Karin Göranintytär Stiernsköld (n. 1510–1584) oli Hollolan kihlakunnantuomarin, valtaneuvos Björn Klaunpoika Lejonin (Lepaan sukua) leski ja Harvialan kartanon rouva, joka tunnetaan historialähteissä mahtavana maanomistajana ja häikäilemättömänä talonpoikien omaisuuden riistäjänä.
Elämä Karinin isä oli ruotsalainen aatelismies, Korsholman linnanvouti Göran Hansinpoika Stiernsköld, äiti Göran Stiernsköldin toinen puoliso Ingeborg Sparre, valtaneuvos Sigge Larsinpoika Sparren ja Kristina Månsintytär Natt och Dagin tytär. Göran Stiernsköld kuoli 1517, Karinin ollessa vasta pikkutyttö. Leskeksi jäänyt Ingeborg-rouva meni naimisiin 1518 Kankaisten Krister Klaunpoika Hornin kanssa ja tämän kuoltua 1520 avioitui vielä kolmannen kerran valtaneuvos Åke Klaunpoika Tottin kanssa. Jäätyään kolmannen kerran leskeksi 1531 Ingeborg eli viimeiset runsaat kymmenen elinvuottaan yksin. Karin-tyttären lapsuudesta ja nuoruudesta äidin ja isäpuolten rinnalla ei tiedetä paljoa, mutta todennäköisesti hän vietti suuren osan ajasta Suomessa, luultavasti eri sukulaisten luona, ja pitemmän aikaa Halikon Joensuussa. Hänen äitinsä Ingeborg ja hänen viisi sisarustaan muuttivat kaikki myöhemmin Ruotsiin.
Karin meni luultavasti 1520-luvun lopulla naimisiin kihlakunnantuomari Björn Klaunpoika Lejonin kanssa. Tämä hallitsi Tyrvännön Lepaan kartanoa ja hankki itselleen runsaasti lisää maaomaisuuksia sekä ostamalla että syytösten mukaan myös käyttämällä hyväkseen tuomarin asemaansa. Kuollessaan 1551 Björn Klaunpoika oli Hämeen rikkain kartanonherra.
Leskeksi jäätyään Karin jatkoi puolisonsa tapaan maaomaisuutensa laajentamista. Hän muutti Harvialan kartanoon, josta oli saanut puolet huomenlahjana, ja osti siitä toisenkin puolen 1555. Kuningas Kustaa Vaasan sihteerin Jaakko Teitin vuosina 1555–1556 kokoama valitusluettelo aatelin väärinkäytöksistä sisältää useita mainintoja Karin-rouvan toiminnasta. Hänen kerrotaan paitsi ostaneen veromaata Tuuloksen, Lammin ja Hattulan alueilta myös laittomasti vallanneen talonpoikien maita, korjanneen kaskisatoa itselleen tai häätäneen talonpoikia taloistaan. Asikkalan Kalkkisten talonpoikien kanssa hänellä oli pitkällinen kiista: Karinin appi oli tuominnut erään kalkkislaisen talonpojan kolmen markan sakkoon, jota tämä ei kyennyt maksamaan, ja ottanut tämän maat pantiksi. Kalkkisten talonpojat puolestaan olivat vallanneet itselleen Karinin omistaman erämaan Riihilahdesta ja saaneet tästä tuon ajan mitoilla huomattavan 40 markan sakon.
Karinilla ja Lepaan Björn Klaunpojalla oli kahdeksan lasta, joiden ikäjärjestystä ei tunneta:
oletettavasti vanhin tytär, meni naimisiin Hakoisten kartanon Johan Månsinpojan kanssa; Ingeborg Björnintytär, vuoden 1571 hopeaveroluettelon mukaan Kirstulan omistaja; Karin Björnintytär, avioitui Bengt Johaninpoika Görtzhagenin kanssa ja kuoli 1580; pojat Gören ja Melker, lähtivät 1560-luvulla Juhana-herttuan hoviin ja kuolivat ennen uutta perinnönjakoa 1574; Klaus Björninpoika, syyllistyi Viipurissa miestappoon 1567 ja kuoli Tallinnassa 1579; Hans Björninpoika, Lepaan kartanon herra, yleni ritariksi, avioitui Henrik Klaunpoika Hornin tyttären Karinin kanssa ja kuoli 1572; Anna Björnintytär, sai isänsä perinnönjaossa 1574 Niemenpään kartanon sekä useita tiluksia eri pitäjistä, avioitui mahtavan ruotsalaisen aatelismiehen, Edebyn Mats Larsinpoika Kruusin kanssa 1575 ja sai äitinsä kuoltua perinnökseen Harvialan kartanon.
Jaakko Teitin luettelossa kerrotaan myös, että Karin olisi leskeksi jäätyään saanut aviottoman lapsen preussilaisen aatelismiehen Hans Erthelin kanssa. Tämä lapsi, Hans Hansinpoika päätyi jo nuorena suhteeseen naimisissa olevan naisen kanssa ja pakeni tämän kanssa Lyypekkiin mutta palasi myöhemmin Suomeen ja sai Juhana III:lta vahvistuksen isoisälleen myönnettyyn puolalaiseen aatelisarvoon. Hänestä tuli ratsumestari ja Pohjanmaan käskynhaltija. Hän kuoli 1605.
Lähteet
Luokka:Vuonna 1584 kuolleet Luokka:1510-luvulla syntyneet Luokka:Suomalaiset aateliset