Laura Antonelli (28. marraskuuta 1941 – 22. kesäkuuta 2015) oli italialainen näyttelijä, joka esiintyi 45 elokuvassa neljällä vuosikymmenellä.
Antonelli oli lapsena kömpelö. Vanhemmat laittoivat hänet voimistelutunneille toivoen tytön saavan sieltä sulokkuutta. Hän syntyi nykyisen Kroatian alueella, mutta muutti lapsena Napoliin, missä hän opiskeli voimistelunopettajaksi.
Antonellin ensimmäiset elokuvaroolit olivat kliseisessä jatko-osassa Dr. Goldfoot & the Girl Bombs (1966), epätasaisessa lännenelokuvassa Kuoleman coltit (A Man Called Sledge, 1970) ja Mia Farrow'n seksikkäänä siskona elokuvassa Tohtori Popaul (1972). Vasta rooli palvelijana, joka asuu leskeksi jääneen isän ja hänen poikiensa luona elokuvassa Kaikki rakastavat Angelaa (Malizia,1973), vakiinnutti hänen asemansa. Hän esiintyi myöhemmin lukuisissa italialaisissa seksifarsseissa, mutta sai niiden välissä toisinaan myös arvostetumpia rooleja. Luchino Viscontin joutsenlaulussa Rakkaus Roomassa (L'Innocente, 1976) hän oli kolmiodraamasssa Marcello Mastroiannin ja Giancarlo Gianninin välillä. Hän teki uudelleen yhteistyötä Mastroiannin kanssa eroottisessa draamassa Miehet ja Antonia (Mogliamante/Wifemistress, 1977), jossa hän näytteli tämän alistettua vaimoa, joka kokee seksuaalisen heräämisen. Yksi Antonellin parhaista elokuvarooleista oli Ettore Scolan pakkomielteistä rakkautta käsittelevässä elokuvassa Rakkauden huumaa (Passione d'Amore, 1981). Hän jatkoi uraansa 1980-luvun ajan, mutta toukokuussa 1991 hänet pidätettiin ja tuomittiin kolmen ja puolen vuoden vankeusrangaistukseen kokaiinin hallussapidosta. Tuomio kumottiin myöhemmin valituksen jälkeen. Antonellin viimeinen rooli oli jatko-osassa Malizia 2mila (1991). Antonelli kuoli sydänkohtaukseen 73-vuotiaana 22. kesäkuuta 2015.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Italialaiset näyttelijät Luokka:Vuonna 1941 syntyneet Luokka:Vuonna 2015 kuolleet