Otto Bambergilainen (saks. Otto von Bamberg) (1061 – 30. heinäkuuta 1139 Bamberg) oli piispa ja lähetystyöntekijä, sekä sittemmin katolisen kirkon pyhimys, joka käännytti kristinuskoon Pommerin asukkaat nykyisen pohjoisen Saksan ja Puolan alueella. Otto oli syntyjään svaabialainen aatelinen, ja kuului äitinsä kautta Staufer-sukuun.
Otto opiskeli joidenkin lähteiden mukaan Hirsaun luostarissa, toisten mukaan Eichstättissä, ja hän toimi vuodesta 1082 keisari Henrik IV:n siskon Juditin kappalaisena tämän aviopuolison herttua Władysław I Hermannin hovissa. Keisari Henrik IV kutsui Oton takaisin vuonna 1091 ja nimitti tämän kanslerikseen. Otto sai tuolloin myös vastuulleen Speyrerin tuomiokirkon rakennuttamisen. Vuonna 1102 nimesi keisari Henrik IV Oton Bambergin piispaksi, ja Otto sai piispanvihkimyksensä paavi Paschalis II:lta vuonna 1106 Anagnissa. Herttua Bolesław III:n kutsusta Otto matkusti Pommeriin vuosina 1124 ja 1128 vakiinnuttamaan katolisen kirkon aseman alueella ja käännyttääkseen paikallisen väestön kristinuskoon, minkä vuoksi häntä kutsutaankin Pommerin apostoliksi.
Otolla oli myös merkittävä rooli investituurariidan ratkaisussa, sillä hän toimi välittäjänä keisarin ja paavin välillä, ja oli valtakunnanruhtinaana mukana vuonna 1021 Würzburgissa kokoontumisessa, jossa Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan ruhtinaat ja katolisen kirkon edustajat pääsivät sopuun, joka myöhemmin vielä vahvistettiin Wormsin konkordaatilla vuonna 1122.
Otto kuoli 30. heinäkuuta 1139 Bambergissa, ja hänet on haudattu Michaelsbergin benediktiiniläisluostariin. Paavi Klemens III julisti hänet pyhimykseksi vuonna 1189.
Lähteet
Luokka:Lähetyssaarnaajat Luokka:Pyhimykset Luokka:Saksalaiset pyhimykset Luokka:Vuonna 1061 syntyneet Luokka:Vuonna 1139 kuolleet Luokka:Piispat