pienoiskuva|200px|oikea Antinatalismi on moraalifilosofinen kanta, jonka mukaan ihmisten saattaminen olemassaoloon on aina tai yleensä moraalisesti väärin. Universaalin antinatalismin mukaan kaikki lisääntyminen on väärin. Ehdollisissa näkemyksissä lisääntymistä voidaan pitää vääränä esimerkiksi silloin, kun syntyvän henkilön ennakoidaan altistuvan vakavalle haitalle tai kohtuuttomalle riskille. Antinatalistisia perusteluja on sovellettu myös muiden tuntemiskykyisten eläinten lisääntymiseen.
Filosofinen antinatalismi eroaa vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, johon ei välttämättä liity moraalista arviota muiden lisääntymisestä, sekä väestöpoliittisesta syntyvyyden sääntelystä. Antinatalismi ei myöskään sellaisenaan tarkoita, että jo olemassa olevan elämän päättämistä pidettäisiin toivottavana.
Taustaa oikea|pienoiskuva|Arthur Schopenhauer (1788–1860) oli tunnettu antinatalismin kannattaja. Syntymää ja lisääntymistä arvostelevia ajatuksia esiintyy antiikin kirjallisuudessa sekä eräissä uskonnollisissa ja filosofisissa perinteissä. Historiallisten tekstien luokitteleminen antinatalistisiksi on tulkinnanvaraista, sillä esimerkiksi asketismi tai selibaatti ei välttämättä perustu käsitykseen, jonka mukaan lisääntyminen olisi yleisesti moraalisesti väärin.
David Benatar puolustaa antinatalismia teoksessaan Better Never to Have Been: The Harm of Coming into Existence (2006), vapaasti suomennettuna Parempi, ettei olisi koskaan syntynyt: olemassaolon alkamisen haitta. Benatarin mukaan olemassaoloon tuleminen aiheuttaa aina vakavaa haittaa ja lisääntyminen on moraalisesti väärin. Benatar käsittelee kantaansa myös David Wassermanin kanssa kirjoittamassaan teoksessa Debating Procreation: Is It Wrong to Reproduce? (2015). Wasserman arvostelee Benatarin argumentteja ja katsoo, että lisääntyminen voi olla joissakin olosuhteissa sallittua, vaikka se ei ole moraalinen velvollisuus.
Perustelut
Asymmetria-argumentti Benatar perustelee antinatalismia kivun ja mielihyvän välisellä asymmetrialla. Hänen mukaansa kivun ja muun kärsimyksen läsnäolo on paha ja mielihyvän läsnäolo hyvä. Kärsimyksen poissaolo on hyvä asia myös silloin, kun kukaan ei koe tätä hyvää. Mielihyvän poissaolo puolestaan ei ole paha, ellei ole henkilöä, jolta mielihyvä jää saamatta. Benatar päättelee, että syntymättä jääminen estää kärsimyksen riistämättä olemassa olevalta henkilöltä mielihyvää ja että olemassaoloon tuleminen on tämän vuoksi haitta.
Argumentti ei perustu siihen, että jokaisessa elämässä olisi määrällisesti enemmän kärsimystä kuin mielihyvää. Se perustuu kärsimyksen ja mielihyvän poissaolon erilaiseen arvottamiseen.
Elämänlaatu
Benatarin elämänlaatuargumentti on erillinen asymmetria-argumentista. Hänen mukaansa ihmisillä on taipumus arvioida elämänsä laatua todellista myönteisemmin sopeutumisen, muihin vertaamisen ja optimististen arviointitaipumusten vuoksi. Benatar katsoo sairauksien, menetysten, turhautumisen, ikääntymisen ja kuoleman heikentävän ihmiselämän laatua enemmän kuin tavallisesti ajatellaan.
Elämänlaatua koskeva perustelu voi tukea lisääntymisen vastustamista silloin, kun tulevan henkilön elämän ennakoidaan alittavan hyväksyttävänä pidetyn hyvinvoinnin tason. Rivka Weinbergin mukaan lisääntyminen voi kuitenkin olla sallittua, jos syntyvällä henkilöllä on hyvät mahdollisuudet inhimilliseen kukoistukseen.
Riski, haitta ja suostumus
Riskiperusteisen argumentin mukaan lisääntyminen altistaa syntyvän henkilön sairauksille, menetyksille ja mahdollisesti vakavalle kärsimykselle. Syntyvä henkilö ei voi antaa etukäteen suostumustaan näihin riskeihin.
Filosofi Seana Shiffrin käsittelee tilanteita, joissa henkilölle aiheutetaan ilman hänen suostumustaan sekä hyötyjä että vakavia haittoja. Shiffrinin mukaan haitan aiheuttaminen on helpommin oikeutettavissa silloin, kun sillä torjutaan samalle henkilölle muuten aiheutuva suurempi haitta, kuin silloin, kun haitta aiheutetaan sellaisen hyödyn antamiseksi, jota henkilö ei muuten tarvitsisi.
Asheel Singh soveltaa Shiffrinin analyysia antinatalismin puolustamiseen. Singhin mukaan syntyvän henkilön saattaminen olemassaoloon ei torju häntä ennestään uhkaavaa haittaa. Shiffrin ei itse päättele analyysistaan, että kaikki lisääntyminen olisi väärin.
Erik Magnusson tarkastelee riskiperusteisia antinatalistisia argumentteja ja erottaa niistä perustelun, joka koskee vakavan haitan riskin asettamista ilman riskille altistuvan henkilön suostumusta. Argumentin mukaan tällaisen riskin asettaminen vaatii oikeutuksen, joka liittyy henkilön olennaisten etujen turvaamiseen. Magnusson pitää tätä muotoa muita tarkastelemiaan riskiperusteisia argumentteja vahvempana mutta ei katso kaikkien riskiperusteisten argumenttien onnistuvan.
Kärsimyskeskeiset perustelut
Eräissä kärsimyskeskeisissä moraaliteorioissa kärsimyksen ehkäisemiselle annetaan enemmän painoa kuin uuden hyvinvoinnin tuottamiselle. Lisääntymättä jättäminen estää tulevan henkilön mahdolliset kärsimykset aiheuttamatta menetystä olemassa olevalle henkilölle. Tällaisen perustelun johtopäätös riippuu siitä, kuinka suuri paino kärsimyksen ehkäisemiselle annetaan suhteessa hyvinvoinnin tuottamiseen.
Muille aiheutuvat haitat
Osa antinatalistisista argumenteista koskee haittoja, joita syntyvä henkilö voi elämänsä aikana aiheuttaa muille ihmisille, eläimille tai ympäristölle. Näissä argumenteissa huomio kohdistuu syntyvän henkilön oman hyvinvoinnin sijasta hänen toimintansa seurauksiin. Tällaiset argumentit voivat tukea lisääntymisen rajoittamista tilanteissa, joissa syntyvän henkilön toiminnasta ennakoidaan aiheutuvan huomattavaa haittaa muille. Niistä ei ilman muita oletuksia seuraa, että kaikki lisääntyminen olisi väärin.
Kritiikki
Asymmetria ja olemattomuuden vertailu
Elizabeth Harmanin mukaan Benatarin asymmetria-argumentissa vaihtelevat persoonaton hyvyys ja henkilölle koituva hyvä. Kärsimyksen poissaolo voidaan nähdä persoonattomasti hyvänä, mutta tästä ei Harmanin mukaan seuraa, että poissaolo olisi hyväksi syntymättä jäävälle henkilölle.
Thaddeus Metz arvostelee Benatarin tapaa arvottaa kärsimyksen ja mielihyvän poissaoloa. Metz tarkastelee vaihtoehtoa, jossa kärsimyksen poissaolo on pikemminkin ei-paha kuin hyvä ja mielihyvän poissaolo ei-hyvä pikemmin kuin paha.
Benatarin mukaan kärsimyksen välttämisellä voi olla arvoa, vaikka ei olisi olemassa henkilöä, joka hyötyisi sen poissaolosta. Hänen mukaansa mielihyvän toteutumatta jääminen ei sitä vastoin vahingoita ketään, jos ketään ei saateta olemassaoloon.
Asymmetria herättää myös kysymyksen siitä, kenen kannalta olemassaoloa ja olemattomuutta voidaan verrata. Syntymättä jäävää henkilöä ei ole olemassa kokemassa hyötyä tai menetystä, mikä vaikeuttaa väitettä, jonka mukaan olemattomuus olisi hänelle parempi tila. Benatarin mukaan vertailu koskee sitä, olisiko henkilön saattaminen olemassaoloon ollut hänen etujensa mukaista, eikä sitä, kokisiko olematon henkilö tilansa paremmaksi.
Ei-identiteettiongelma
Antinatalismiin liittyy ei-identiteettiongelma. Lisääntymispäätöksen vaihtoehtona ei välttämättä ole saman henkilön parempi elämä vaan se, ettei kyseistä henkilöä olisi koskaan olemassa. Tällöin syntymisen ei voida tavallisessa vertailevassa merkityksessä osoittaa saattaneen henkilöä huonompaan asemaan kuin missä hän muuten olisi ollut.
Ongelmaan on vastattu ei-vertailevalla haitan käsitteellä. Sen mukaan esimerkiksi vakava kipu voi olla henkilölle haitallinen, vaikka hänellä ei olisi ollut mahdollista vaihtoehtoista elämää, jossa kipua ei olisi esiintynyt. Näkemykset eroavat siinä, edellyttääkö vahingoittaminen henkilön saattamista huonompaan asemaan kuin missä hän muuten olisi ollut.
Elämänlaadun arviointi
David DeGrazia arvostelee Benatarin tapaa arvioida elämänlaatua hedonististen, halujen täyttymiseen perustuvien ja objektiivisten hyvinvointikäsitysten perusteella. DeGrazian mukaan elämään sisältyvistä haitoista ei seuraa, että elämä olisi kokonaisuutena haitallinen. Myös Metz arvostelee Benatarin arviota ihmiselämän laadusta.
Ihmisten myönteiset arviot omasta elämästään voivat puhua elämänlaatuargumenttia vastaan. Benatarin mukaan tällaisiin arvioihin vaikuttavat kuitenkin muun muassa sopeutuminen, vertailukohdan valinta ja taipumus arvioida tulevaisuutta optimistisesti. Kiista koskee sekä ihmiselämän laatua että sitä, arvioidaanko hyvinvointia esimerkiksi kokemusten, halujen täyttymisen vai objektiivisina pidettyjen hyvien asioiden perusteella.
Riski ja suostumus
Weinbergin mukaan ennakkosuostumuksen puuttumisesta ei seuraa, että lisääntyminen olisi aina kiellettyä. Riskin moraaliseen arviointiin vaikuttavat haitan todennäköisyys ja vakavuus sekä syntyvän henkilön mahdollisuudet hyvään elämään. Weinberg pitää lisääntymistä sekä hyvinvointia koskevana että moraalisena riskinä. Hänen mukaansa lisääntyminen voi olla sallittua, jos syntyvää henkilöä kohdellaan kunnioittavasti ja hänellä on hyvät mahdollisuudet inhimilliseen kukoistukseen.
Magnussonin mukaan riskiperusteisen argumentin onnistuminen riippuu siitä, voidaanko riskin asettamiselle esittää hyväksyttävä oikeutus. Riskin olemassaolo ei yksin ratkaise lisääntymisen moraalista sallittavuutta.
Ihmiskunnan häviäminen
Jos kaikki ihmiset pidättäytyisivät pysyvästi lisääntymisestä, ihmiskunta häviäisi viimeisten ihmisten kuoltua. Benatar erottaa tappamisesta aiheutuvan häviämisen siitä, että laji häviää jäsentensä jättäessä lisääntymättä. Jälkimmäinen ei edellytä olemassa olevien ihmisten elämän ennenaikaista päättämistä.
Wasserman ja Metz tarkastelevat vastaväitettä, jonka mukaan lisääntymättä jättämisen seurauksena mahdolliset hyvät elämät ja muut arvokkaat asiat jäävät toteutumatta. Arvio riippuu siitä, pidetäänkö syntymättä jäävien henkilöiden mahdollista hyvinvointia moraalisesti merkittävänä menetyksenä.
Suhde promortalismiin
Antinatalismi eroaa promortalismista, jonka mukaan olemassa olevan elämän päättyminen on itsessään hyvä asia tai parempi vaihtoehto kuin elämän jatkuminen. Uuden elämän aloittamatta jättäminen ja olemassa olevan elämän jatkaminen ovat eri valintatilanteita. Antinatalisti voi vastustaa uuden henkilön saattamista olemassaoloon ja samalla pitää olemassa olevan henkilön elämän jatkumista tämän etujen mukaisena.
Katso myös Natalismi Matti Häyry
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Bioetiikka Luokka:Biologian filosofia