Amiga on tietokoneperhe, jota Commodore valmisti vuodesta 1985 vuoteen 1994. Tietokoneen kehitystyön oli aloittanut Amiga Corporation vuonna 1982. Amigasta tuli seuraaja Commodoren menestyksekkäälle Commodore 64 -tietokoneelle. Amiga oli Suomessa ja monissa osissa Eurooppaa IBM PC -yhteensopivien ohella suosituin pelaamisessa ja muussa tietokoneharrastuksessa käytetty tietokone 1990-luvun alkaessa. Ennen kaikkea Amigan käyttäjien parissa sai alkunsa audiovisuaalisiin teoksiin keskittynyt tietokoneharrastajien alakulttuuri, demoskene. Lisäksi Amigaa käytettiin apuvälineenä ammattilaiskäytössä esimerkiksi grafiikan ja musiikinteossa.
Amiga erosi ilmestyessään muista aikalaiskoneista erikoispiireillään, jotka tehostivat suorituskykyä grafiikan ja äänen suhteen. Tähän sisältyi laitteiston tuki spriteille sekä bittikartta-datan siirtoa tukeva apuprosessori, blitter. Kuvan resoluutio sekä väripaletti olivat aikansa mittapuulla suuret. Amiga yhdisti ensimmäisenä kotikoneena graafisen käyttöliittymän moniajoon. Amigan Paula-äänipiiri tukee DMA-pohjaista 28 kilohertsin ja 8 bitin digitoitua stereoääntä. Prosessoreinaan Amigat käyttivät Motorola 68000 -sarjaa.
Historia Yhtiön perustaminen Activisionin Larry Kaplanin aloitteesta Jay Miner lähti kehittämään uutta tietokonetta, jonka kehittämisestä oli haaveillut työskennellessään Atarilla. Yhtiö perustettiin nimellä Hi-Toro ja sen johtoon palkattiin David Morse. Kaplanin vetäydyttyä ja palattuaan Atarille Miner oli vastuussa tietokoneen kehittämisestä.
Huomattuaan että nimi Hi-Toro oli jo japanilaisen ruohonleikkurivalmistajan käytössä yhtiö nimettiin uudelleen: nimeksi haluttiin ystävällisemmältä kuulostava ja nimeksi tuli Amiga.
Kehitys Tietokonetta kehitti aluksi Amiga-yhtiö ja tietokoneen prototyyppiä päätettiin kutsua nimellä Lorraine.
Jay Miner oli lukenut ja käynyt kursseja blitteristä ja päätti toteuttaa sellaisen myös Amigan piirisarjaan. Nykyään kaikissa videokuvaa käsittelevissä piireissä on samanlaisen toiminnon toteutus. Piirisarjaan tuli yksinkertaista ohjelmoitavuutta sisältävä näyttömuistia suoraan käsitteleva copper apusuoritin. HAM () oli piirisarjan tukema näyttötila, jossa näytölle saatiin kerralla enemmän värejä kuin näyttömuisti mahdollisti. HAM-tila aloitti yhdellä värillä ja muutti värin yhtä komponenttia kerrallaan väriavaruudessa. Piirisarjassa oli kyky toistaa neljää audiokanavaa yhtäaikaisesti: kaksi vasemmassa stereokanavassa ja kaksi oikeassa, jota ei vuosiin ollut kilpailijoiden laitteissa. Piirisarja koostui lopulta kolmesta erikoispiiristä jotka saivat nimet Agnus, Denise ja Paula.
Amigan piirisarja oli tehokas mutta käytti paljon aikaa muistin käsittelyyn, joka ei jättänyt paljon aikaa itse prosessorille: ratkaisuna suunniteltiin toinen väylä, jota prosessori yksistään pystyi käyttämään "nopealle" muistille ja siellä sijaitseville ohjelmille. pienoiskuva|Boing-pallo. Prototyyppiä esiteltiin CES-messuilla tammikuussa 1984. Tietokoneessa ajettiin Boing-nimellä tunnettua demoa, jossa punavalkoinen rantapallo pomppii ruudulla stereoäänen säestyksellä. Boing-pallosta tuli myöhemmin laajalti käytetty Amigan symboli. Messuilla ihmisten oli vaikea uskoa tietokoneen pystyvän sen näyttämään animaatioon ja jatkoivat "oikean" tietokoneen etsimistä. Amigan videopiirit pystyivät manipuloimaan kuvaa kahdesta 40:een kertaa nopeammin kuin mikään muu henkilökohtainen tietokone markkinoilla siihen aikaan. Boing-demo esitteli kuvan ja äänen lisäksi Amigan moniajoa ja ohjelmointitempuilla jätti suoritinaikaa myös muiden asioiden tekoon samaan aikaan. Demo käytti viewport-tekniikkaa sekä väripaletin muuttamista vaadittujen animaatiokuvien vähentämiseen. Ääninäytteitä toistettiin eri nopeuksilla, voimakkuuksilla ja kanavilla tuottamaan erilaisia pomppimisääniä. Koska piirisarja teki lähes kaiken työn se jätti suorittimen vapaaksi muille asioille ja muiden ohjelmien suorittamiseen.
Rahavaikeuksissa oleva yhtiö päätti ottaa vastaan dollarin rahoituksen Atarilta sillä ehdolla, että maksaisivat summan takaisin kesäkuussa tai muutoin Atari saisi omistukseena kaiken teknologian. Commodore päätti rahoittaa Amiga-yhtiötä jotta laina voitiin maksaa takaisin ja päätyi lopulta ostamaan koko yhtiön 24 miljoonan dollarin hinnalla.
1985–1990 Amiga esiteltiin julkisesti vuonna 1985, jolloin Andy Warhol esitteli tietokoneen graafisia ominaisuuksia ProPaint-ohjelmalla tekemällä Debbie Harryn muotokuvan. Warholin tekemiä digitaalisia maalauksia on löydetty myöhemmin ja säilötty museoon.
Heinäkuussa 1985 julkaistu Amiga sai ylistäviä arvioita, mutta Commodore oli talousvaikeuksissa. Commodore 64 myi edelleen mutta kotitietokoneiden hintasota oli karsinut voittoja. Lisäksi Commodore oli investoinut miljoonia dollareita 8-bittisiin malleihin kuten Plus/4. Näistä johtuen Amiga ei päätynyt myyntiin ennen elokuuta 1985. Tuotantovaikeudet viivästyttivät ja lokakuuhun mennessä vain 50 kappaletta oli valmistettu. Lisäksi Jack Tramiel oli kiiruhtanut Atari ST:n markkinoille käyttämällä valmiita komponentteja ja Digital Researchilta ostettua graafista käyttöliittymää.
Commodorella oli vaikeuksia uuden tietokoneen markkinoinnissa ja tuotti joukon mainoksia, jotka eivät onnistuneet vakuuttamaan ostajia.
Amigaa myytiin hinnalla plus värimonitorilla, joka oli liian kallis satunnaiselle kotikäyttäjälle, joka ei tietäisi mitä tehdä sen suorituskyvyllä. Täysin uusi tietokone yritykseltä, joka oli aiemmin myynyt tietokoneitaan lelukaupoissa, uusi tietokone oli vaikea pala konservatiivisille yrityksille. Julkaisuhetkellä saatavilla olleista 15 ohjelmasta vain kolme oli hyödyllisiä yrityssovelluksia. Etuna suljettuun Apple Macintoshiin nähtiin kolmansille osapuolille avattu laitteistoalusta. Amigan etuina nähtiin Motorola 68000 -prosessorin suorituskyky (parempi kuin IBM PC:n), väriä ja viisitasoinen animaatio (haastoi 15 kertaa kalliimmat laitteet), sekä nelikanavainen stereoääni.
Julkaisuaikana laitteiston ominaisuudet olivat harvinaisia henkilökohtaisissa tietokoneissa: vertailukelpoisten ominaisuuksien saamiseen olisi oltava yritystietokone, grafiikkapääte grafiikka- animaatio-ominaisuuksia varten, sekä syntetisaattori musiikkia varten. Perinteisiin tapoihin verrattuna Amigassa ei ollut varsinaista tekstimoodia, vaan ne olivat korkean resoluution näyttötiloja. Mukana tuli myös ohjelma puhesyntetisaattorille sekä BASIC-tulkki. Amigassa oli graafinen käyttöliittymä ja komentorivipohjainen käyttöliittymä, jossa oli ohjelmointiominaisuuksia (ehtolauseet, toistorakenteet). Amigan moniajo mainittiin vaikuttavana ominaisuutena: kuin olisi suurtietokone ja useita päätteitä yhden henkilön käytössä. Graafisista ominaisuuksista huomiota herättivät blitterin käyttö animaatiossa, playfield-tekniikka (päällekäisille ruuduille) ja lisävarusteena saatavan videokortin avulla kuvan kaappaaminen ja digitointi. Ääniominaisuudet herättivät huomiota: muissa tietokoneissa neljä kanavaa olisi tarkoittanut neljän sävelen sointua, mutta Amigalla sointuun riitti yksi kanava. pienoiskuva|Amiga 1000. Ensimmäinen Amiga-tietokone tuli markkinoille vuonna 1985, siitä alettiin myöhemmin käyttää nimeä Amiga 1000. Commodore markkinoi sitä Commodore 64:n seuraajana ja Apple Macintoshin kilpailijana. Amiga kykeni näyttämään ja tuottamaan 8-bittistä stereoääntä, mitkä olivat pitkään koneen merkittäviä valtteja sen kilpailijoita (Macintosh, IBM PC ja Atari ST) vastaan. Amigasta ei tullut välitöntä menestystä Commodoren aiempien tietokoneiden myynnin jatkuessa. Commodore teki jopa uuden 8-bittisen koneen, Commodore 128, joka ei kuitenkaan menestynyt sekään, sekä omia IBM PC -kloonejaan.
Amigalle julkaistiin kuvankäsittelyyn ja digitointiin laitteita, kuten NewTekin vuonna 1986 julkaisema DigiView. Laite kytkettiin Amigan rinnakkaisporttiin ja sillä voitiin digitoida värillistä videokuvaa. Marraskuussa 1986 Commodore julkaisi Juggler-demon, joka oli 24:stä HAM-muodon värikuvasta koostuva animaatio ääniefekteillä. Animaation oli tehnyt Eric Graham kehittämällään Sculpt 3D:tä edeltävällä säteenseurantaohjelmistolla. Vuonna 1986 julkaistiin säteenseurantaohjelmia kuten Sculpt 3D ja TurboSilver. VideoScape 3D julkaistiin seuraavana vuonna. Caligari julkaistiin vuonna 1988.
Vuonna 1987 Commodore julkaisi Amiga 500 -mallin, joka oli suunnattu kilpailemaan halpahintaista Atari ST:tä vastaan. Molemmissa koneissa oli Amiga 1000:sta poiketen näppäimistö ja varsinainen tietokone yhdistetty toisiinsa. Amiga 1000:tta halvempi Amiga 500 tuli menestyneimmäksi Amiga-malliksi, ja se myi selvästi Atari ST:tä enemmän kilpailijan etumatkasta huolimatta.
Samoin vuonna 1987 ilmestyi vaativampaan käyttöön suunnattu Amiga 2000, jossa oli suurempi kotelo ja useita laajennuskorttipaikkoja. Mallissa oli viisi Zorro-laajennuspaikkaa, suoritinkorttipaikka päivityksille sekä video slot genlock-kortille. Amigan Zorro-väylä tuki ohjelmallista autoconfig-toimintoa ilman tarvetta jumppereille. Amiga 2000 sai laajennusmahdollisuuksiensa ja genlock-laajennettavuutensa ansiosta suosiota grafiikka- ja videokäsittelijöiden keskuudessa. NewTekin Video Toaster oli aikanaan tunnettu ja Emmy-palkittu laajennus yhdessä LightWave 3D-ohjelman kanssa. IBM PC ja Apple Macintosh olivat kuitenkin nousseet jo aiemmin toimistokoneiden ykkösvaihtoehdoiksi, eikä näitä pystytty syrjäyttämään asemastaan.
1990–1994
pienoiskuva|Amiga A500 -tietokone. Vuonna 1990 Commodore julkaisi ensimmäisen tekniikaltaan selvästi parannellun Amiga-tietokoneen, Amiga 3000, jossa oli paranneltu piirisarja (ECS) sekä selvästi uudistettu versio käyttöjärjestelmästä, 2.0. Commodore oli jo aiemmin saanut kritiikkiä siitä, ettei se ollut parannellut jo viisi vuotta vanhaa Amigaa tarpeeksi. Amiga 3000 ei hiljentänyt kriitikoita, vaan ECS nähtiin turhan vaatimattomana prosessoriteholtaan ja erikoispiireiltään verrattuna etenkin tuolloin päätään PC-puolella nostaneisiin VGA- ja SuperVGA-kortteihin. Laite jäikin kehityksessä välivaiheeksi, joka ei innostanut kuluttajia.
Vuonna 1990 Commodore julkaisi myös epäonnistuneen CDTV-laitteen, joka oli periaatteessa CD-ROM-asemalla ja kaukosäätimellä varustettu Amiga 500. Tähän aikaan monet laitevalmistajat uskoivat CD:n mahdollisuuksiin, mutta kuluttajat eivät innostuneet laitteesta, joka oli Amigaa ja pelikonsoleita selvästi kalliimpi, ja CDTV:stä tuli paljon resursseja ja aikaa syönyt floppi Commodorelle.
Näihin aikoihin Amiga oli kuitenkin flopeista huolimatta suosionsa huipulla Amiga 500 -mallin jatkuvan menestyksen takia. Amigasta oli tullut merkittävä tietokoneharrastajien keskuudessa, koska Commodore 64:n ympärille muodostuneen laajan harrastajapiirin jäsenistä monet siirtyivät 1980-luvun lopulla Amigaan. Tämä ilmiö toteutui erityisen voimakkaasti Suomessa, jossa myös Commodore 64:n suosio oli ollut suhteellisen suurta.
Menestystä Amigalle tuli selvästi enemmän Euroopassa kuin Atlantin toisella puolen. Yhdysvalloissa Commodorea pidettiin halpojen pelikoneiden valmistajana. Tätä vaikutelmaa lisäsi entisestään se, että koneita myytiin Yhdysvalloissa lelukaupoissa ja mainokset eivät puhutelleet kohdeyleisöään.
Vuoden 1991 alussa ilmestyi Amiga 500+, joka oli hieman paranneltu Amiga 500, ja pian sen jälkeen Amiga 600. Amiga 600:sta piti tulla A500+:n halvempi versio, mutta päätyi olemaan kalliimpi ja korvaamaan A500+:n. Amiga 600 ei ollut mitä kuluttajat odottivat ja etenkin suoritinpäivitykset jäivät kolmansien osapuolien vastuulle. Näihin aikoihin Commodore lopetti epäonnistuneena yrityksensä saada jalansijaa IBM PC -kloonien markkinoilla. Vielä samana vuonna Commodore joutui sulkemaan Australian toimistonsa vähentyneen myynnin takia. Sun Microsystems olisi myynyt Amiga UNIX (AMIX) -tietokoneita omalla brändillään mutta Commodoren silloinen toimitusjohtaja tyrmäsi yrityksen kahdesti.