Kristillinen agrarismi eli kristillinen maatalousliike on filosofinen ja teologinen näkökulma, joka korostaa maatalouden, maankäytön ja maaseutuyhteisön merkitystä kristillisessä viitekehyksessä. Se kannattaa kestäviä viljelykäytäntöjä, ekologista vastuuta sekä maan moraalista ja hengellistä merkitystä ja pitää maataloutta olennaisena osana ihmisen kukoistusta ja jumalallista luomistyötä. Kristillisen agrarismin käsityksiin kuuluu, että maanviljely on yhteistyötä Jumalan kanssa luomakunnassa.
Kristillinen agrarismi nousi liikkeenä esiin 1900-luvun alkupuolella ja puolivälin jälkeen korostaen ekumeenista yhteistyötä sekä perheviljelyn ihanteen ja maanomistamisen puolustamista vuokraviljelyä vastaan. Kristillisen agrarismin mukaan maaseutuyhteisöjen pelastaminen oli ratkaisevan tärkeää kansankunnan tulevaisuudelle, sillä maaseudulla eläminen ja erityisesti maanviljely on moraalisin tapa elää. Heidän mukaansa pienet maaseutuyhteisöt ovat paras tie oikeudenmukaisuuteen. Protestanttiset agraariliikkeet työskentelivät tiiviisti erityisesti valtionyliopistojen kanssa ja osuuskuntien kautta kouluttaakseen työntekijöitä ja lähetyssaarnaajia. Kristillinen agraariliike on nostanut Yhdysvalloissa esiin taloudellisen ja teknologisen kehityksen moraalista kriisiä.
Historia Suuren osan 1900-lukua päälinjan protestantit kantoivat huolta maaseutuyhteisöistä. Protestanttiset agraarit puolustivat vankasti perhetiloja, pienviljelyä ja kasvokkain kohtaavaa maaseutuyhteisöä. 1930-luvulle mennessä agraarien keskuudessa havaittiin teollisen maatalouden ympäristövaikutukset, jotka johtui intensiivisistä ja lyhytnäköisistä maatalouskäytänteistä. Protestanttiset agraarit omistautuivat maaperän suojelulle yhdessä hallinnon ja maallisten ryhmien kanssa. Tueksi laadittiin sekä teologisia perusteluja että konkreettisia suunnitelmia maaperän huonontumisen torjumiseksi. He kehottivat maanviljelijöitä pitämään velvollisuutenaan suojella Jumalan luomaa maata.
Kristillinen velvollisuus maaperän suojelemiseksi tuli esiin myös kristillisten johtajien taholta. Edwin L. Earp tarjosi teoksessaan Biblical Backgrounds for the Rural Message (1922) raamatullisia argumentteja maatalouskäytänteihin, yhteisöelämään ja Jumalan valtakunnan rakentamiseen. Malcolm Dana kertoi teoksessaan Christ of the Countryside (1937) Jeesuksen elämästä maatalouden näkökulmasta. Samana vuonna Mark Dawber puolestaan kritisoi amerikkalaisia sopimattomasta asenteesta maata kohtaan. Vuonna 1943 Agricultural Missions, Inc.:n johtaja John Reisner piti maaperän vahingoittamista paitsi rikoksena yhteiskuntaa vastaan, myös syntinä Jumalaa vastaan.
Vuonna 1945 julkaistiin laaja ekumeeninen lausunto Ihmisen suhde maahan, jonka allekirjoittivat kymmenien kristillisten kirkkokuntien ja järjestöjen edustajat. Vuonna 1950 perustettu National Council of Churches näki kirkolla roolin luonnonvarojen viisaaseen käytttöön tilanhoitajaetiikan mukaisesti ja ohjasi seurakuntalaisia osallistumaan maaseudun kehittämisohjelmaan. 1940- ja 1950-luvuilla kirkkokansaa kutsuttiin suojelutyöhön Soil Stewardship Sunday-juhlien merkeissä.
Kristillisen maatalousliikkeen suuret julkaisut, kuten Christian Rural Fellowship Bulletin sekä NCC:n äänenkannattaja Town and Country Church lakkasivat ilmestymästä 1960-luvun lopulla. 1970-luvulta lähtien ympäristöajattelun teemat ovat esiintyneet enenevässä määrin ympäristöaktivismiin keskittyvissä liikkeissä.
Katso myös Agrarismi Tilanhoitajaetiikka
Lähteet
Luokka:Kristillinen politiikka Luokka:Maatalous