Theomnestosta vastaan I (, ) on Lysiaan kirjoittama oikeuspuhe, joka syyttää erästä Theomnestosta väärinkäytöksistä. Puheen numero Lysiaan puheiden joukossa on 10.

Lysiaan puheiden joukossa on myös niin kutsuttu puhe Theomnestosta vastaan II (, ), joka on todellisuudessa vain ensimmäisen tiivistelmä. Sen numero on 11.

Historia Oikeustapaus

Tämän oikeustapauksen tausta oli seuraava: 1) Theomnestos, nuori ateenalainen, oli erään Lysitheoksen nostaman syytteen kohteena, koska oli heittänyt kilpensä pois taistelussa, mutta hänet oli vapautettu. Nyt käsiteltävän puheen pitäjä oli ollut Lysitheoksen todistajien joukossa, ja oikeudenkäynnin aikana Theomnestos oli kutsunut häntä isänmurhaajaksi. 2) Seuraavaksi Theomnestos nosti syytteen väärästä valasta erästä Dionysiosta vastaan, joka niin ikään oli ollut Lysitheoksen todistaja; Dionysios tuomittiin menettämään kansalaisoikeutensa.Lysias: Theomnestosta vastaan I 22. 3) Tämän jälkeen puhuja nosti kanteen Theomnestosta vastaan – tämä oli siis kolmas toisiinsa liittyvien oikeusjuttujen sarjassa.

Ateenalainen herjaamista koskeva laki () rankaisi 500 drakhman sakolla sellaisten loukkausten lausumisesta, jotka luokiteltiin nimikkeen aporrhēta () alle.Lysias: Theomnestosta vastaan I 2. Tällaisia olivat muun muassa kansalaisen nimittäminen murhaajaksi, isän tai äidin pahoinpitelijäksi tai syyttäminen kilven heittämisestä pois taistelussa. Tämä tapaus oli jo ollut sovittelijoiden käsiteltävänä;Lysias: Theomnestosta vastaan I 6. nyt se tuli tavallisen tuomioistuimen eteen thesmotheettien johdolla.

Ajoitus ja aitous

Puheen varma ajoitus käy ilmi kohdasta 4. Puhuja oli ollut kolmentoista vuoden ikäinen kolmenkymmenen tyrannin aikana (404–403 eaa.) ja oli nyt kolmekymmentäkolmevuotias: puhe kuuluu siis vuosiin 384–383 eaa. Puheen aitoutta epäiltiin jo antiikin aikana, mutta se on todennäköisesti aito.

Sisältö

Puhuja aloittaa, että todistajia tuskin tarvitaan, sillä monet tuomareista itse kuulivat herjauksen, kun se lausuttiin oikeudessa. Syyttäjä pitää halpamaisena () ja pikkumaisena () ryhtyä oikeuteen solvauksista; mutta herjaaminen isänmurhaajaksi on pakottanut hänet siihen (kohdat 1–3). Hän osoittaa sitten todistajien avulla, että hän oli isänsä kuollessa vain kolmentoista vuoden ikäinen ja että hän itse kärsi siitä välittömästi, koska joutui isänsä vanhemman veljen, Pantaleonin, holhoukseen, ja tämä petti häntä (4–5).

Theomnestos myöntää käyttäneensä herjausta; ja herjaus on osoitettu vääräksi. Theomnestos väittää kuitenkin, ettei se lain näkökulmasta ole herjaus. Hän sanoi vain ”surmasi”, ei ”murhasi”. Onko siis, puhuja kysyy, laillista soimata miestä kilven ”paiskaamisesta” pois? Laki puhuu vain ”pois heittämisestä”. Hän esittää lisää esimerkkejä ja huomauttaa sitten, että areiopagineuvoston menettelyssä käytetään aina ilmaisua ”surmata” (6–14). Puhuja ei tyydy tähän sanaleikittelyyn vaan lisää vielä esimerkkejä Solonin vanhoista laeista. Ne ovat täynnä vanhentuneita sanoja; mutta niiden merkitys on nyt sama kuin aina ennenkin (15–20).

Jos Theomnestos sai hyvityksen siitä, että häntä syytettiin pelkuruudesta, sitäkin suuremmalla syyllä kantajan tulisi saada hyvitys siitä, että häntä syytettiin isänmurhasta. Theomnestos on jo saanut yhden suosionosoituksen: Dionysios, urhea mies, on joutunut hänen uhrikseen. Mikä taas voisi olla kantajalle häpeällisempää kuin tulla syytetyksi oman isänsä murhaamisesta – miehen, joka palveltuaan demokratiaa koko elämänsä kuoli sen puolesta oligarkkien käsissä? Hänen urhoollisuudellaan on yhä muistomerkkinsä Ateenan temppeleissä; aivan kuten Theomnestoksen ja hänen isänsä pelkuruudella on omansa, vihollisten temppeleissä (21–29). Vetoomus siihen, että herjaus lausuttiin vihan hetkellä, ei ole lain mukaan puolustus (30). Antakoon tuomioistuin mielessään painoa sille, että hän, jota nyt syytetään oman isänsä murhaamisesta, oli nuoruudessaan syyttänyt tyranneja areiopagissa. Tämä, lait ja vannotut valat mielessään pysykööt tuomarit hänen isänsä ja hänen puolellaan (31–32).

Arviointia

Richard C. Jebb katsoo, että vaikka tämä ei olekaan Lysiaan puheista taiteellisin tai voimakkain, se on ainakin yksi hänen elävimmistään; ja epäily sen aitoudesta, joka näyttää vallinneen jo antiikin aikana, on selitettävä – kuten puheen Vaivaiseläkkeen epäämistä koskenutta valitusta vastaan tapauksessa – sillä, että oikeudenkäynnin aiheuttanut asia oli vähäpätöinen. Theomnestoksen sanallinen saivartelu saa tosin Jebbin mukaan suhteettoman laajan käsittelyn; mutta puolustuksen mielettömyyden on ehkä koettu olevan yksi syytteen parhaista tukipilareista.

Puheen loppu kantaa Jebbin mukaan varmaa aitouden leimaa. Lysiaalle oli ominaista, että hän mieluummin päätti puheensa, ei retoriseen vetoomukseen, vaan täsmälliseen kohtaan, ilmaistuna mahdollisimman harvoin ja selkein sanoin. Tässä puheessa on juuri sellainen loppu. Lisäksi puheessa on useita kohtia, jotka ovat täysin Lysiaan arvoisia; esimerkiksi aloitushuomiot (kohdat 1–3), viittaus Dionysioksen kohtaloon (24–25) sekä puhujan kunnianosoitus omalle isälleen (26–28).

Kohdan 31 viittaus ”tyranneihin” on eräässä mielessä kiinnostava. Puhuja sanoo, että heti täytettyään kahdeksantoista vuotta, eli vuonna 399 tai 398 eaa., hän oli nostanut syytteen ”kolmeakymmentä” vastaan areiopagissa. Kun kolmekymmentä tyrannia poistuivat Ateenasta vuonna 403 eaa., vain Feidonin ja Eratostheneen tiedetään jääneen kaupunkiin. Jos viittaus koskee heitä, näemme tästä, että Eratosthenes vältti ainakin kuolemanrangaistuksen, kun Lysias syytti häntä vuonna 403 eaa. puheesssaan Eratosthenesta vastaan.

”Toinen” puhe

Niin sanottu toinen puhe Theomnestosta vastaan on pelkkä ensimmäisen tiivistelmä (), jonka joku grammaatikko on laatinut Harpokrationia myöhempänä aikana. Tiivistelmä säilyttää enimmäkseen alkuperäisen puheen sanat sellaisinaan ja vastaa sitä tekstikohdittain seuraavasti:

Tiivistelmä 1–2 = Puhe 1–5 Tiivistelmä 3–6 = Puhe 6–20 Tiivistelmä 7–10 = Puhe 21–29 Tiivistelmä 11–12 = Puhe 30–32.

Lähteet

Kirjallisuutta

Lysias: Against Theomnestus, I. Teoksessa Lysias: Against Theomnestus, II. Teoksessa

Aiheesta muualla

Λυσίας: Κατά Θεομνήστου Α' και Β'. Wikiaineisto.

Lysias: Against Theomnestus 1. Perseus. Lysias: Against Theomnestus 1. Perseus. Lysias: Against Theomnestus 1. ToposText.

Lysias: Against Theomnestus 2. Perseus. Lysias: Against Theomnestus 2. Perseus. Lysias: Against Theomnestus 2. ToposText.

Luokka:Lysiaan puheet