Wilhelm Sandberg (30. marraskuuta 1843 Tammisaari – 22. maaliskuuta 1887 Tampere) oli suomalainen rautakauppias ja tamperelaisen Wm. Sandbergin rautakaupan perustaja.W:m Sandberg Osakeyhtiö, Rautakauppojen uutiset : rautakauppojen ammatti- ja myyntipalvelulehti, 1.5.1937, nro 3, s. 15, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 17.5.2026Täydentäviä yhtiötietoja : W:m Sandberg Osakeyhtiö. Pörssitieto G. KockKuollut, Tampereen Sanomat, 23.3.1887, nro 35, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 17.5.2026
Sandberg siirtyi jo nuorena Helsinkiin liikeapulaiseksi ja perehtyi rautakauppa-alaan rautakauppiaitten Herlinin, Lindroosin ja Parkerin palveluksessa. Vuonna 1874 Sandberg siirtyi Tampereelle toiminimi G. O. Sumeliuksen palvelukseen pysyen siinä neljä vuotta, kunnes heinäkuussa 1878 eräitten taloudellisten onnenpotkujen ansiosta hän avasi oman liikkeen Kauppakadun varrella nykyisen Tirkkosen talon paikalla olleessa puurakennuksessa.
Aluksi Sandbergin liike toimi yksinomaan rautatavarain vähittäiskauppana, mutta pian alettiin pitää kaupan myös väriaineita sekä maanviljelys- ja meijerikalustoja. Sitten toiminta laajeni myös tukkukaupan alalle, ja liike kehittyi vielä Sandbergin eläessä Tampereen suurimmaksi rautakaupaksi. Sandberg ehti toimia myös Tampereen kaunpunginvaltuuston jäsenenä ennen varhaista kuolemaansa 1887. Vuodesta 1882 alkaen like toimi Kauppakatu 2:ssa Sandbergin talossa (silloinen Clayhillsin apteekin talo).
Sandbergin kuoltua liikkeen johto siirtyi hänen leskelleen Bertha Sandbergille (o.s. Widerholm). Bertha Sandberg oli liikkeen johdossa hoitaen itse samalla suuren osan konttoritehtäviä. Hänen aikanaan kehittyi liikkeen tukkumyynti huomattavasti. Liikkeen kauppamatkustajat ulottivat kauppamatkansa laajalti ympäri Suomea myyden matkoillaan muun rautatavaran ohella erikoisesti uusia metrisiä mittoja ja painoja, joitten levittämisen Suomeen Sandbergin liike oli ottanut erikoisalakseen ja joiden myynnissä liike oli siihen aikaan kilpailukykyisin koko maassa. Bertha Sandberg pysyi liikkeen yksinomistajana kymmenen vuotta. Vuonna 1897 hän myi liikkeen monivuotiselle apulaiselleen Rudolf Winterille, joka ryhtyi sitä jatkamaan nimellä W:m Sandbergin Seuraaja. Liike muutettiin osakeyhtiöksi (W:m Sandberg Osakeyhtiö) 1907. Winterin aikana liike aloitti hiomakivien teollisen valmistuksen liuskekivestä Längelmäellä sijainneessa tehtaassaan. Hiomakiviä vietiin myös ulkomaille, erityisesti Venäjälle. Rudolf Winterin jälken liikkeen toimitusjohtajana oli 1912–1950 Matti Kestilä (1883–1950). Liikkeen omisti Winterin jälkeen Rudolf Winterin Lahjoitusrahasto ja vuodesta 1962 Oy Telko Ab. Liike muuttui yleistavarataloksi 1960-luvulla. Yhtiö muutettiin kiinteistöyhtiöksi 1977 (Tampereen Kauppakulma Oy) ja fuusioitiin 1981 Oy H. W. Snellmaniin (Telko). Sandbergin entisessä talossa toimi vuodesta 1977 alkaen Muotitalo Kekäle Oy, joka osti kiinteistön vuonna 1978. Vuonna 2018 talo myytiin kiinteistösijoittajalle ja Kekäleen myymälä muutti 2019 Koskikeskukseen.
Wilhelm Sandbergin leski Bertha Alexandra Sandberg (1853–1918) omisti Tuusulanjärven rannalla sijainneen Koivikon huvilan 1897–1900 ja laajensi sitä tiilirakenteisella laajennusosalla. Suojeluskuntajärjestö osti Koivikon tilan Tuusulanjärven rannalta Uno Hernbergin perikunnalta vuonna 1921 Suojeluskuntain päällystökoulun sijoituspaikaksi.Taistelukoulun Verkkomuseo : Huvilakausi 1879-1921 Myytyään huvilan Bertha Sandberg muutti Suomesta ja asui ensin Saksassa ja sitten viimeksi 15 vuoden ajan Ruotsissa. Hän kuoli 65-vuotiaana Södertäljessä kesäkuussa 1918.Dödsfall, Tammerfors Aftonblad, 3.7.1918, nro 74, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 17.5.2026
Lähteet
Luokka:Suomalaiset kauppiaat Luokka:Tampereen kaupunginvaltuutetut Luokka:Vuonna 1843 syntyneet Luokka:Vuonna 1887 kuolleet