Newburgh on vajaan 29 000 asukkaan kaupunki Orangen piirikunnassa New Yorkin osavaltion kaakkoisosassa. Se sijaitsee Hudsonjoen länsirannalla, noin 90 kilometria New York Citystä pohjoiseen.
Yhdysvaltain vapaussodan loppuvaiheessa George Washington johti siirtokuntien armeijaa kaupungista käsin; hänen entisestä päämajastaan on muodostunut kaupungin tunnetuin nähtävyys. Kaupungissa on myös satoja muita kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia, erityisesti East End Historic Districtin alueella.
Newburghin talous perustui pitkään teollisuuteen ja jokisatamaan, mutta toisen maailmansodan jälkeen työpaikkojen määrä romahti teollisuuden rakennemuutoksen myötä. Korkea köyhyysaste ja sosiaaliset ongelmat, kuten rikollisuus ja huumeet, ovat jatkuneet 2000-luvulle asti.
Väestöstä lähes puolet on taustaltaan latinalaisamerikkalaisia, ja kaupungissa on myös paljon afroamerikkalaisia ja amerikanitalialaisia. Newburghin läheltä kulkee kaksi merkittävää valtatietä, ja sen läheisyydessä sijaitsee kansainvälinen lentokenttä.
Maantiede pienoiskuva|vasen|Downing Park on suuri puisto Newburghin keskustassa. Newburgh sijaitsee Orangen piirikunnassa New Yorkin osavaltion kaakkoisosassa, noin 90 kilometriä New York Citystä pohjoiseen. Kaupunki on Hudsonjoen länsirannalla Beaconia vastapäätä ja Catskillvuorista kaakkoon. Sitä ympäröi lännessä ja pohjoisessa Town of Newburgh sekä etelässä Town of New Windsor.
Newburghin kohdalla Hudsonjoki levenee Newburgh Bayksi, joka soveltuu syvyytensä ansiosta hyvin vesiliikenteelle. Noin kahdeksan kilometriä kaupungista etelään joki virtaa Breakneck Ridgen ja Storm King Mountainin välistä Hudson Highlandsin alueelle. Noin kaksi kolmasosaa kaupungin pinta-alasta kuuluu Quassaick Creekin valuma-alueeseen, joka laskee Hudsonjokeen kaupungin eteläosassa, kun taas muilla alueilla vedet virtaavat suoraan jokeen.
Tasaisen rantakaistaleen jälkeen maasto kohoaa jyrkästi noin 90 metriin porrasmaisena rinteenä. Rinteen yläpuolella maasto muuttuu tasaisemmaksi Broadwayn itäpään tienoilla. Eteläisessä Newburghissa Quassaick Creekin suulla ranta on paikoin hyvin jyrkkä ja kohoaa noin 40 metriä joenpinnan yläpuolelle.
Yhdysvaltain väestönlaskentaviraston mukaan Newburghin maa-alue on noin 9,9 neliökilometriä ja vesialue noin 2,5 neliökilometriä. Valtaosa maa-alueesta on tiivistä kaupunkirakennetta; viheralueita on lähinnä länsirajalla Snake Hillin ympäristössä sekä Quassaick Creekin varrella. Kaupungissa on yhteensä 138 hehtaaria puistoalueita, joista 13 hehtaaria on rakennettuja puistoja ja 125 hehtaaria luonnonmukaisia viheralueita.
Newburgh kuuluu uudemmassa Köppenin–Geigerin ilmastoluokituksessa kostean subtrooppisen ilmaston (Cfa) piiriin, kun vanhemmissa luokituksissa se luokiteltiin kuumakesäiseen mannerilmastoon (Dfa).
Historia pienoiskuva|Hasbrouck House toimi vuosina 1782–1783 Washingtonin päämajana. Vuonna 1609 englantilainen tutkimusmatkailija Henry Hudson purjehti ensimmäisenä eurooppalaisena Hudsonjokea pitkin pohjoiseen ja saapui Newburgh Baylle. Hänen perämiehensä kirjasi laivan lokikirjaan, että paikka soveltui hyvin kaupungin perustamiseen. Noin sata vuotta myöhemmin Saksan Pfalzista saapuneet protestanttiset pakolaiset perustivat kuningatar Annan luvalla nykyisen kaupungin paikalle siirtokunnan nimeltä Parish by the Quassaick. He asettuivat Quassaick Creekin suulle ja valmistivat paikallisista luonnonvaroista Britannian laivastolle tervaa ja muita pihkanjalostustuotteita.
1700-luvulla Newburgh kehittyi merkittäväksi jokisatamaksi. Vuonna 1743 Alexander Colden sai oikeuden liikennöidä lauttaa Hudsonjoen yli, mikä loi pysyvän yhteyden vastarannalle ja vahvisti alueen asemaa kaupan solmukohtana. Jokirannan telakat, varastot ja verstaat tukivat kasvavaa kauppaa erityisesti New Yorkiin. Vuosisadan puoliväliin mennessä englantilaisista ja skotlantilaisista oli muodostunut suurin väestöryhmä, ja siirtokunta nimettiin uudelleen Newburghiksi Skotlannissa sijaitsevan kylän mukaan.
Yhdysvaltain vapaussodan loppuvaiheessa vuosina 1782–1783 Newburgh toimi kenraali George Washingtonin päämajana ja amerikkalaisten komentokeskuksena Hudsonjoen laaksossa. Sodan päätyttyä Washington antoi kaupungissa käskyn hajottaa siirtokuntien armeijan. Hän torjui myös ehdotukset vallan keskittämisestä itselleen ja sitoutui tasavaltalaisiin periaatteisiin. Tämän vuoksi Newburghia on pidetty Yhdysvaltain tasavallan synnyn kannalta symbolisesti merkittävänä paikkana.
1800-luvun alussa Newburghista kehittyi merkittävä liikenteen solmukohta ja teollisuuskeskus. Sen sijainti New Yorkin ja Albanyn puolivälissä sekä luonnostaan syvä satama loivat hyvät edellytykset kaupalle. Newburghin ja Cochectonin välinen tullitie yhdisti kaupungin Delawarejoen alueeseen ja helpotti tavaroiden kuljetusta sisämaasta Hudsonjoelle. Jokirantaa reunustivat telakat, valimot ja parkitsimot, ja tuotanto laajeni tiilenvalmistukseen, panimotoimintaan sekä myöhemmin vaateteollisuuteen. Hallinnollisesti Newburgh erotettiin Town of Newburghista omaksi kyläkseen vuonna 1800, ja siitä tuli kaupunki vuonna 1865.
1800-luvun jälkipuoliskolla vauraus näkyi kaupungin rakennuskannassa. Hudson Highlandsin maisemat houkuttelivat varakkaita asukkaita, jotka rakennuttivat näyttäviä kartanoita Andrew Jackson Downingin, Calvert Vaux’n ja Frederick Clarke Withersin suunnitelmien pohjalta. Vuonna 1884 Montgomery Streetillä otettiin käyttöön Thomas Edisonin suunnittelema voimalaitos, ja Newburghista tuli New Yorkin jälkeen toinen kunta maailmassa, jossa hyödynnettiin sähköä. Ensimmäisenä iltana sähkövalot syttyivät noin 500 lamppuun keskustassa. Vuonna 1893 avattu Palatine Hotel nousi aikansa tunnetuksi seurapiirien kohtaamispaikaksi. 1900-luvun alussa Newburgh oli yksi Hudson Valleyn tärkeimmistä teollisuus- ja kauppakeskuksista, ja kaupungissa toimi yli sata tehdasta.
Toisen maailmansodan jälkeen teollisuuden rakennemuutos johti tuotannon supistumiseen ja työpaikkojen katoamiseen. Samalla kaupallinen toiminta siirtyi esikaupunkialueille, mikä hiljensi keskustaa. 1970-luvun alussa laajat purkutyöt hävittivät erityisesti joenrannan historiallista rakennuskantaa ja heikensivät kaupunkikuvaa merkittävästi. 2000-luvulla Newburghissa on toteutettu useita hankkeita, joiden tavoitteena on elvyttää kaupunkia ja kunnostaa sen historiallisia rakennuksia.
Hallinto pienoiskuva|vasen|pysty=0.75|Alexander Jackson Davisin suunnittelema Dutch Reformed Church (1835). Newburghilla on kunnallinen itsehallinto (municipal corporation), ja sen hallinto perustuu vuodesta 1917 käytössä olleeseen valtuusto–johtaja-malliin. Kaupunginvaltuusto säätää paikallislait sekä päättää strategiasta, talousarviosta, verotuksesta ja lainanotosta. Valtuustoon kuuluu seitsemän vaaleilla valittua jäsentä: pormestari ja kuusi muuta jäsentä, joista kaksi edustaa koko kaupunkia ja neljä vaalipiirejä. Pormestari johtaa valtuuston kokouksia ja osallistuu päätöksentekoon yhtenä jäsenenä, mutta hänen roolinsa on pääosin edustuksellinen. Kaupunginjohtaja (city manager) on valtuuston nimittämä, ja hän vastaa hallinnon johtamisesta, lakien toimeenpanosta sekä valtuuston päätösten toteuttamisesta.
Newburghin kaupunginoikeus (City Court of Newburgh) kuuluu osavaltion oikeusjärjestelmään, ja siellä työskentelee kolme tuomaria. Newburghin laajennettu koulupiiri (Newburgh Enlarged City School District) toimii erillään kaupungin hallinnosta. Myös asuntopalveluista vastaava Newburgh Housing Authority ja teollistamisvirasto (Industrial Development Agency) ovat itsenäisiä toimijoita.
Talous Newburgh oli 1900-luvun ensimmäiselle puoliskolle saakka vauras jokisatama ja teollisuuskaupunki. Toisen maailmansodan jälkeen kaupunki taantui nopeasti, kun tehtaita suljettiin tai siirrettiin muualle. Tämä johti työpaikkojen menetyksiin ja veropohjan kaventumiseen. Peräkkäiset talouskriisit, mukaan lukien vuoden 2008 laman vaikutukset, johtivat yli 600 rakennuksen hylkäämiseen; monet niistä jäivät tyhjilleen tai päätyivät suurten lainanantajien haltuun.
Kaupungin rajojen sisällä toimivista työnantajista merkittävimpiä ovat St. Luke’s Cornwall Hospital (1 247 työntekijää), vammaispalveluja tarjoava The Arc (525), Mount Saint Mary College (350), KeyBank (280) ja ruokapalveluyritys Watson Services (240).
Liikenne pienoiskuva|CSX:n rahtijuna Newburghissa. Newburghia palvelivat historiallisesti Erie- ja West Shore -rautatiet. Nykyisin rautatieliikenne rajoittuu CSX Transportationin operoimaan tavaraliikenteeseen West Shore -radalla. Lähimmät matkustajajunayhteydet ovat Beaconin sekä Salisbury Millsin–Cornwallin asemilla.
Newburghin läheltä kulkee kaksi merkittävää valtatietä: lännessä pohjois–eteläsuuntainen New York State Thruway (I-87) ja pohjoisessa itä–länsisuuntainen Interstate 84. Newburghin–Beaconin silta yhdistää Interstate 84:n Hudsonjoen yli Newburghin (Orangen piirikunta) ja Beaconin (Dutchessin piirikunta) välillä. Interstate-teiden ja sillan rakentaminen 1950–1960-luvuilla paransi alueen saavutettavuutta, mutta ohjasi samalla läpikulkuliikennettä pois kaupungista.
Valtaosan historiastaan Newburghin ja Beaconin välinen liikenne Hudsonjoen yli perustui lauttayhteyteen. Lauttaliikenne alkoi jo vuonna 1743 ja oli yksi Yhdysvaltojen vanhimmista. Se lopetettiin 3. marraskuuta 1963, päivää Newburghin–Beaconin sillan avaamisen jälkeen. Lauttayhteys palautettiin työmatkaliikenteeseen lokakuussa 2005, mutta Metropolitan Transportation Authority keskeytti sen toistaiseksi tammikuussa 2025.
Newburghin lähellä sijaitsee New York Stewart International Airport, jolta on suoria lentoja kotimaisiin ja kansainvälisiin kohteisiin. Vuonna 2024 kentällä operoi neljä lentoyhtiötä, jotka liikennöivät muun muassa Floridaan, Etelä-Carolinaan, Reykjavikiin ja Färsaarille. Port Authority of New York and New Jersey on investoinut kentän kehittämiseen, ja terminaalia on laajennettu kansainvälistä liikennettä varten.
Väestö pienoiskuva|Rap-artisti Saul Williams on syntynyt Newburghissa. Vuoden 2020 väestönlaskennassa Newburghissa oli noin 29 000 asukasta. Heinäkuuhun 2025 mennessä asukasmäärän arvioitiin pienentyneen noin 28 000:een. Kaupungin väkiluku oli suurimmillaan noin 32 000 vuonna 1950, minkä jälkeen teollisuuden työpaikkojen väheneminen ja taloudelliset vaikeudet ovat pitäneet väkiluvun laskusuunnassa.
Newburghin väestö on etniseltä taustaltaan selvästi monimuotoisempi kuin Yhdysvalloissa keskimäärin. Latinotaustaisia on 49 prosenttia asukkaista, kun koko maassa vastaava osuus on 21 prosenttia. Vastaavasti ei-latinotaustaisia valkoisia on vain 22 prosenttia asukkaista, kun heidän osuutensa koko Yhdysvaltojen väestöstä on 56 prosenttia. Myös ulkomailla syntyneiden ja kotonaan muuta kuin englantia puhuvien osuudet ovat suurempia kuin Yhdysvalloissa keskimäärin. Latinoväestöstä valtaosa on meksikolaistaustaisia. Muita merkittäviä väestöryhmiä kaupungissa ovat jo pitkään olleet afroamerikkalaiset ja amerikanitalialaiset. 1980-luvulta lähtien Newburghiin on muuttanut asukkaita New Yorkin suurkaupunkialueelta.
Newburghin ikärakenne on selvästi Yhdysvaltojen keskiarvoa nuorempi. Mediaani-ikä on 33,6 vuotta, kun Yhdysvalloissa se on 39,2 vuotta. Myös lasten osuus on hieman suurempi ja ikääntyneiden osuus pienempi kuin Yhdysvalloissa keskimäärin.
Kaupungissa on noin 10 500 kotitaloutta, joissa on keskimäärin 2,6 henkilöä, kun Yhdysvalloissa kotitalouksien keskikoko on 2,5 henkilöä. Vuosina 2020–2024 kotitalouksien mediaanitulot olivat noin 57 000 dollaria, kun koko maassa kotitalouksien mediaanitulot olivat 81 000 dollaria. Köyhyysaste oli tuolloin 24 prosenttia, yli kaksinkertainen koko maan 11 prosenttiin verrattuna. Vähintään kandidaatin tutkinnon suorittaneiden osuus on noin viidennes 25 vuotta täyttäneistä, selvästi pienempi kuin Yhdysvalloissa keskimäärin.
Rikollisuus ja huumeet ovat Newburghissa merkittäviä sosiaalisia ongelmia, ja kaupungissa toimii useita katujengejä.
Kulttuuri pienoiskuva|vasen|Federaalityylinen David Crawford House.