Hautajaispuhe (; ) on Demostheneen nimiin laitettu mutta epäperäisenä pidetty puhe, joka on tarkoitettu sodassa kaatuneille. Puheen numero Demostheneen puheiden joukossa on 60.

Historia

Hautajaispuhe on pantu säilyneissä käsikirjoituksissa Demostheneen nimiin, mutta sekä antiikin ajan että nykyajan kriitikot ovat pitäneet sitä epäperäisenä.De Witt, N. W. & De Witt, N. J.: ”Funeral Speech: Introduction”. Teoksessa Dionysios Halikarnassoslainen: Demostheneen puheista 23, 44; Libanios s. 6; Harpokration: Kymmenen puhujan käyttämistä sanoista, ja ; Fotios: Bibliotheke s. 491; Suda, . Puhe liittyy ateenalaisten hautajaispuheiden perinteeseen. Kaupungissa oli lailla vahvistettu tapa haudata taistelussa kaatuneet julkiseen hautaan. Hautajaismenojen lopuksi pidettiin puhe, jonka pitäjä valittiin julkisessa elämässä ansioituneiden miesten joukosta. Puheet noudattivat tavallisesti vakiintunutta rakennetta: niissä käsiteltiin ateenalaisten alkuperää Attikan maaperästä, esi-isien myyttisiä ja historiallisia tekoja, erityisesti Marathonin ja Salamiin voittoja, Ateenan kasvatuksen ja hallitusmuodon paremmuutta sekä valtion kiitollisuutta kaatuneille. Lopuksi lohdutettiin omaisia ja luvattiin tukea lapsille ja vanhemmille.

Nykyisin tunnetuin ateenalainen hautajaispuhe on Perikleen hautajaispuhe Thukydideen teoksessa Peloponnesolaissota, mutta antiikin aikana suositumpi näyttää olleen Platonin Meneksenoksessa säilynyt puhe, jonka esittäjäksi annetaan Sokrates ja tekijäksi Aspasia. Ciceron mukaan sitä luettiin Ateenassa julkisesti vuosittain. Dionysios Halikarnassoslainen tunsi Perikleen puheen lisäksi hautajaispuheita Demostheneelta, Lysiaalta, Hypereideeltä ja Naukrateelta. Lysiaalta on säilynyt Hautajaispuhe korinttilaisten auttajille. Hypereideen Hautajaispuhe tunnetaan katkelmina.

Vaikka Demostheneen nimiin pantua puhetta onkin yleensä pidetty epäaitona, puheen Kunniaseppeleestä perusteella hänen tiedetään kuitenkin tulleen valituksi pitämään muistopuhe vuoden 338 eaa. Khaironeian taistelussa kaatuneille, ja säilynyt puhe sopii tähän tilanteeseen. Siksi kaikki eivät ole hylänneet puhetta yksiselitteisesti: tehtävä ei ollut puhujalle helppo, sillä kaatuneita piti ylistää raskaan tappion jälkeen, ja lisäksi juhlapuheen tyyli oli vieras Demostheneen taistelevalle luonteelle.

Sisältö

Puhe alkaa toteamalla, että kaupunki on määrännyt puhujan lausumaan tavanomaisen hautajaispuheen sodassa kaatuneille. Heidän ansionsa ylittävät puheen voiman, koska he halveksivat elämänhalua ja valitsivat kauniin kuoleman mieluummin kuin näkivät Kreikan onnettomana. Kaupunki kunnioittaa heitä julkisella hautauksella ja puheella, sillä hyville miehille tärkeintä ovat hyve ja maine.Pseudo-Demosthenes: Hautajaispuhe 1–3.

Puhuja aloittaa kaatuneiden ylistyksen heidän syntyperästään ja esi-isistään. Ateenalaiset esitetään Attikan alkuperäisinä asukkaina, maan omana kansana eli autoktooneina, jonka kotimaa on kuin heidän äitinsä. Esi-isät olivat oikeudenmukaisia eivätkä aloittaneet vääryyttä, mutta puolustautuessaan he tekivät suuria tekoja: he voittivat amatsonit, torjuivat Eumolpoksen ja muut hyökkääjät, suojelivat Herakleen lapsia ja puolustivat Theban seitsemän sankarin hautausoikeutta.Pseudo-Demosthenes: Hautajaispuhe 4–9.

Historiallisista teoista tärkeimpänä mainitaan se, että ateenalaiset torjuivat Aasiasta tulleet hyökkäykset sekä maalla että merellä ja pelastivat siten Kreikan yhteisen vapauden. Heidän ansionsa rinnastetaan Troijan sotaan osallistuneisiin, mutta heidän katsotaan olleen näitä suurempia, koska he yksin torjuivat koko mantereen sotajoukon ja puolustivat myös oikeutta kreikkalaisten keskinäisissä kiistoissa.Pseudo-Demosthenes: Hautajaispuhe 10–12.

Tämän jälkeen puhuja siirtyy kaatuneisiin itseensä. He olivat nuoruudesta alkaen kasvatukseltaan moitteettomia ja läheisilleen rakkaita; aikuisina he osoittivat järkeä ja rohkeutta. He näkivät koko Kreikkaa uhkaavan vaaran, kehottivat muita pelastukseen ja antoivat taistelussa ruumiinsa, varansa, liittolaisensa ja lopulta henkensä. Tappiosta huolimatta jokainen paikallaan pysynyt teki velvollisuutensa.Pseudo-Demosthenes: Hautajaispuhe 13–20. Kaatuneet olivat koko Kreikan vapauden kannattimia: kun he kuolivat, kukaan muu ei enää vastustanut. Heitä verrataan Kreikan sieluun, jonka poistuttua myös Kreikan kunnia sammui.Pseudo-Demosthenes: Hautajaispuhe 21–31.

Kaatuneiden urheutta selitetään myös Ateenan demokratialla, joka kasvattaa kansalaisia häpeämään moitittavaa elämää ja valitsemaan mieluummin kunniallisen kuoleman. Lisäksi eri heimot saivat rohkaisua omista myyttisistä esikuvistaan, kuten Erekhtheuksesta, Theseuksesta, Pandionin tyttäristä, Aiaasta ja Herakleen jälkeläisistä.

Lopuksi puhe lohduttaa omaisia. Elävät sukulaiset ovat menettäneet rakkaansa, mutta kaatuneet ovat onnellisia, koska he ovat saaneet kuolemattoman maineen, julkisen hautauksen ja koko Kreikan surun. Vanhemmille on lohdutuksena heidän kunniansa, lapsilla taas perintönä isien maine. Puhuja kehottaa omaisia kestämään onnettomuuden arvokkaasti, suorittamaan säädetyt menot ja lähtemään.Pseudo-Demosthenes: Hautajaispuhe 32–37.

Arviointia

Dionysios Halikarnassoslaisen kerrotaan pitäneen puhetta tavanomaisena, ohuehkona ja amatöörimäisenä. Siinä on nähty yhtäläisyyksiä Platonin Meneksenokseen, Hypereideen Hautajaispuheeseen ja Isokrateen Juhlapuheeseen (Panegyrikos), mutta tutkijoiden mukaan yhtäläisyydet eivät ole tarkemmassa tarkastelussa vakuuttavia, sillä juhlapuheet olivat luonnostaan sisällöltään samankaltaisia.

Lähteet

Kirjallisuutta

Demosthenes: Funeral Speech. Teoksessa

Aiheesta muualla

Δημοσθένης: Ἐπιτάφιος. Wikiaineisto. Demosthenes: Funeral Speech. Perseus. Demosthenes: Funeral Speech. Perseus. Demosthenes: Funeral Speech. ToposText.

Luokka:Hautaus Luokka:Demostheneen puheet