai harvemmin G-proteiinikytkentäisen reseptorin α-alayksikköä koodaavassa geenissä GNAS. Tämä johtaa kilpirauhashormonien tuotantoon ulkoisesta tyreotropiinin pitoisuudesta riippumatta. Näitä mutaatioita esiintyy myös hormonaalisesti aktiivisessa kyhmystruumassa, mutta ei juurikaan kilpirauhassyövässä.
Hormonaalisesti epäaktiivisissa adenoomissa voidaan todeta mutaatioita muun muassa KRAS- ja PIK3CA-geeneissä sekä PAX8-PPARG-fuusiogeeniä. PAX8 säätelee kilpirauhasen epiteelisolujen erilaistumista. KRAS-mutaatiot liittyvät kilpirauhassyövän kehittymisen riskiin.
Oireet ja löydökset Kilpirauhasen adenooma on usein oireeton ja saatetaan todeta sattumalöydöksenä ultraäänitutkimuksen yhteydessä. Kaulalla voi tuntua tai näkyä kivuton kyhmy. Harvoin esiintyy paineoireita, mikäli adenooma painaa viereisiä rakenteita. Useimmiten kilpirauhashormonien tasot ovat normaalit, mutta noin 1 %:lla on kilpirauhasen liikatoimintaa ja siihen liittyviä oireita (laihtuminen, ahdistuneisuus, sydämentykytys, hikoilu, muutokset vatsan toiminnassa, iho- tai hiusmuutokset, kuukautiskierron häiriöt naisilla).
Adenooma esiintyy yksittäin, kun taas kyhmystruumassa kyhmyjä on useita. Mikroskooppisesti nähdään keskenään hyvin samanmuotoisia kilpirauhasen epiteelisoluja. Adenoomaa ympäröi yhtenäinen sidekudoskapseli, mikä on tärkein ero kilpirauhassyöpään.
Diagnostiikka Kilpirauhasen seudussa tuntuva kyhmy voi olla adenooman sijaan myös kysta, kyhmystruuma, lisäkilpirauhasen adenooma, kilpirauhastulehdus tai kilpirauhassyöpä. Erotusdiagnostiikassa käytetään ultraäänitutkimusta. Kilpirauhasen kyhmyjen syöpäriskin arviointiin ultraäänitutkimuksessa on kehitetty erilaisia menetelmiä, kuten TIRADS-luokitus. Tarvittaessa kyhmystä otetaan neulanäyte mikroskooppista tutkimusta varten. Lisäksi kilpirauhashormonien tasot voidaan määrittää kyhmyn hormonaalisen aktiivisuuden selvittämiseksi.
Hoito Mikäli kilpirauhasen kyhmy varmistuu hyvänlaatuiseksi, voidaan tilannetta jäädä seuraamaan. Myös kilpirauhasen osittainen poisto voi tulla kyseeseen.
Toksisen adenooman hoitovaihtoehtoja ovat kilpirauhasen toimintaa hillitsevät lääkkeet, radiojodihoito ja leikkaus.
Syövän kehittymisen riski Hormonaalisesti epäaktiivisen adenooman riski muuntua pahanlaatuiseksi on noin 20 %, mutta toksisessa adenoomassa vain alle 1 %.
Katso myös
Kilpirauhassyöpä
Lähteet
Luokka:Kilpirauhasen sairaudet Luokka:Kasvaimet