thumb|right|Kazakkien neuvostotasavalta rajamuutoksineen vuosina 1920–1929. thumb|right|Kazakkikoulussa vuonna 1934. Kazakkien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta (; Käytössä on ollut myös muita nimimuotoja. ) eli Kazakkien ASNT oli Venäjän sosialistiseen federatiiviseen neuvostotasavaltaan kuulunut autonominen neuvostotasavalta nykyisen Kazakstanin alueella vuosina 1920–1936. Sen nimenä oli vuoteen 1925 saakka Kirgiisien autonominen sosialistinen neuvostotasavalta.
Lokakuun vallankumouksen jälkeen kazakkien (joita tuolloin kutsuttiin kirgiiseiksi) asuinalueella käytiin Venäjän sisällissotaa vuoden 1920 kevääseen saakka. Vladimir Lenin allekirjoitti heinäkuussa 1919 Venäjän kansankomissaarien neuvoston asetuksen aluetta hallitsevan vallankumouskomitean perustamisesta. Venäjän toimeenpaneva keskuskomitea ja kansankomissaarien neuvosto tekivät 26. elokuuta 1920 päätöksen Venäjän SFNT:aan kuuluvan Kirgiisien autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan perustamisesta. Siihen kuuluivat Akmolinskin, Semipalatinskin ja Turgain alueet sekä osia Astrahanin ja Orenburgin kuvernementeista ja Taka-Kaspian alueesta. Tasavallan pääkaupunkina toimi Orenburg.
Venäjän kommunistisen puolueen keskuskomitea perusti huhtikuussa 1920 aluetta johtamaan puolueen aluebyroon. Lokakuussa 1920 Orenburgissa järjestettiin tasavallan neuvostojen perustava edustajainkokous, jossa valittiin toimeenpaneva keskuskomitea ja kansankomissaarien neuvosto. Kesäkuussa 1921 pidetty ensimmäinen puoluekokous valitsi VKP(b):n aluekomitean ja huhtikuussa 1922 perustettiin VKP(b):n keskuskomitean kirgiisibyroo. Aluekomitean nimi muutettiin vuonna 1925 aluepiirikomiteaksi.
Kirgiisien ASNT:n pinta-ala oli syksyllä 1920 noin 2 129 586 neliökilometriä. Sen 5 046 000 asukkaasta 46,6 prosenttia oli kazakkeja. Tasavalta jakautui hallinnollisesti Aqmolan, Orenburgin–Torğain ja Semein kuvernementteihin sekä Adain kihlakuntaan, joka oli osa entistä Taka-Kaspian aluetta. Orenburg–Torğai jaettiin vuonna 1921 Aqtöben, Orenburgin, Qostanain ja Torğain kuvernementeiksi, joista jälkimmäinen lakkautettiin jo samana vuonna. Keski-Aasian neuvostotasavaltojen perustamisen yhteydessä vuosina 1924–1925 tasavaltaan liitettiin osa entisistä Semiretšjen ja Syrdarjan alueista.
Huhtikuussa 1925 järjestetty tasavallan neuvostojen viides edustajainkokous päätti kazakkien historiallisen kansallisuusnimityksen palauttamisesta, ja tasavallan nimeksi tuli Kazakkien ASNT. Sen pääkaupunki siirrettiin Qyzylordaan ja Orenburgin kuvernementti liitettiin Venäjään. Uuden hallintojaon mukaan tasavalta jakautui Aqmolan, Aqtöben, Jetısun ja Oralin kuvernementteihin sekä Qostanain piirikuntaan ja Adain kihlakuntaan. Vuosina 1925–1930 siihen kuului myös Karakalpakkien autonominen alue. Kuvernementtien ja kihlakuntien lakkauttamisen yhteydessä tasavalta jaettiin vuonna 1928 piireiksi ja seuraavana vuonna 13 piirikunnaksi. Pääkaupunki siirrettiin toukokuussa 1929 Almatyyn. Piirikunnat lakkautettiin vuonna 1930 ja helmikuussa 1932 tasavalta jaettiin Almatyn, Aqtöben, Etelä-Kazakstanin, Itä-Kazakstanin, Länsi-Kazakstanin ja Qarağandyn alueisiin.
Tasavallan yhteiskunnallinen kehitys noudatti pääpiirteissään muun Neuvostoliiton suuntaviivoja. Vuonna 1921 siirryttiin nälänhädän kautta sotakommunismista NEP-talouteen ja vuosien 1921–1922 maa- ja vesireformissa kazakeille palautettiin yli 470 000 hehtaaria tsaarinvallan aikana maataloussiirtolaisille luovutettua maata. Vuodesta 1924 lähtien toteutettiin paimentolaisten ja puolipaimentolaisten asutuspolitiikkaa. Maatalouden ja teollisuuden tuotanto ylitti ensimmäistä maailmansotaa edeltäneen tason vuoteen 1928 mennessä. Vuodesta 1928 lähtien toteutettiin ensimmäisen ja toisen viisivuotissuunnitelman teollistamisohjelmaa, jonka keskiössä oli rautateiden sekä kaivos-, metalli- ja öljyteollisuuden rakentaminen. Vuonna 1928 aloitettiin varakkaiden talonpoikien omaisuuden takavarikoinnit ja karkotukset ja vuodesta 1929 lähtien suoritettiin maatalouden täyskollektivisointi, mistä seurasi kapinoita, kazakkien joukkopako ulkomaille ja vuosien 1931–1933 nälänhätä. Kommunistipuolueen kansallispolitiikan tavoitteina oli kazakkien kielen ja kulttuurin kehittäminen, kansallisen sivistyneistön luominen ja väestön saaminen mukaan Neuvostoliiton yhteiskuntaelämään, mutta samalla myös toisinajattelevien, perinteisen yhteiskuntajärjestelmän ja uskonnon hävittäminen. 1930-luvun alussa Kazakstanista alkoi muodostua myös Neuvostoliiton vankileirien ja karkotettujen kansallisuuksien sijoituspaikka.
Virallisen neuvostotulkinnan mukaan 1930-luvun loppupuolelle tultaessa tasavallassa oli pääpiirteissään rakennettu sosialismi ja kazakit olivat muuttuneet ”sosialistiseksi kansakunnaksi”. Neuvostoliiton uuden perustuslain mukaisesti autonominen tasavalta muutettiin vuonna 1936 Kazakstanin sosialistiseksi neuvostotasavallaksi.
Lähteet
Luokka:Autonomiset sosialistiset neuvostotasavallat Luokka:Kazakstanin historia