Cavalcante de’ Cavalcanti (1200-luvun alku – noin 1280) oli firenzeläinen vaikutusvaltainen henkilö. Hänen poikansa oli runoilija Guido Cavalcanti (noin 1255–1300), Dante Alighierin ystävä. Guido Cavalcanti tunnettiin epikurolaisena tai epäuskoisena. Dante sijoitti Cavalcante de’ Cavalcantin helvettiin runoelmassaan Jumalainen näytelmä.
Elämä
pienois|pysty|Miniatyyrimaalaus vuodelta 1478. Cavalcantin suku oli porvarillista alkuperää. Kauppiassuku oli solminut avioliittoja aatelissukujen kanssa. Cavalcante de’ Cavalcanti oli poliittisesti guelfi. Ghibelliinien voiton jälkeen vuonna 1260 hänen talonsa San Pier Scheraggiossa poltettiin ja hänet pakotettiin maanpakoon Luccaan. Hän palasi Firenzeen vuoden 1266 Beneventon taistelun jälkeen. Vuonna 1267 hän osallistui ryhmittymien väliseen väliaikaiseen sovintoon kihlaamalla poikansa Guido Cavalcantin Farinata degli Ubertin tyttären Beatricen (Bice) kanssa. Cavalcante de’ Cavalcanti ilmeisesti osallistui Firenzessä kirjalliseen toimintaan. Hän kuoli vuosien 1267 ja 1280 välillä.
Jumalaisessa näytelmässä (1321) Cavalcante on tuomittu yhdessä Farinatan kanssa ikuiseen tuleen. Hän on paikassa, jonne ovat joutuneet Epikuros ja hänen seuraajansa, jotka ovat kieltäneet sielun kuolemattomuuden. 1300-lukulainen kronikoitsija Giovanni Villani kertoo epikurolaisuuden leviämisestä Firenzessä 1100-luvulta alkaen. Keskiajalla epikurolaisuus tunnettiin vain Ciceron kirjoitusten kautta. Firenzeläisen epäuskon on myöhemmin spekuloitu liittyneen uuden kauppiasluokan ristiriitaan kirkon oppien kanssa. Epikurolaisuutta käytettiin syytöksenä ghibelliinejä vastaan.
Lähteet
Luokka:Jumalainen näytelmä Luokka:Keskiajan henkilöt Luokka:1200-luvulla syntyneet Luokka:1200-luvulla kuolleet