pienoiskuva|Nordair-yhtiön henkilökuntaa 1970-luvun alussa. Takarivi vas. Aimo Ahjolinna, Esko Ruohtula, pilotti Jorma Halle, pilotti Rauno Tapanainen. Lentoemännät vas. Anita Yltiö (toimi myös Laurilan sihteerinä), Anja Veikkanen, istumassa toimitusjohtaja Kavo Laurila. Aimo ”Ahjo” Ahjolinna (2. elokuuta 1933 Impilahti – 8. kesäkuuta 2026 Espoo) oli suomalainen lennonopettaja, liikennelentäjä ja lentokapteeni. Hän toimi Aeron Ilmailuopiston päälennonopettajana, Finnairin Fokker 27-ryhmän päällikkönä sekä lentokoulutuksen ja lentotoiminnan johtotehtävissä Lesothossa. Hänen opetustyönsä jatkui vuoteen 2013.
Nuoruus ja koulutus Ahjolinna syntyi pientilallisen perheeseen Impilahden Ruokojärvellä Laatokan Karjalassa. Hänen lapsuuttaan leimasivat talvi- ja jatkosota: isä haavoittui rintamalla vakavasti, kaksi veljeä lähetettiin Ruotsiin ja nuorin veli kuoli keuhkokuumeeseen. Perhe menetti omaisuutensa sodassa. Kiinnostus lentämiseen heräsi Ahjolinnan seuratessa kotitilan yli lentäneitä hävittäjiä.
Helsingissä Ahjolinna työskenteli koulunkäynnin ohessa Otavan ja Helsingin Sanomien lähettinä sekä rakennustyömaiden lämmittäjänä. Hän hakeutui Kauhavan ilmasotakouluun ja opiskeli myöhemmin lennonjohtajaksi.
Ura Ahjolinna työskenteli lennonjohtajana Helsinki-Malmin ja Helsinki-Vantaan lentoasemilla. Myöhemmin hän siirtyi lennonopettajaksi ja ansiolentäjäksi. Uransa aikana hän saavutti kelpuutukset yli 60 lentokonetyyppiin.
Jouluaattona 1963 Ahjolinna kuljetti ambulanssilennolla Kokkolasta Helsinkiin kriittisessä tilassa olleen keinomunuaispotilaan. Hänet valittiin vuoden helsinkiläiseksi.
Ahjolinna toimi vastaperustetun Aeron Ilmailuopiston päälennonopettajana ja koulutti Finnairin tulevia perämiehiä. Opisto aloitti toimintansa vuonna 1964 Helsingin lentoaseman yhteydessä. Suomen Ilmailumuseon julkaisemassa vuosien 1964–1965 ensimmäisen ohjaajalinjan ryhmäkuvassa Ahjolinna on mainittu opettajana.
Liikelentäjänä Ahjolinna työskenteli Koneen ja Nordairin palveluksessa ja kuljetti muun muassa presidentti Urho Kekkosen seuruetta. Kesällä 1960 Ahjolinna työskenteli vaasalaisen Airco-lentoyhtiön palveluksessa. Hän otti lennonjohtajan työstään virkavapaata kesäkuun alusta syyskuun loppuun ja lensi yhtiön kaksimoottorisella Piper Apache -koneella. Hän lensi muun muassa Vaasan ja Ruotsin Nordmalingin välisiä lentoja sekä kesäkuussa aloitetun Vaasa–Oulu-yhteyden ensimmäiset lennot. Ruotsalaisen Linjeflyg-yhtiön lakon aikana Ahjolinna siirtyi koneineen Ruotsiin, jossa hän kuljetti 28. kesäkuuta – 18. heinäkuuta sanomalehtiä Tukholmasta Nordmalingiin sekä matkustajia Tukholmasta, Nyköpingistä ja Norrköpingistä Visbyhyn. Omien muistelujensa mukaan hän lensi Aircon Apachella kesä–elokuussa 1960 yhteensä 226 tuntia. Hän työskenteli myös Spearairissa. Yhtiön konkurssin jälkeen hän palasi Finnairille, jossa hän lensi Convair Metropolitan-koneita ja toimi myöhemmin Fokker-ryhmän päällikkönä.
Ahjolinna jäi eläkkeelle Finnairilta vuonna 1985. Tämän jälkeen hän siirtyi Ruotsin kehitysapujärjestön SIDA:n hankkeeseen Lesothoon. Siellä hän työskenteli koulutuspäällikkönä ja lentotoiminnanjohtajana vuoteen 1992. Liikennelentäjäuransa jälkeen hän palasi Helsinki-Malmille simulaattori- ja teoriakouluttajaksi ja jatkoi opetustyötä vuoteen 2013. Hänen viimeinen lento-oppilaansa oli hänen nuorin poikansa.
Tunnustukset Ahjolinnalle myönnettiin Suomen Ilmailuliiton hopeinen ansiomerkki vuonna 1970 ja lentokapteenin arvonimi vuonna 2007.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset lentäjät Luokka:Finnairin henkilöstö Luokka:Vuonna 1933 syntyneet Luokka:Vuonna 2026 kuolleet