Matkahuopana tunnetaan Valtionrautateiden (VR) makuuvaunuissa ja virkavaunuissa käytettyjä villakankaiset huovat. Niitä on ollut käytössä ainakin jo 1900-luvun alusta alkaen ja niiden ulkoasu mukaili VR:n värimaailmaa.
Toimiessaan Villayhtymän Klingendahlin tehtaiden pääsuunnittelijana alkoi tekstiilitaiteilija Aune Gummerus kehittää matkahuopaa kotien tuotteena. Kaupungistuminen ja elintason nousu 1960–1970-luvuilla näkyi myös kotien sisustuksessa, johon haluttiin panostaa entistä enemmän. Gummeruksen Finn-Stole -shaalinsa palkittiin Sacramenton kansainvälisillä tekstiilimessuilla kultamitalilla vuonna 1964. Myöhemmin matkahuopia suunnittelivat myös muut tekstiilitaiteilijat. Ideoita huopien ulkoasuun ja nimiin haettiin muun muassa luonnosta.
Villayhtymässä matkahuopia tehtiin kahteen kokoon: joko 140 cm leveästä kankaasta 180 cm pituisiksi, tai 90 cm kankaista 140 cm pituisiksi. Niiden tärkeimmäksi valmistusmateriaaliksi valikoitui suomalainen lampaanvilla, joka oli lämmittävää ja muihin vastaaviin villoihin nähden kiiltävämpää, kestävämpää ja pehmeämmän tuntuista. Kun suomalaisen lampaanvillan tuotanto ei riittänyt kysyntää alettiin mukaan sekoittaa muitakin materiaaleja kuten tekokuituja. Villayhtymän matkahuopia myytiin myös ulkomaille.
Vuonna 1975 Hyvilla toimitti Finnairin uusiin DC-10 koneisiin 2000 kpl matkahuopia. Ne oli valmistettu puhtaasti villasta ja tehty Finnairin toiveiden mukaan erikoiskokoon 75 x 100 cm. Väriltään huovat olivat ruosteenruskeita ja niiden keskellä kulki yksi levä oranssi pystyraita. Finnairin huovat olivat suunnitelleet Studio Pi Sarpaneva ja Maj Kuhlefeldt.
Nykyään matkahuopaa kutsuttaisiin torkkupeitoiksi.
Lähteet