Joutsjärvi on Uudellamaalla Mäntsälässä Lukonkulmalla sijaitseva järvi.

Maantietoa Joutsjärvi on 750 metriä pitkä, 400 metriä leveä, ja sen pinta-ala on 26 hehtaaria. Järvi sijaitsee savikkoisella peltoalueella, jota rikkoo metsäiset mäet. Korkein niistä on Kuljunmäki, joka kohoaa länsipuolella 25 metrin korkeuteen vedenpinnasta. Muut mäet ovat vain 15 metrin korkuisia. Osa järveen ulottuvaista pelloista ovat nykyään suota tai niittymaata. Järvi on luodattu ja syvyyskäyrien mukaan siinä on vain yksi syvänne. Syvänteessä on 1,8 metriä syvää ja syvin kohta sijaitsee keskellä järveä. Järven keskisyvyys on 1,1 metriä . Ilmakuvan perusteella järvessä on vesikasvillisuutta lähes koko vesialalla ja varsinkin sen itäpäässä on tiheää vesikasvillisuutta. Järvessä on kartan mukaan yksi autio saari, joka on kooltaan kuin luoto. Se sijaitsee kaakkoisrannan tuntumassa. Järven rantaviivan pituus on 2,3 kilometriä . Suuri osa rannasta on matalaa ja silmämääräisesti yli puolet rantaviivasta on suota. Pohjoisrannassa on peltomaata ja etelärannassa on metsäinen rinne. Etelärannassa on myös kiintästi asuttu tila ja vastarannalla yksinäinen mökki. Niille tulee tiet Lukonkulman kylätieltä (yhdystie 11731).

Luontoarvoja Vuonna 2008 tarkasteltiin järven tilaa seuraavasti. Joutsjärven käyttö on ollut vähäistä. Järvellä ei ole ollut yleisiä tai yhteisiä uimarantoja, eikä asutusta ole ollut kovinkaan paljon. Järven tila on keskitasoa parempi. Pintavesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaisesti Joutsjärven vesi on vuoden 1991 elokuussa tehdyn vesianalyysin perusteella kuulunut luokkaan välttävä. Vedenlaatua heikentää korkea kokonaisfosforipitoisuus (59 μg/l ja 111 μg/l), korkea klorofylli-a -pitoisuus (53 μg/l) ja alhainen näkösyvyys (0,5 m). Vesinäytteitä on otettu myös kesinä 2016 ja 2020. Kokonaisfosforipitoisuudet olivat kesällä 2016 69 μg/l ja 72 μg/l, ja kesällä 2020 97 μg/l ja 120 μg/l. Kokonaistyppipitoisuudet olivat molempina keskinä noin 1 200–1 300 μg/l. Molemilla ravinnearvoilla on kasvava trendi, mutta klorofylli-a -pitoisuudet eivät kasvaisi trendimäisesti. Kun näkösyvyys oli kesällä 2020 ennallaan 0,5 metriä ja veden humuspitoisuus oli korkea (200 mg Pt/l ja 240 mg Pt/l), voidaan puhua rehevöityneestä järvestä, jonka hapenkulutus talvisin on suurta. Vesikasvillisuus saattaa aiheuttaa järven umpeenkasvua, sillä vuonna 2008 ilmakuvan mukaan järven kasvillisuus näytti hyvin runsaalta, itäosa olilähes umpeenkasvanut ja kasvillisuutta esiintyi järven keskelläkin. Vain hyvin pieni osa järvestä oli kasvillisuudesta vapaata. Sama tilanne jatkui kesällä 2020.

Vesistösuhteet Joutsjärvi sijaitsee Mustijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 19) Mäntsälänjoen valuma-alueella (19.003). Sen valuma-alueen pinta-ala on 22,1 neliökilometriä . Järven tilavuus on alhainen, joten veden viipymä järvessä on vain pari viikkoa . Järveen tulee lännestä peltojen halki leveä Possonsuolta ja Kirkkosuolta alkava johto-oja. Siihen yhtyy pohjoisesta tuleva Lukonkulman takana sijaitsevan Pitkäjärven laskuoja Temminoja, johon yhtyy itäpuolella sijaitsevan lammen laskuoja, ja lännestä Vähäjärvestä alkava laskuoja. Lyhyempi Leppioja laskee järven itäpään luhtamaiseen kosteikkoon. Itäpäästä alkaa laskuoja Omitto-oja, joka kääntyy pian kohti etelää. Se yhtyy 4,5 kilometrin päässä Mäntsälänjokeen. Järven vedenpinnan korkeus on 75,5 metriä mpy (N2000).

Historiaa pienoiskuva|Vuosina 1870–1907 julkaistun Senaatin kartaston Mäntsälän karttalehti, joka on piirretty vuonna 1873. Järvi sijaitsee kartan oikeassa yläkulmassa. pienoiskuva|Vuosina 1870–1907 julkaistun Senaatin kartaston Mäntsälän karttalehti, joka on piirretty vuonna 1873. Järvi sijaitsee kartan vasemmassa yläkulmassa. Vuosina 1855–1856 julkaistussa Kalmbergin kartastossa on järven karttanimi sama ”Joutsjärvi” kuin se on nykyään. Järven rantaviivan muoto on kuitenkin erilainen. Järvellä on kartassa etelärannassa lahti ja niemi, jollaisia ei enää ole. Lisäksi laskuoja alkaa etelärannasta, kun se alkaa nykyään itärannasta. Järven aikaisempi muoto sopii itäpuolisiin suoalueisiin, jotka olisivat jääneet vesijättömaiksi, kun Joutsjärven vedenpintaa laskettiin alemmaksi. Järvenlaskussa on järvi lyhentynyt myös länsipäästään, jossa on sijainnut kapea lahti. Siellä lahti on ylettynyt Koivurantaan asti. Saman voi havaita vuosina 1870–1907 julkaistussa Senaatin kartaston (katso oikealla) kahdesta karttalehdestä, joihin järvi jakautuu. Temminojassa sijaitsi 1800-luvulla vesimylly ja sahalaitos. Myös Omitto-ojassa toimi vesimylly. Vaikka tie ohitti järven pohjoispuolelta, järvellä asuttiin muutaman torpparin voimin. Järven itä- ja länsirantaan ulottuivat silloin pienet niityt.

Vuonna 1916 julkaistussa Riihimäen seudun taloudellisessa kartassa pohjoisrantaa asuttaa Rantala, jonka peltoja ja niittyjä ulottuu rantaan asti. Myös etelärannassa on peltopalsta. Seuraavassa, vuoden 1932 taloudellisessa kartatssa, on asutus ja viljely laajentunut Joutsjärven ympärille. Järvenlasku on ilmeisesti vielä toteuttamatta.

Vuoden 1956 peruskartassa onkin järven rantaviiva erilainen. Järvenlaskun voi karttojen perusteella ajoittaa aikaan ennen 1956 ja mahdollisesti vuoden 1932 jälkeen. Vuoden 1956 kartassa on jäljellä vesijättömaan rajoja eri kohdissa järven ympäristöä. Jostakin syystä järvellä on vuoden 1974 kartassa saari, mitä sillä ei aikaisemmin ollut.

Lähteet

Luokka:Mäntsälänjoen valuma-alue Luokka:Mäntsälän järvet