Einari Paakkanen (s. 1980) on suomalainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja, joka on keskittynyt erityisesti dokumenttielokuviin. Hänen pitkiä dokumenttielokuviaan ovat Isäni tähtien takaa (2016), Karaokeparatiisi (2022) ja yhdessä Ann-Mari Leinosen kanssa ohjattu Näkymätön vihollinen (2026). Paakkanen on ohjannut myös keskipitkiä ja lyhyitä dokumentteja sekä animaatioita.
Paakkasen Karaokeparatiisi valittiin vuonna 2022 European Film Awards -palkintojen 13 elokuvan Documentary Selection -valikoimaan, josta valittiin ehdokkaat parhaan eurooppalaisen dokumenttielokuvan palkintoon. Elokuva palkittiin vuonna 2023 parhaan dokumenttielokuvan Jussilla.
Elämä ja ura
Paakkanen on kotoisin Jämsästä. Hänen äitinsä Arja työskenteli radiotoimittajana ja isänsä Veikko verohallinnossa. Paakkanen valmistui Turun taideakatemiasta medianomiksi vuonna 2008 ja suoritti dokumenttiohjauksen maisterin tutkinnon Barcelonan ESCAC-elokuvakoulussa vuonna 2013.
Ennen pitkiä ohjauksiaan Paakkanen työskenteli monissa suomalaisissa elokuva- ja televisiotuotannoissa muun muassa järjestäjänä. Hän on työskennellyt myös käsikirjoittajana, äänittäjänä ja leikkaajana. Paakkanen on kertonut tehneensä noin kymmenen vuoden ajan kuvauspaikkojen etsintää, minkä hän on katsonut opettaneen häntä lähestymään tuntemattomia ihmisiä myös dokumenttielokuvantekijänä.
Paakkasen varhaisiin omiin ohjaustöihin kuuluvat fiktiivinen lyhytelokuva Nuikan pyykit (2007) ja dokumentaarinen Vanhenemisen taito (2008). Antti Polojärven kanssa hän ohjasi animaatiolyhytelokuvat Jee! Sukset (2013) ja Missä on Thon? (Var är Thon?, 2016).
Paakkanen osallistui vuonna 2018 kansainväliseen Berlinale Talents -ohjelmaan ohjaajana ja käsikirjoittajana.
Isäni tähtien takaa
Paakkasen ensimmäinen pitkä dokumenttielokuva Isäni tähtien takaa valmistui vuonna 2016. Omaelämäkerrallisessa elokuvassa hän käsittelee suhdettaan isäänsä Veikko Paakkaseen ja tämän maailmankatsomusta. Kun Paakkanen oli 12-vuotias, hänen isänsä alkoi henkisen tiedon kurssin jälkeen kertoa olevansa yhteydessä henki- ja avaruusolentoihin. Poika omaksui aluksi isänsä maailmankuvan, mutta alkoi aikuistuessaan suhtautua siihen epäillen.
Paakkanen on kertonut elokuvan käsittelevän ufojen tai yliluonnollisten kokemusten ohella ennen kaikkea lapsen itsenäistymistä vanhemmistaan ja sitä, voiko läheinen suhde säilyä, vaikka maailmankatsomukset eroavat toisistaan.
Isäni tähtien takaa esitettiin vuonna 2016 muun muassa Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla ja Varsovan elokuvajuhlien dokumenttikilpailussa. Myöhemmin se nähtiin muun muassa Tampereen elokuvajuhlilla, Reykjavikin kansainvälisillä elokuvajuhlilla sekä festivaaleilla Kanadassa ja Yhdysvalloissa.
Elokuva sai suomalaisilta kriitikoilta kiitosta erityisesti myötätuntoisesta suhtautumisestaan henkilöihinsä. Aamulehden Markus Määttänen kuvasi sitä lämpimäksi kertomukseksi isän ja pojan suhteesta, ja Helsingin Sanomien Miska Rantanen kiitti Paakkasen hienovaraista ja sympaattista tapaa käsitellä aihetta.
Murtomaa
Vuonna 2019 valmistunut 55-minuuttinen dokumentti Murtomaa seuraa kymmenvuotiasta palestiinalaistyttö Farahia, joka saapuu perheensä kanssa Suomeen ja tutustuu lumeen ja hiihtämiseen. Elokuvassa seurataan Farahin sopeutumista uuteen kotimaahan, itsenäistymistä ja kasvamista suomalaisessa yhteiskunnassa. Elokuva esitettiin Ylen Dokumenttiprojektissa, ja sitä esitettiin myös kansainvälisillä festivaaleilla.
Paakkanen teki samasta aihepiiristä myös 13-minuuttisen lyhytdokumentin Permission to Fall (2019), joka valittiin muun muassa Nordisk Panorama -festivaalin Young Nordic -ohjelmistoon.
Karaokeparatiisi
Paakkasen toinen pitkä teatteridokumentti Karaokeparatiisi valmistui vuonna 2022. Ajatus elokuvasta syntyi helsinkiläisessä karaokebaarissa, jossa Paakkanen oli viettämässä iltaa dokumenttiohjaaja Anu Kuivalaisen kanssa. Elokuvan tekeminen kesti noin neljä vuotta.
Elokuvassa seurataan viittä eri puolilla Suomea asuvaa ihmistä, joille karaoke tarjoaa keinon käsitellä muun muassa yksinäisyyttä, menetystä, sairautta ja ihmissuhteita. Paakkasen mukaan hän lähti aluksi liikkeelle ennakkokäsityksestä, jonka mukaan suomalainen karaoke voisi näyttäytyä lähinnä humalaisten ihmisten laulamisena, mutta kuvausten aikana hänen näkemyksensä muuttui. Hän alkoi nähdä karaoken yhteisönä, jossa ihmiset voivat ilmaista tunteitaan toisten kirjoittamien laulujen kautta.
Karaokeparatiisin kansainvälinen ensi-ilta oli CPH:DOX-dokumenttielokuvafestivaalilla vuonna 2022. Se esitettiin samana vuonna muun muassa Visions du Réelissä ja Sheffield DocFestissä. Suomen elokuvasäätiön tilastojen mukaan Karaokeparatiisi esitettiin vuoden 2022 aikana 23 kansainvälisellä elokuvafestivaalilla, mikä teki siitä yhden vuoden laajimmin festivaaleilla kiertäneistä suomalaisista dokumenttielokuvista.
European Film Academy valitsi Karaokeparatiisin vuonna 2022 kolmentoista pitkän dokumenttielokuvan Documentary Selection -valikoimaan. Valikoiman elokuvista valittiin myöhemmin ehdokkaat parhaan eurooppalaisen dokumenttielokuvan palkinnolle. Maaliskuussa 2023 Karaokeparatiisi palkittiin parhaan dokumenttielokuvan Jussi-palkinnolla. Palkinnon saivat elokuvan ohjaaja Paakkanen ja tuottaja Marianne Mäkelä.
Myöhemmät työt
Paakkanen ja dokumenttiohjaaja Inka Achté ohjasivat yhdessä lyhytdokumentin Hyvästit Leninille (Forgetting Lenin, 2023). Elokuva käsittelee Kotkan Lenin-patsaan poistamista Venäjän Ukrainaan tekemän hyökkäyksen jälkeen ja muuttuneita käsityksiä patsaan merkityksestä. Elokuva valittiin Tampereen elokuvajuhlien kotimaiseen kilpailuun vuonna 2024.
Paakkanen oli myös yksi kollektiivisesti toteutetun pitkän dokumenttielokuvan 10 kirjettä tulevaisuuteen (2023) ohjaajista. Koronapandemian aikana syntyneen elokuvan toteutti laaja Poikkeustila-työryhmä.
Vuonna 2026 valmistui Paakkasen ja Ann-Mari Leinosen yhdessä ohjaama 75-minuuttinen dokumenttielokuva Näkymätön vihollinen. Dokumentissa seurataan kahta Ukrainassa vapaaehtoistaistelijoina ollutta suomalaismiestä, jotka palattuaan Suomeen aloittavat sotatraumaterapian ja yrittävät sopeutua takaisin siviilielämään. Elokuva valittiin vuoden 2026 DocPoint-festivaalin kotimaiseen kilpailuun ja esitettiin myöhemmin Yle TV1:ssä.
Samana vuonna valmistui Paakkasen ja Achtén kuusiminuuttinen dokumentti Puolanka Pussy Rally, joka tarkastelee Puolangan väestökatoa, paikallista autokulttuuria ja sukupuolijakaumaa huumorin kautta. Elokuva sai Tampereen elokuvajuhlien kotimaisen kilpailun alle 30-minuuttisten elokuvien erikoispalkinnon ja valittiin Tampereen ehdokkaaksi European Short Film Audience Award -palkintoon.
Muu toiminta
Paakkanen on työskennellyt ohjaamisen lisäksi muun muassa leikkaajana, äänittäjänä, opettajana ja elokuvafestivaalien ohjelmistotyössä. Hän on ollut Dokumenttikillan ja DocPoint ry:n hallituksissa.
Paakkanen on myös julkaissut runoja. Runouslehti Tuli & savu julkaisi vuonna 2013 hänen ja Taneli Viljasen kaksi runoa.
Filmografia
Pitkät ja keskipitkät dokumenttielokuvat
Isäni tähtien takaa (2016) – ohjaus ja käsikirjoitus Murtomaa (2019) – ohjaus Karaokeparatiisi (2022) – ohjaus, käsikirjoitus ja osittain leikkaus 10 kirjettä tulevaisuuteen (2023) – yksi Poikkeustila-työryhmän ohjaajista Näkymätön vihollinen (2026) – ohjaus ja käsikirjoitus yhdessä Ann-Mari Leinosen kanssa
Lyhytelokuvat
Nuikan pyykit (2007) – fiktio Vanhenemisen taito (2008) – dokumentti Jee! Sukset (2013) – animaatio, yhdessä Antti Polojärven kanssa Missä on Thon? (Var är Thon?, 2016) – animaatio, yhdessä Antti Polojärven kanssa Permission to Fall (2019) – dokumentti Hyvästit Leninille (Forgetting Lenin, 2023) – dokumentti, yhdessä Inka Achtén kanssa Puolanka Pussy Rally (2026) – dokumentti, yhdessä Inka Achtén kanssa
Palkinnot ja tunnustukset
2018: valinta Berlinale Talents -ohjelmaan 2022: Karaokeparatiisi valittiin European Film Awardsin 13 elokuvan Documentary Selection -valikoimaan 2023: Karaokeparatiisi palkittiin parhaan dokumenttielokuvan Jussilla 2026: Puolanka Pussy Rally sai Tampereen elokuvajuhlien kotimaisen kilpailun alle 30-minuuttisten elokuvien erikoispalkinnon yhdessä Inka Achtén kanssa
Lähteet
Luokka:Suomalaiset elokuvaohjaajat Luokka:Suomalaiset käsikirjoittajat Luokka:Vuonna 1980 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt Luokka:Jussi-palkinnon saajat