Pyhän Patrickin katedraali on goottilaiseen tyyliin rakennettu Irlannin kirkon katedraali Dublinissa. Nykyinen kivinen kirkkorakennus valmistui 1200-luvulla aiemman kirkon paikalle. Katedraali on omistettu Irlannin suojeluspyhimykselle Pyhälle Patrickille, jonka kerrotaan kastaneen käännynnäisiä läheisen kaivon vedellä 500-luvulla.
Katedraalin paikalla on ollut kirkollista toimintaa viimeistään varhaiskeskiajalta lähtien, ja Pyhän Patrickin katedraaliksi se korotettiin vuonna 1191. Keskiajalla Dublinissa oli poikkeuksellisesti kaksi katedraalia: Pyhän Patrickin katedraali ja läheinen Christ Church Cathedral. Vuosisatojen aikana rakennus on vaurioitunut, ja sitä on korjattu ja muutettu useita kertoja, erityisesti uskonpuhdistuksen jälkeen ja 1800-luvulla toteutetun laajan peruskorjauksen yhteydessä.
Pyhän Patrickin katedraali tunnetaan keskiaikaisesta arkkitehtuuristaan, lasimaalauksistaan, muistomerkeistään ja yhteyksistään Irlannin kirkolliseen ja poliittiseen historiaan. Siellä on yli 200 muistomerkkiä, ja sinne on haudattu vainajia vuosisatojen ajan. Vuodesta 1869 lähtien Pyhän Patrickin katedraali on toiminut Irlannin kirkon kansallispyhäkkönä. Nykyisin se toimii sekä jumalanpalveluspaikkana että historiallisena nähtävyytenä.
Historia
Varhaisvaiheet ja keskiaika pienoiskuva|vasen|pysty=0.65|Vuonna 1901 löydettiin kelttiläinen risti kaivon oletetulta paikalta. Katedraalin nimikkopyhimyksen, Pyhän Patrickin, uskotaan tuoneen kristinuskon Irlantiin. Perimätiedon mukaan katedraalin läheisyydessä oli 500-luvulla kaivo, jonka vedellä Patrickin kerrotaan kastaneen uusia käännynnäisiä. Katedraalin läheltä löydetyt hautakivet viittaavat siihen, että paikalla oli kirkollista toimintaa viimeistään 900–1000-luvuilla. Kaivon paikalle rakennettiin myöhemmin puukirkko, jonka arkkipiispa John Comyn vihki Pyhän Patrickin katedraaliksi vuonna 1191. Tuolloin kirkko sijaitsi vielä kaupunginmuurien ulkopuolella. Puukirkko korvattiin 1200-luvulla nykyisellä kivisellä katedraalirakennuksella, joka rakennettiin pääosin arkkipiispa Luken kaudella (1219–1260).
Pyhän Patrickin katedraalin asema oli keskiajalla poikkeuksellinen. Dublinissa oli jo entuudestaan katedraali, Christ Church Cathedral, noin puoli kilometriä Pyhän Patrickin katedraalista pohjoiseen. Anglonormannit rakensivat Christ Church Cathedralin uudelleen kivestä saavuttuaan Irlantiin vuonna 1169. Ei tiedetä varmasti, miksi Comyn halusi Dubliniin toisen katedraalin, mutta hänen on arveltu pyrkineen vähentämään kaupungin ja Christ Church Cathedralin augustinolaiskaniikkien vaikutusvaltaa Pyhän Patrickin katedraaliin. Kirkkojen välinen suhde määriteltiin virallisesti vasta vuonna 1300 solmitussa Pacis Compositio -sopimuksessa, ja samalla vahvistettiin niiden molempien asema katedraalina.
Pyhän Patrickin katedraalin torni romahti rajumyrskyssä vuonna 1316, ja vuonna 1362 tulipalo vaurioitti pahoin rakennusta. Laiva ja torni korjattiin vuonna 1370 arkkipiispa Minotin johdolla. Torni sortui kuitenkin uudelleen vuonna 1394 tuhoten suuren osan katedraalin länsipäädystä, mutta se rakennettiin 1400-luvun alussa uudelleen. Tornia ei nimetty uudelleen, joten se tunnetaan yhä Minotin tornina.
Uskonpuhdistus ja entisöinti pienoiskuva|Katedraalin pohjapiirros 1700-luvulta. Englannin uskonpuhdistus vaikutti myös Irlantiin. Irlannin tärkeimmät kirkot, katedraalit ja muut uskonnolliset yhteisöt alkoivat noudattaa Englannin kruunun ja kirkon virallista linjaa. Myös Pyhän Patrickin katedraali siirtyi Englannin kirkon yhteyteen, ja sen sisätiloista poistettiin patsaita ja koristeita, erityisesti kuorista ja Neitsyt Marian kappelista. Ajat olivat levottomat, katedraalin kunnosta ei huolehdittu, ja Edvard VI:n aikana se alennettiin seurakuntakirkoksi; sitä käytettiin myös oikeustalona ja lyhyen aikaa yliopistona. Kuningatar Marian valtaannousun jälkeen katedraalin asema palautettiin vuonna 1555, ja sen korjaamiseen osoitettiin varoja. Vuonna 1560 torniin asennettiin yksi Dublinin ensimmäisistä julkisista kelloista, ja vuonna 1700 siihen lisättiin huippu.
1800-luvun alkuun mennessä katedraali oli jälleen huonossa kunnossa, ja pohjoista poikkilaivaa pidettiin käyttökelvottomana. Vuonna 1860 Benjamin Guinness tarjoutui rahoittamaan laajan peruskorjauksen, minkä jälkeen katedraali suljettiin vuosiksi 1860–1865 korjaustöiden ajaksi. Työt keskittyivät erityisesti päälaivaan ja poikkilaivoihin: päälaivaan rakennettiin uusi katto ja sen lattia korotettiin kuorin tasolle. Suurimpana muutoksena poistettiin päälaivan, kuorin ja poikkilaivojen väliset sermit. Katedraali vihittiin uudelleen käyttöön näyttävässä juhlatilaisuudessa vuonna 1865.
Arkkitehtuuri
Julkisivu pienoiskuva|pysty=0.85|Katedraalin torni. Pyhän Patrickin katedraali on ristinmuotoinen rakennus, jonka ulkopituus on noin 91 metriä. Siinä on seitsemästä traveesta muodostuva päälaiva sekä pohjois- ja eteläpuolella täyskorkeat poikkilaivat. Sekä päälaivaa että poikkilaivoja reunustavat sivulaivat. Rakennuksen luoteiskulmassa on neliönmuotoinen kellotorni, joka kohoaa viiteen kerrokseen ja noin 43 metrin korkeuteen.
Katedraalissa on monia gotiikalle ominaisia piirteitä, kuten itäpäädyn tukikaaret ja suippokaariset ikkunat. Katedraalin ulkoseiniä rytmittävät porrastetut, seinästä ulkonevat tukipilarit, joista osassa on syvennyksiä. Tukipilareita koristavat veistetystä kalkkikivestä tehdyt huippukoristeet. Julkisivu on koristeltu kiviveistoksilla, ja siinä on kaikkiaan 94 erillistä lasimaalausta.
Katedraalin seinät on rakennettu pääosin tummasta kalkkikivestä, jota täydentävät vaaleammasta kalkkikivestä tehdyt koristeet. Tumman ja vaalean kalkkikiven vuorottelu antaa julkisivulle vaihtelevan pinnan ja värityksen. Rakennuksen liuskekivikatot ovat jyrkät, ja niissä on sakaraharjainen reunus.
Sisätilat Sisätiloissa on veistetystä kalkkikivestä tehtyjä suippokaarisia arkadeja, joita kannattavat kahdeksankulmaiset kimppupilarit niihin liittyvine nihteineen. Päälaivassa ja kuorissa on nelijakoiset holvit, joiden ruoteiden yhtymäkohdissa on koristeelliset lakikivet. Kuorissa on katoksellisia kuoripenkkejä, ja keskilaivassa sijaitsee koristeellinen portlandkivestä valmistettu saarnastuoli, jonka yläpuolella on puukatos. Sisätiloja koristavat värilliset lattialaatat, lasimaalaukset, muistomerkit ja seinähaudat.
Lasimaalaukset pienoiskuva|vasen|Päälaiva. Katedraalissa on lasimaalauksia päälaivassa, poikkilaivoissa, kuorissa ja Neitsyt Marian kappelissa. Katedraalin länsipäässä sijaitseva Pyhän Patrickin ikkuna esittää 39 kohtausta Pyhän Patrickin elämästä, alkaen hänen sieppauksestaan Walesista ja päättyen hänen kuolemaansa ja hautaamiseensa Irlannissa. William Wailes & Co. valmisti ikkunan 1800-luvulla Guinnessin rahoittaman peruskorjauksen yhteydessä, ja se restauroitiin kokonaan vuonna 2004. Pohjoisessa poikkilaivassa on Iveaghin jaarli Edward Guinnessille omistettu ikkuna sekä tunnetun irlantilaisen taiteilijan Sarah Purserin (1848–1943) suunnittelema ikkuna. Hän kuului irlantilaiseen taiteilijaryhmään nimeltä An Túr Gloine. Kolme muuta pohjoisen poikkilaivan ikkunaa on omistettu Krimin sodan, buurisotien ja ensimmäisen maailmansodan muistolle.
Neitsyt Marian kappeli pienoiskuva|Neitsyt Marian kappeli. Neitsyt Marian kappeli rakennettiin vuonna 1270 arkkipiispa Fulk de Saunfordin aloitteesta katedraalin pääalttarin taakse. Tällaiset Neitsyt Marialle omistetut kappelit olivat yleisiä Pohjois-Euroopan suurissa katedraaleissa keskiajalla. 1600-luvun puolivälistä 1800-luvun alkuun kappeli tunnettiin ”Ranskalaisten kappelina”, sillä sitä käyttivät Nantesin ediktin kumoamisen jälkeen Irlantiin asettuneet hugenotit. Sinne on haudattu muun muassa Élie Bouhéreau, Marshin kirjaston ensimmäinen kirjastonhoitaja.
Kappelin lattian alla sijaitsee useita hautoja, kuten vuonna 1471 kuolleen Dublinin arkkipiispa Michael Treguryn hauta. Nykyisin kappeli toimii katedraalin sivukappelina, jossa järjestetään suurin osa arkipäivien jumalanpalveluksista. Tilaa käytetään myös kuoron harjoituksiin ja musiikkiesityksiin. Kappeli entisöitiin perusteellisesti vuosina 2012–2013, jolloin sen kivipinnat, muistomerkit, lasimaalaukset ja lattialaatoitus puhdistettiin sekä valaistus ja sisätilat kunnostettiin.
Muistomerkit ja haudat pienoiskuva|vasen|Kuori. Pyhän Patrickin katedraalissa on yli 200 muistomerkkiä. Niihin kuuluu suurikokoisia arkkitehtonisia muistomerkkejä, muistolaattoja, marmoriveistoksia ja lasimaalauksia. Katedraalin vanhin muistomerkki on kuorin pohjoisessa sivulaivassa sijaitseva kivinen hautaveistos, joka esittää vuosina 1256–1271 arkkipiispana toiminutta Fulk de Saunfordia. 1500-luvulla katedraaliin lisättiin useita merkittäviä muistomerkkejä, muun muassa kaiverrettuja messinkilaattoja kuorin eteläiseen sivulaivaan. Ne on omistettu katedraalin dekaaneille Robert Suttonille ja Geoffrey Fychelle sekä Irlannin valtaneuvoston jäsenille Edward Fittonille ja Henry Wallopille.
Katedraalin näyttävimpiin muistomerkkeihin kuuluu länsipäässä sijaitseva Boylen suvun muistomerkki, jonka Richard Boyle, Corkin 1. jaarli, rakennutti vuonna 1632 itselleen ja perheelleen. Sen toteutti kuvanveistäjä Edward Tingham. Grinling Gibbonsin suunnittelema muistomerkki arkkipiispa Narcissus Marshille siirrettiin katedraaliin dekaani Jonathan Swiftin aloitteesta vuonna 1728. Boynen taistelussa vuonna 1690 kaatuneen Schombergin herttuan hautaa peittää suuri kivinen muistomerkki kuorin pohjoisessa sivulaivassa.
1700- ja 1800-luvuilla katedraaliin pystytettiin lisää muistomerkkejä, muun muassa Buckinghamin markiisi George Oglen, dekaani Henry Dawsonin ja James Whitesiden patsaat. Edustettuina ovat myös sotilashenkilöt William Mussenden ja Rodolph de Salis, jotka osallistuivat Krimin sodassa vuonna 1854 tehtyyn kevyen ratsuväen hyökkäykseen. Kuorin eteläisessä sivulaivassa on lisäksi historioitsijoiden William Leckyn ja Caesar Litton Falkinerin rintakuvat.
Katedraalissa on muistomerkkejä myös kirjailijoille, kuten Jonathan Swiftille, Samuel Loverille ja Charles Wolfelle, sekä Irlannin presidenteille Douglas Hydelle ja Erskine Childersille, joiden valtiolliset hautajaiset järjestettiin siellä. Uusimpiin lisäyksiin kuuluu pohjoiseen poikkilaivaan vuonna 2014 pystytetty Muistamisen puu, jonka yhteyteen kävijät voivat jättää viestejä konflikteissa kärsineiden läheistensä muistoksi.
Pyhän Patrickin katedraalia on käytetty hautapaikkana sen perustamisesta lähtien. Rakennukseen tai sen ympäristöön arvioidaan haudatun yhteensä noin 600–700 henkilöä. Katedraalissa ei ole hautaholvia, sillä rakennuksen alla oleva korkea pohjavesi on estänyt sellaisen rakentamisen. Varhaisin tunnettu hauta on arkkipiispa Fulk de Saunfordin vuodelta 1271. Viimeinen hautaus itse kirkkorakennukseen tapahtui vuonna 1840, jolloin katedraalin dekaani Henry Dawson haudattiin päälaivan länsipään lattian alle. Vuodesta 1677 alkaen säilyneet katedraalin rekisterit sisältävät tietoja hautauksista, kasteista ja vihkimisistä.
Sovinnon ovi pienoiskuva|pysty=0.5|Sovinnon ovi. Vuonna 1492 Ormonden Butlereiden ja Kildaren FitzGeraldien valtataistelu Irlannin Lord Deputyn virasta kärjistyi aseelliseksi yhteenotoksi Dublinin kaupunginmuurien ulkopuolella. Butlerit vetäytyivät turvaan tuomiokapitulin istuntosaliin Pyhän Patrickin katedraalissa, jonne FitzGeraldit seurasivat heitä ja ehdottivat sovintoa. Butlerit kuitenkin pelkäsivät joutuvansa surmatuiksi, jos poistuisivat turvapaikastaan. Hyvän tahdon osoituksena Kildaren päämies Gerald FitzGerald määräsi oveen hakattavaksi aukon, jonka läpi hän ojensi kätensä sovinnon merkiksi. Nähdessään hänen olevan valmis ottamaan tällaisen riskin Butlerit hyväksyivät sovinnon, kättelivät FitzGeraldia oven läpi ja tulivat ulos istuntosalista. Nykyisin niin sanottu Sovinnon ovi on esillä katedraalin pohjoisessa poikkilaivassa. Tarinan mukaan siitä on saanut alkunsa myös irlantilainen sanonta to chance your arm (’vaarantaa kätensä’), joka merkitsee uskaliaan riskin ottamista.
Jonathan Swift