Kristinusko ja moraali () on Edvard Westermarckin vuonna 1939 julkaistu kirja kristinuskon ja moraalin suhteesta. Teoksen suomensi 1940-luvulla Väinö Meltti. Hänen käännöksensä julkaistiin vuonna 1984 Otavan kustantamana. Westermarck oli kansainvälisesti tunnettu suomalainen sosiaaliantropologi, joka työskenteli Suomen ja Britannian yliopistoissa. Kristinusko ja moraali oli hänen viimeinen suuri teoksensa.
Teoksen ensimmäisessä puoliskossa Westermarck käsittelee aatehistoriallisesti kristillistä oppia ja siihen liitettyjä moraalisia käsityksiä. Kirjan loppuosa käsittelee kristinuskon vaikutusta moraalin kehitykseen. Westermarck pitää Jeesusta ja Paavalia kahden erilaisen ajattelutavan edustajina. Hänen mukaansa Paavalin ja Augustinuksen etiikka on saanut kristinuskon historiallisessa kehityksessä etusijan.
Osa Jeesuksen moraalisista vaatimuksista oli Westermarckin mielestä liioittelevia. Hänen mielestään Jeesuksen opetukset vastaavat silti paremmin inhimillisiä, altruistisia moraalitunteita kuin myöhemmät ajattelutavat. Näihin kuuluvat opit ennaltamääräytymisestä, perisynnistä, kuolemanjälkeisestä rangaistuksesta, sijaiskärsimyksestä, armosta ja pyhien toimitusten merkityksestä. Westermarckin filosofian mukaan ne tekevät kristinuskon Jumalasta ja kristityistä epämoraalisia toimijoita. Hänen mukaansa oppi perisynnistä on ristiriidassa kehittyneen moraalitajun kanssa, oppi pelastumisesta uskon kautta johtaa moraalisen vastuun katoamiseen ja sakramentteja koskevat opit perustuvat antiikin mysteeriuskontoihin.
Kirjan toisessa osassa Westermarck käsittelee kristinuskon vaikutusta ihmiselämän arvoon, talouteen, orjuuteen, totuuden kunnioitukseen, avioliittoon, seksuaalisuuteen ja eläinsuojeluun. Hänen mukaansa kristinuskon vaikutus näihin asioihin on ollut kahtalainen. Kristinusko on hyväksynyt sodat, kuolemanrangaistuksen, vainot, orjuuden, riiston, naisen alemmuuden ja eläinten kärsimykset. Westermarckin mukaan viime vuosisatojen moraalisesta edistyksestä on kiittäminen valistusta.
Vastaanotto
Teologi Simo Knuuttilan mukaan Westermarckin kuvausta kristinuskon oppien yksityiskohdista voisi paikoin arvostella ankarastikin. Teoksen puutteena on hänen mukaansa se, ettei Westermarck käsittele järjestelmällisesti luonnollisen moraalilain asemaa kristillisessä perinteessä. Westermarckin osaaminen yhteisöllisten laitosten, tapojen ja toimintamuotojen kuvaajana pääsee paremmin oikeuksiinsa kirjan toisessa puoliskossa. Knuuttilan mukaan Westermarckin käsitys uskon ja tiedon suhteesta keskiajan kristillisessä filosofiassa on virheellinen. Kun Westermarck esittää, että kristinusko oli nykyaikaisen tieteen syntymistä haittaava tekijä, hän ei ota kaikkia seikkoja huomioon. Knuuttilan mukaan suomennos on enimmäkseen sujuva, mutta sen muutamat virheet olisi pitänyt korjata. Kreikkalaisten sanojen oikeinkirjoitus horjuu.
Lähteet
Aiheesta muualla Project Gutenberg.
Luokka:Kirjat etiikasta Luokka:Kirjat kristinuskon kritiikistä Luokka:Brittiläiset tietokirjat Luokka:Vuoden 1939 kirjat