Lauri Solehmainen (22. marraskuuta 1915 Korpiselkä – 22. kesäkuuta 1993 Vieremä) oli suomalainen kaukopartiomies, joka toimi 1950-luvulla tiedustelijana Yhdysvaltain palveluksessa, kun norjalaiset ja amerikkalaiset värväsivät entisiä suomalaisia kaukopartiomiehiä Neuvostoliittoon tehtäviin tiedusteluretkiin (Operaatio Uppsala).

Talvisota

Korpiselästä Laatokan Karjalasta kotoisin ollut Lauri Solehmainen oli jo ehtinyt suorittaa varusmiespalveluksen 1937–1938 Salmin rajavartiostossa Pitkärannassa, jonne Solehmainen päätyi YH:n aikaankin. Hänet sijoitettiin JR 37:n III pataljoonan ylimääräiseen reserviin, joka oli täydennyspataljoona. Miehet merkitsivät rintamalle lähetettäviä hevosia ja kaivoivat ampumahautoja, kunnes aloittivat evakuointitehtävät Pitkärannan lisäksi Impilahdella ja Kerisyrjässä. Talvisota syttyi 30.11.1939, ja pataljoonan muiden sotilaiden kanssa Lauri sytytti kyliä palamaan ylivoimaisen vihollisen edestä.

III/37 osallistui vuoden 1940 alussa Laatokan Karjalan mottitaisteluihin. Solehmaisen komppanianpäällikön haavoituttua helmikuussa 1940 hän joutui nuorena miehenä ottamaan vastuun komppaniasta aina sodan loppumiseen eli 13. maaliskuuta 1940 asti.

Rauhan tultua hänet ylennettiin ylikersantiksi ja kommennettiin upseerikouluun Niinisaloon kurssille 46. Kesäkuussa upseerikurssin jälkeen vänrikiksi ylennettynä hän jatkoi palvelua puolustusvoimissa välirauhan ajan yksikkönään 6. prikaati.

Jatkosodassa rintajoukoissa ja kaukopartiomiehenä

Jatkosodan syttyessä Solehmainen palveli JR 6:ssa, jonka joukkueenjohtajana hän haavoittui miinasta aivan sodan alkuvaiheessa heinäkuussa 1941. Hän palasi rintamajoukkoihin yksikköönsä syyskuussa 1941, jolloin hänen yksikkönsä oli jo vanhalla rajalla Mainilassa. Maaliskuussa 1942 Solehmaisen pataljoona II/JR 6 osallistui eversti Pajarin taisteluosastoon, joka valloitti strategisesti tärkeän Suursaaren.

Loppukesällä 1941 Lauri Solehmainen oli tavannut toipumislomalla ollessaan kotiseutunsa tuttuja eli Onni Saukkosen ja Onni Määttäsen, jotka olivat sillä hetkellä kaukopartiotehtävissä. Tämän pohjalta hän sai huhtikuussa 1942 siirron majuri Into Kuismasen johtamaan osasto Kuismaseen. Ensimmäinen partiomatka vihollisen linjojen taakse tapahtui elokuussa 1942. Kaikkiaan hän teki 12 kaukopartiomatkaa jatkosodassa ja yhden vielä Lapin sodassa saksalaisten linjojen taakse.Ruotsalainen, Heidi: Aikamiesten intiaanileikkiä rahapalkalla, p. 18

Sotien jälkeinen aika

Lauri Solehmainen oli sotien jälkeen suomalaisten tiedustelun palveluksessa 1.12.1944–30.5.1945 esimiehenään majuri Into Kuismanen. Solehmainen on merkinnyt oleskelleensa myös metsätöissä ympäri rajaseutua vuoden 1945 kevättalven.Ruotsalainen, Heidi: Aikamiesten intiaanileikkiä rahapalkalla, p. 20 Siviiliin palattuaan Solehmainen osallistui äitinsä ja isänpuolensa Pohjois-Savon Vieremästä evakkoina saaman asutustilan peltojen raivaukseen.

Tilanne muuttui vuonna 1948, kun asekätkennän yhteydessä majuri Kuosmanen pidätettiin. Tällöin Solehmainen sai kehotuksen poistua Vieremältä. Todennäköisesti nopean katoamisen syynä oli Matti-kätköjen lisäksi myös toimiminen majuri Kuismasen alaisuudessa alatoimistossa ja näin ollen halu välttää kuulustelut sekä mahdolliset syytteet.Ruotsalainen, Heidi: Aikamiesten intiaanileikkiä rahapalkalla, p. 21-22

Lauri Solehmainen oli yksi niistä, jotka 1950-luvulla värvättiin keväällä 1952 Pohjois-Atlantin sotilasliitto NATO:n vakoilijoiksi. Värväyspaikkana oli Iisalmen rautatieasema ja värvääjänä sodassa luutnanttina ja sodan jälkeen Kajaani Oy:ssä metsäteknikkona työskennellyt Erkki Tuomi.Ruotsalainen, Heidi: Aikamiesten intiaanileikkiä rahapalkalla, p. 23 Palkaksi vakoilumatkastaan hän sai koulutusmatkan Norjaan ja merkittävä rahasumman. Norjalaisten yhdyshenkilönä Solehmaisen asioissa oli myös kaukopartiomiehissä menestyksellisesti toiminut ollut Paavo Suoranta.Ruotsalainen, Heidi: Aikamiesten intiaanileikkiä rahapalkalla, p. 25 Hän teki kesällä 1952 yhdessä sota-ajan kaukopartiokaverin Reino Sappisen kanssa vakoilumatkan Neuvostoliittoon Murmanskin kaupungin lähelle tiedustelemaan Murmanskin lentokenttää ja Murmansk-Petsamo-ratatyömaata kolmen vuorokauden ajan. 11 vuorokautta kestäneellä paluumatkalla he jäivät kiinni Suomen rajavartioston pidättäessä heidät rajalla. Solehmainen sai kymmenen kuukauden ehdollisen kuritushuone tuomion ja menetti sotilasarvonsa sekä palkkiorahansa rikoshyötynä valtiolle.Ruotsalainen, Heidi: Aikamiesten intiaanileikkiä rahapalkalla, p. 13

Solehmainen joutui lähtemään Suomesta syksyllä 1952, jolloin hänet kuljetettiin salaisesti pois maasta, jonka jälkeen hän asui Norjassa lähes kaksi vuotta tehden metsätöitä ja raportoiden vakoilumatkastaan. Norjasta suomalaisagentit siirrettiin Länsi-Saksaan vuonna 1954, sillä heidän oleskelunsa Norjassa tuli ilmeisesti Neuvostoliiton tietoon. Lopulta agentit päätyivät Amerikkaan vuonna 1956. Solehmainen työskenteli Amerikan vuosinaan sahalla ja tehtaalla Yhdysvaltain länsirannikolla Seattlessa.Ruotsalainen, Heidi: Aikamiesten intiaanileikkiä rahapalkalla, p. 15

Joulukuussa 1969 hän viimein palasi takaisin Suomeen ja kotiinsa Vieremän Palosenjärvelle. Suomessa Solehmainen ilmoittautui oma-aloitteisesti suojelupoliisille ja sai muiden kiinnijääneiden vakoilijoiden tavoin tuomion maanpetoksesta. Hänen jälkeensä myös muut suomalaisagentit alkoivat palata maanpaosta.

Solehmainen kuoli vuonna 1993.

Lähteet

Viitteet

Luokka:Kaukopartiomiehet Luokka:Suomalaiset vakoojat Luokka:Vuonna 1916 syntyneet Luokka:Vuonna 2002 kuolleet