Puolan helluntailiike on pieni mutta Keski-Euroopan helluntaiherätyksen kannalta historiallinen liike. Puolan helluntailiikkeen synty oli poikkeuksellisen monimutkainen, koska Puolan valtio ei ollut olemassa liikkeen alkuvuosina: maa oli jaettuna kolmen miehittäjävallan kesken. Tästä syystä helluntailaisuus saavutti eri alueet eri reittejä pitkin, ja liike kehittyi aluksi toisistaan riippumattomasti.Case & Kaminski 2011, s. 225–229 Ensimmäinen helluntaiseurakunta perustettiin Cieszynissä vuonna 1910, kuusi vuotta Azusa-kadun herätyksen jälkeen.

Kommunistinen hallinto hidasti voimakkaasti liikkeen kasvua ja järjestäytymistä aina 1980-luvulle saakka. Liike selviytyi maailmansotien ja kommunistien pakkoyhdistämisen läpi ja uudelleenorganisoitui vuonna 1988. Puolan helluntaiherätys on erityisesti ukrainalaisten pakolaisten ja siirtolaisten keskuudessa merkittävä liike. Kościół Zielonoświątkowy on Puolan suurin helluntaikirkko ja toiseksi suurin protestanttinen tunnustuskunta maassa. Sillä on 24 000 jäsentä ja 240 seurakuntaa. Kirkko kuuluu World Assemblies of God Fellowshipiin. Kirkko on erityisen vahva Sleesiassa.

Historia Alkuvaiheet eri alueilla Etelä-Puola (Itävalta-Unkarin alue)

Etelä-Puolassa, Itävalta-Unkarin miehittämällä Cieszynin Sleesian alueella, helluntailiike syntyi luterilaisen kirkon sisältä. Alueella vallitsi jo 1900-luvun alusta vahva pietistinen perinne. Kotonaan kokoontuneisiin uskovina koki Pyhän Hengen kokemuksen, minkä seurauksena heidät erotettiin luterilaisesta kirkosta. He jatkoivat toimintaansa itsenäisesti ja rekisteröivät 15. heinäkuuta 1910 yhdistyksen nimellä Bund für entschiedenes Christentum (). Liiton ensimmäinen johtaja oli Jan Kajfosz. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1920 Cieszynin Sleesia jaettiin Puolan ja Tšekkoslovakian kesken, mikä erotti osan seurakunnista tiukasti valvotun rajan taakse. Toiminta jatkui kuitenkin rajojen yli aina vuoteen 1939, jolloin helluntailaistoiminta kiellettiin ja vainot alkoivat.

Itä-Puola (Venäjän alue) Itä-Puolassa helluntailaisuus levisi myöhemmin, vasta 1920-luvun jälkeen. Sen kantajina toimivat palaajat: Amerikassa helluntailaisen herätyksen kokeneet emigrantit palasivat kotiseuduilleen levittämään evankeliumia. Ensimmäisen maailmansodan päättyminen ja Puolan itsenäistyminen avasivat heille suhteellisen vapaat toimintamahdollisuudet. Keskeisiä vaikuttajia olivat muun muassa Iwan Haris, Porfiry Ilczuk, Józef Antoniuk, Trofim Nahorny ja Gustaw H. Schmidt. Heidän toimintansa tuloksena syntyi lukuisia itsenäisiä helluntaiseurakuntia, joiden määrä kohosi kronikkalähteiden mukaan tuhansiin. Vuonna 1925 Puolaan saapuivat lähetystyöntekijät Ferdinand Ewald ja Margaret Ewald.

Seurakuntien suuri määrä pakotti johdon luomaan kirkkokuntarakenteen opetuksen yhtenäistämiseksi, kasvustrategian luomiseksi ja pastorien kouluttamiseksi. Kahden yhdistymiskokouksen jälkeen (Krzemieniec 1924 ja 1928) saavutettiin lopulta valtakunnallinen ratkaisu: vuonna 1929 perustettiin Evankelisen uskon kristillinen yhdistys (, KChWE) Stara Czołnican kylässä lähellä Łuckia (nykyinen Ukraina). Puheenjohtajaksi valittiin saksalaissyntyinen pastori Artur Bergholc Łódźista. Vuoteen 1939 mennessä KChWE:llä oli noin 300 seurakuntaa ja noin 25 000 jäsentä.

Gdańskin raamattuopisto Merkittävä saavutus oli Gdańskissa vuonna 1930 toimintansa aloittanut raamattuopisto, jonka perusti Assemblies of Godin lähetystyöntekijä Gustaw Herbert Schmidt. Kahdeksan toimintavuotensa aikana opistosta tuli alueen helluntalaisuuden keskus, joka koulutti yli 1 000 opiskelijaa useista Euroopan maista, kuten Bulgariasta, Romaniasta, Unkarista, Jugoslaviasta, Virosta, Saksasta ja Puolasta. Monet valmistuneista nousivat myöhemmin oman maansa helluntailiikkeen johtajiksi. Opisto mahdollisti opin selkiyttämisen, kasvusuunnan määrittämisen ja henkilöstön kouluttamisen. Myös Puolan helluntaikirkko, Kościół Zielonoświątkowy, sai alkunsa raamattuopistosta. Raamattuopisto suljettiin natsien toimesta vuonna 1939.

Toinen maailmansota ja kommunistinen kausi (1939–1988)

Toisen maailmansodan aikana natsit kielsivät helluntaiseurakunnat ja niiden kirkkokunnalliset yhdistykset. He pidättivät myös monia helluntailaisia, jotka lähetettiin keskitysleireille tai pakotettiin lähtemään maasta. Sodan jälkeisten rajojen siirtymisen seurauksena puolalaiset helluntailaiset löysivät itsensä paitsi Puolasta, myös Neuvostoliitosta ja Tšekkoslovakiasta.

Toisen maailmansodan jälkeen 1945 helluntailaiset siirtyivät itäiseltä raja-alueelta läntisiin osiin Puolaa ja yrittivät heti järjestäytyä uudelleen. Kommunistihallinnon hiljaisessa paineessa 24. toukokuuta 1947 perustettiin Yhdistynyt evankelinen kirkko (, ZKE) yhdistämällä useita evankelisia kirkkoja, joista kaksi oli helluntailaisia: Sitoutuneen kristillisyyden liitto ja Evankelisen uskon kristillinen yhdistys. Yhteiselo osoittautui toimimattomaksi: johtohenkilöillä ei ollut yhteistä visiota eikä käsitystä yhteistyön muodosta.

Stalinin kuoleman jälkeen 1953 ja kommunistihallinnon lievennyttyä helluntailaiset yrittivät erota ZKE:stä ja rekisteröityä itsenäiseksi kirkoksi vuonna 1956, mutta viranomaisten paine pakotti heidät palaamaan ZKE:n yhteyteen 1960-luvun alussa. Vaikeina vuosina helluntailaiset kohtasivat jatkuvaa turvallisuusviranomaisten valvontaa, rakentamiskieltoja, julkaisurajoituksia, ulkomaanyhteyksien rajoittamista sekä pakottavia hallinnollisia menettelyjä. ZKE:n ulkopuolella toimi joitakin itsenäisiä helluntaiseurakuntia ilman laillista rekisteröintiä, omia rakennuksia tai laajemman evankelioimisen mahdollisuutta. Kommunistit vainosivat niitä helluntaiseurakuntia, jotka yrittivät toimia itsenäisesti ja maan alla.

Solidaarisuus-liikkeen vahvistuessa 1980-luvun alusta alkaen tilanne alkoi vähitellen kohentua. Helluntailaiset päättivät jälleen erota ZKE:stä. Kirkkoneuvoston kokouksessa 22. toukokuuta 1987 päätettiin perustaa Puolan helluntaikirkko (), jonka johtajaksi nimettiin Michał Hydzik. Kokouksen päätöksiin tyytymättömät perustivat oman Evankelisen uskon kristillisen kirkon (), jonka johtajaksi tuli Władysław Rudkowski. Molemmat kirkot saivat virallisen rekisteröinnin 1. helmikuuta 1988.

Teschenin erityistapaus Erillisen maininnan ansaitsee ns. Teschenin alueen helluntailaisten siirtyminen Beskidien vuoristoon Kaakkois-Puolaan. Teschen oli jaettu Puolan ja Tšekkoslovakian kesken vuonna 1920, jolloin osa Sitoutuneen kristillisyyden liiton seurakunnista joutui eri puolille rajaa. Tšekkoslovakiassa vainot muodostuivat niin koviksi, että puolalaissyntyiset helluntailaiset päättivät muuttaa takaisin Puolaan. Kun hallitukselta avautui mahdollisuus ostaa maata Beskidien alueelta, sekä puolalaiset että tšekkoslovakialaiset tekivät siirron. Muuttoliike tapahtui 1961–1969, ja lopulta noin 70 helluntailaisperhettä asettui kolmeen kylään muodostaen kristillisen enklavin. Vuonna 1981 he saivat vihdoin laillisen rekisteröinnin ja toimivat nykyisin nimellä Helluntainen evankelinen yhteys (). Yhteyden johtaja on Tadeusz Krzok.

Itsenäistyminen ja Puolan helluntaikirkko (1988–)

Puolan Helluntaikirkko () muodostettiin 1. helmikuuta 1988 yhdistämällä enemmistö kristityistä Alliance of Committed Christianity- ja Church of Evangelical Faith Christians -yhteisöistä. Tuolloin tämä kirkkokunta koostui noin 10 000 jäsenestä 82 kirkossa, mutta kaikki helluntailaiset eivät liittyneet tähän uuteen kirkkokuntaan. Kommunismin romahduksen jälkeen vuonna 1989 Puolan yhteiskunnallis-poliittinen muutos on avannut Puolan helluntaiseurakunnille uusia mahdollisuuksia toimia vapaasti ja kehittää evankeliointi- ja sosiaalityötään. Puolan parlamentti hyväksyi 10. helmikuuta 1997 lain, joka tunnusti virallisesti Puolan helluntaikirkon ja salli sen laillisesti hoitaa omia lähetystyötään, säätiöitään, koulujaan sekä sosiaali- ja evankeliointityötään.

Nykytilanne Puolan lainsäädäntö tekee itsenäisen kirkollisen rekisteröinnin poikkeuksellisen vaikeaksi, minkä seurauksena helluntailiike on järjestäytynyt pääosin kirkkokuntien kautta. Vuonna 2009 Puolassa toimi noin 350 helluntaiseurakuntaa, joista noin 330 kuuluu helluntaikirkkokuntiin. Suurin kirkkokunta on erityisesti Sleesiassa vahva Puolan helluntaikirkko johtaa tällä hetkellä Marek Kamiński noin 240 seurakuntansa kanssa; Evankelisen uskon kristillisellä kirkolla on 18 seurakuntaa Andrzej Jeziernieckin johdolla.

Vuoden 2022 jälkeen ukrainalaiset helluntailaiset pakolaiset, siirtolaiset ja lähetystyöntekijät ovat muodostaneet Puolassa etnisen ja uskonnollisen vähemmistön.

Muut helluntaijärjestöt Bolesław Dawidowin itsenäinen evankelioimis- ja seurakuntayhteisötyö, joka kokoontui kodeissa, johti lopulta Kristuksen Jumalan kirkon () rekisteröintiin 27. helmikuuta 1988 useiden etsikkovuosien jälkeen. Dawidowin kuoleman jälkeen yhteisön johtajaksi nimettiin Andrzej Nędzusiak. Nykyisin kirkolla on yli 60 seurakuntaa. Lisäksi kristillinen helluntaiyhteys () on noin 20 seurakunnan radikaali helluntaijärjestö, joka sai rekisteröinnin 1986 ja jota johtaa Roman Jawdyk.

Katso myös Kristinusko Puolassa Helluntaiherätys

Lähteet

Viitteet

Luokka:Kristinusko Puolassa Puola