Epikratesta vastaan (; ), pidemmin Epikratesta ja hänen lähettilästovereitaan vastaan, loppusanat Theodoroksen nimissä (), on Lysiaan kirjoittama oikeuspuhe, joka nimensä mukaisesti syyttää erästä Epikratesta. Puheen numero Lysiaan puheiden joukossa on 27.

Historia

Lysiaan puheen nimi Epikratesta ja hänen lähettilästovereitaan vastaan, jonka eräs grammaatikko Theodoros on liittänyt tähän puheeseen, on selvästi virheellinen. Ensinnäkin kukin niin sanotuista ”lähettilästovereista” tai ”kanssalähettiläistä” olisi ollut syytettynä oikeudessa erikseen; toiseksi puheessa ei ole lainkaan viittausta lähetystöön muuten kuin avaussanoissa, jotka on Richard C. Jebbin mukaan todennäköisesti lisätty jälkikäteen vastaamaan puheen nimeä. On tuskin epäilystä siitä, että grammatikko ajatteli Demostheneen mainitsemaa Epikratesta, joka tuomittiin yhdessä lähettiläskumppaniensa kanssa kansankokouksen päätöksellä. On mahdotonta ratkaista, onko tämä Epikrates sama henkilö vai ei. Tässä tapauksessa häntä kuitenkin syytetään siitä, että hän on kavaltanut julkisia varoja toimiessaan valtiontalouden tarkastajana.Lysias: Epikratesta vastaan 3. Syyte on täydytty nostaa joko hänen tilivelvollisuustarkastuksessaan () tai erityisenä valtionsyytteenä ().

Ainoa vihje puheen ajoituksesta on se, että sota oli tuolloin ollut jo jonkin aikaa käynnissä.Lysias: Epikratesta vastaan 10. Tämä viittaa Jebbin mukaan todennäköisesti Korintin sodan loppupuoleen, noin vuoteen 389 eaa. Kuten puhe Ergoklesta vastaan, myös tämä puhe on seurannut muita syytepuolen puheenvuoroja ja antaa siksi vain yleiskuvan asiasta.

Sisältö

Puhuja aloittaa sanomalla, että valtionkassan turmeltuneiden virkamiesten, kuten Ergokleen, tapana on vedota tuomareihin ja väittää – pyytäessään tuomiota jotakuta väärin syyttämäänsä vastaan – että ellei tuomiota anneta, kaupungilta loppuvat pian varat julkisten virkamiesten palkkoihin. Ja nyt juuri tämä varojen puute onkin seurausta virkamiesten omasta turmeluksesta. Valtion on ankarasti rangaistava niitä tulojen vartijoita, jotka niin usein järjestävät yksityisomaisuuden takavarikointeja ja samalla rikastuvat julkisesta omaisuudesta (kohdat 1–7). Jos tällaiset miehet tuomittaisiin jopa ilman oikeudenkäyntiä, se ei olisi oikeuden loukkaus; heidän syyllisyytensä on niin yleisesti tunnettu. On sota-aika; ja silti nämä miehet pystyvät paitsi maksamaan raskaita veroja myös asumaan parhaissa taloissa – miehet, joilla rauhallisempina aikoina ei ollut edes leipää syötäväksi (8–10). Tällaisilta tahoilta ei pidä hyväksyä armonanomuksia. Tuomioistuimet ovat viime aikoina olleet liian lempeitä. Epikrateen ja hänen kaltaistensa on kärsittävä menetyksiä, koska he ovat menettäneet kykynsä tuntea häpeää (11–16).

Lähteet

Kirjallisuutta

Lysias: Against Epicrates and His Fellow Envoys. Teoksessa

Aiheesta muualla

Λυσίας: Κατά Επικράτους. Wikiaineisto. Lysias: Against Epicrates and his Fellow Envoys. Perseus. Lysias: Against Epicrates and his Fellow Envoys. Perseus. Lysias: Against Epicrates and his Fellow Envoys. ToposText.

Luokka:Lysiaan puheet