Teuvo Tulio (alun perin Theodor Antonius Deroschinsky-Tugai;Laine, Lukkarila & Seitajärvi, s. 25. ) oli suomalainen elokuvaohjaaja, -leikkaaja, -käsikirjoittaja ja -näyttelijä. Taustaltaan hän oli latvialainenIntohimon vallassa. Teuvo Tulion kuvamaailma Suomen elokuva-arkisto (arkistoitu versio) ja Latviassa hänet tunnetaan nimellä Teodors Turlajs. Tugai muutti Latviasta Suomeen kymmenvuotiaana äitinsä uuden avioliiton myötä.
Tulio aloitti uransa näyttelijänä mykkäelokuvissa, jotka hänen ystävänsä Valentin Vaala ohjasi. Hänen ensimmäinen oma ohjaustyönsä oli Taistelu Heikkilän talosta vuonna 1936. Tulion toinen elokuva Nuorena nukkunut aiheutti aikanaan kiihkeää julkista keskustelua ja loi hänelle pysyvän maineen eroottisten ja rohkeiden elokuvien tekijänä.Nikula, Jaana: Polttava katse, s. 70
Tulio tuotti itsenäisesti useimmat elokuvansa. Todellisen auteur-ohjaajan tavoin hän myös leikkasi lähes kaikki elokuvansa ja toimi useassa käsikirjoittajana. Milloin Tulion elokuvalla oli joku toinen käsikirjoittaja, se oli useimmiten hänen vakiopääosanäyttelijänsä ja elämänkumppaninsa Regina Linnanheimo, joka teki hänelle neljä käsikirjoitusta.
Tulio kielsi elokuviensa televisioesitykset 1980-luvulla, mutta kumosi kiellon muutamaa päivää ennen kuolemaansa kesäkuussa 2000.Nikula, J.: Polttava katse, s. 232 Elämäkertaa ja ura Lapsuus ja nuoruus
Theodor Tugai syntyi 1912 turkkilais-puolalais-persialais-latvialaisille vanhemmille Riiasta Pietariin matkalla olleessa junassa. Hänen äitinsä oli balettitanssija Helena Garschin ja isänsä Aleksander Tugai. Vanhemmat solmivat avioliittonsa ainoastaan Theodorin äidin vanhempien vaatimuksesta, eikä se kestänyt kauan. Theodorin syntyessä hänen äitinsä oli 18-vuotias.Toiviainen 2002, s. 34–35
Theodor varttui Latvian maaseudulla äitinsä vanhempien maatilalla.Laine, Lukkarila & Seitajärvi 2004, s. 33. Äiti ei viihtynyt maaseudulla, vaan muutti Pietariin luodakseen uraa ballerinana. Hän avioitui puolalaisen upseerin Peter Derodzinskyn kanssa, jonka sukunimeä Theodor käytti muuttaessaan äitinsä kanssa Helsinkiin. Isäpuolen, jota Theodor ei koskaan tavannut, sukunimestä syntyi se väärinkäsitys, että hän olisi aatelinen.
Äiti ei kovin usein käynyt poikaansa tapaamassa ja Theodor varttui isoisänsä lemmikkinä. Poika oppi hoitamaan karjaa jo pienenä ja erityisesti häntä kiinnostivat hevoset. Lapsena omaksutusta taidosta käsitellä hevosia oli hyötyä elokuvauran alkuvaiheessa Tugain esittäessä romanimiestä. Kun Theodor täytti kymmenen vuotta, hänet haluttiin laittaa oppikouluun Riikaan, missä liikemiehenä työskentelevä eno oli halukas tarjoamaan asunnon. Äiti oli tällöin avioitunut suomalaisen Alarik Rönnqvistin kanssa ja halusi poikansa muuttavan luokseen Helsinkiin.Toiviainen 2002, s. 36–41
Perhe asettui asumaan Helsingin Katajanokalle vuonna 1922. Muutto ei ollut maalaiselämään tottuneelle pojalle helppo. Theodor osasi latviaa, venäjää ja saksaa, mutta ei lainkaan Helsingissä puhuttuja suomea ja ruotsia. Koulussa meni hyvin, sillä oppilaat olivat taustoiltaan kansainvälisiä, mutta Katajanokan kaduilla oli vaikeaa. Muut lapset haukkuivat häntä ulkonäön vuoksi mongoliksi tai kirgiisiksi ja usein asiat ratkaistiin nyrkeillä. Tugai muisteli myöhemmin lunastaneensa paikkansa Katajanokan poikayhteisössä juuri nyrkeillään.Toiviainen 2002, s. 42 Hän opetteli nopeasti puhumaan sekä suomea että ruotsia, mikä myös helpotti sopeutumista.Nikula, J.: Polttava katse, s. 21
Teinivuosinaan hän ystävystyi kolme vuotta vanhemman Valentin Vaalan kanssa luisteluradalla. He molemmat olivat opiskelleet samassa suomalais-venäläisessä Tabunovin koulussa, ja Theodor oli jatkanut opintojaan Helsingin Saksalaisessa koulussa.Laine, Lukkarila & Seitajärvi 2004, s. 22. Luisteluradalla pojat innostuivat keskustelemaan elokuvista, joka eli taidemuotona 1920-luvulla nousukauttaan. Kumpikin piti Chaplinista ja seikkailuelokuvista, erityisesti niistä, joissa näyttelivät Tom Mix ja William S. Hart. Puolalaisen upseeri-isäpuolensa sukunimen Derodzinsky Tugai jätti pois juuri näihin aikoihin, hän oli nyt lyhyesti Tugai.Toiviainen, 2002, s. 50
Näyttelijä thumb|Nuoret ystävykset Valentin Vaala ja Theodor Tugai. Nuoret Vaala ja Tugai ryhtyivät työstämään yhteisiä elokuvia. Heidän mielestään eksoottinen seikkailuelokuva tulisi sijoittaa romaniyhteisöön. Vaala oli ehtinyt ohjata koulunäytelmiä joten tuntui luonnolliselta, että hän ohjaisi elokuvan. Minkäänlaista käsitystä siitä, miten paljon vaivaa ja rahaa elokuvan tekeminen vaatisi, ei pojilla ollut.Toiviainen 2002, s. 50–51 He pääsivät ensimmäisen kerran kokeilemaan elokuvan tekoa kesällä 1927 Vantaanjoen varrella. Vaala ohjasi ja Tugai näytteli pääosaa. Työ kuitenkin keskeytyi rahapulan vuoksi.Laine, Lukkarila & Seitajärvi, s. 34
Seuraavana kesänä rahoittajaksi saatiin Tugain perhetuttu Armas Willamo ja tuottajaksi hänen agentuuriyhtiönsä Oy Fennica Ab. Toinen rahoittaja oli valokuvaustarvikkeita myyvä ja pienimuotoisia dokumenttielokuvia tehnyt Oskar Lindelöf, joka suostui myös lainaamaan kameran. Koska Vaala oli itseoikeutettu ohjaaja, Tugai esitti miespääosan, johon hän valmistautui muun muassa jäljittelemällä Greta Garboa. Naispääosan esitti Regina Ekroth. Käsikirjoituksen ystävykset laativat yhdessä. Esikoisteos sai nimekseen Mustat silmät ja se valmistui vuonna 1929. Tugain mielestä elokuva onnistui ensikertalaisilta hyvin. Sitä kehui myös Tulenkantajat-lehden kriitikko. Vaala oli asiasta kokonaan toista mieltä ja eräänä yönä heitti elokuvan kopion ja alkuperäisnegatiivit mereen Kaivopuiston rannassa.Tulio, T.: Elämäni ja elokuvani, teoksessa Toiviainen, S.: Tulio, levottoman veren antologia, 2002, s. 13, 50-51, 55, 385
Fennica-Filmin kausi
Mustien silmien kehnosta menestyksestä huolimatta ystävyksille jäi into tehdä uusia elokuvia. Mustalaisaihe kiinnosti yleisöä, joten he päättivät tehdä toisen elokuvan samasta aihepiiristä. Uudelle elokuvalle annettiin nimi Mustalaishurmaaja, ja se kuvattiin Kirkkonummella kesällä 1929. Myös tämä elokuva pyrittiin tekemään mahdollisimman halvalla. Sisäkuviin tarvittavat lamput olivat kalliita, joten enimmäkseen kuvattiin ulkona. Myös roolipuvut ommeltiin itse. Tugai näytteli jälleen miespääosassa romanileirin komeinta miestä, josta leirin naiset kilpailevat vuoron perään. Naisrooleihin palkattiin omasta tuttavapiiristä Meri Hackzell, Alli Riks ja Hanna Taini. Kalle Hagert järjesti elokuvaan romaneja avustajiksi. Elokuva kertoo kilpailevien heimojen välisistä riidoista ja rakkaudesta. Kuvausten ajan kuvaajat ja näyttelijät asuivat romanileirissä.Tulio, T: Elämäni ja elokuvani, teoksessa Toiviainen, S.: Tulio, levottoman veren antologia, 2002, s. 52-59 Mustalaishurmaaja menestyi taloudellisesti huomattavasti Mustia silmiä paremmin. Elokuva teki myös Theodor Tugaista tähden, jota alettiin nimittää lehdissä ”Suomen Valentinoksi”.Nikula, J.: Polttava katse, s. 24
Uusi elokuva, Laveata tietä, tehtiin jo ammattitaitoisemmin. Se oli edellisten tavoin mykkä mutta siihen liitettiin jälkikäteen musiikkia, äänitehosteita ja kaksi laulua. Rahoittajana toimi edelleen Willamo, jolla oli suhteita myös Suomi-Filmin johtajistoon. Heidän kauttaan saatiin käytettäviksi Vironkadun studio ja uudet äänityslaitteet. Myös käyttöluottoa elokuvaamiseen järjestyi Willamon suhteiden avulla. Naiivien ja siirappisten mustalaistarinoiden jälkeen Vaala ja Tugai tarttuivat uuteen aiheeseen. Laveata tietä on melankolinen tarina Tugain esittämän viulutaiteilijan rakkausseikkailuista. Naisnäyttelijät olivat tuttuja edellisestä elokuvasta. Ensi-ilta oli huhtikuussa 1931. Elokuva menestyi kohtalaisesti, mutta tuotti kalliiden tuotantokustannustensa takia tappiota.Tulio, T.: Elämäni ja elokuvani, teoksessa Toiviainen, S.: Tulio, levottoman veren antologia, 2002, s. 60-62
Seuraavaksi Vaala ja Tugai innostuivat Tulenkantajien ajatuksista ja myös ystävystyivät heidän kanssaan. Tulenkantajien mielestä Tugai ja Vaala olivat suomalaisen elokuvan avantgardisteja. Mika Waltari oli kirjoittanut julkaisemattoman novellin ja tarjosi sitä Vaalalle ja Tugaille elokuvattavaksi. Novellin pohjalta syntyi jännityselokuva Sininen varjo, joka sai ensi-iltansa maaliskuussa 1933.Tulio, T.: Elämäni ja elokuvani, teoksessa Toiviainen, S.: Tulio, levottoman veren antologia, 2002, s. 62-63 Siitä on säilynyt vain noin 16 minuutin mittainen jakso sekä katkelmia.
Suomessa elettiin talouslaman aikaa ja rahoittajien saaminen oli vaikeaa. Rekvisiittaa hankittiin lainaamalla huonekalut ja matot Tugain äidiltä. Elokuvan yhdessä roolissa oli Hollywoodissa uraa yrittänyt Carl von Haartman. Sivuosiin saatiin ammattinäyttelijät Aku Korhonen, Eino Jurkka ja Uuno Laakso. Tugai esitti Sinisessä varjossa kaksoisroolin veljeksinä, joista toinen on hyvä ja toinen turmeltunut. Naispääosan esitti Birgit Nuotio ja pikkuroolissa oli Tugain koulutoveri Regina Linnanheimo.Tulio, T.: Elämäni ja elokuvani, teoksessa Toiviainen, S.: Tulio, levottoman veren antologia, 2002, s. 62-64, 386 Sinisestä varjosta oli tarkoitus tehdä sataprosenttinen äänielokuva, mutta Tugailla ja Vaalalla ei ollut raakafilmiä eikä rahaa sen ostamiseen. Ratkaisu löytyi tuotemainonnasta, jota lisättiin juoneen, lavasteisiin ja repliikkeihin.Nikula, J.: Polttava katse, s. 28–29
Vaalan ja Tugain yhteistyö elokuva-alalla päättyi Siniseen varjoon. Vaala sai työtarjouksen Suomi-Filmiltä ja otti sen vastaan. Rahallisesti Vaala ja Tugai eivät olleet elokuvistaan hyötyneet, vaan saivat lähes pelkästään arvokasta työkokemusta. Tugain äiti toivoi poikansa nyt lopettavan elokuvien parissa puuhastelun ja hankkivan itselleen opiskelupaikan. Opiskelu ei Tugaita kiinnostanut, vaan hän toivoi voivansa jatkaa elokuvien tekemistä.Tulio, T.: Elämäni ja elokuvani, teoksessa Toiviainen, S.: Tulio, levottoman veren antologia, 2002, s. 66-67
Näyttelijänuran loppu
Viimeisen näyttelijäsuorituksensa Tugai teki vuonna 1935 elokuvassa Sortuneita (Fredløs). Roolin elokuvaan hän sai sattumalta. Tugain ollessa viettämässä iltaa Helsingin pörssiravintolassa häntä lähestyi tanskalainen ohjaaja George Schnéevoigt, joka kysyi haluaisiko hän näytellä Norjan Lapissa kuvattavassa elokuvassa. Schnéevoigt oli kuullut Tugain olevan kielitaitoinen ja kokenut elokuvanäyttelijä. Palkkio roolista olisi huomattavasti suomalaista parempi.Tulio, T: Elämäni ja elokuvani, teoksessa Toiviainen, S.: Tulio, levottoman veren antologia, 2002, s. 67-68
Elokuvan kuvaukset aloitettiin Norjan Kirkkoniemessä, jonne saavuttiin Bergenistä alkaneen raskaan merimatkan jälkeen. Pian ohjaaja ilmoitti, että parempia kuvauspaikkoja oli löydetty Suomen puolelta, Petsamon Liinahamarista, jonne kuvausryhmä siirtyi jälleen meriteitse. Kuvauksissa oli omat kommelluksensa: rekvisiitaksi luvattua porotokkaa ei löytynyt mistään eikä myöskään eräässä kohtauksessa tarvittavaa susilaumaa. Välillä taas kuvaajat, talouspäällikkö ja ohjaaja jättivät koko näyttelijäjoukon oman onnensa nojaan.Tulio, T.: Elämäni ja elokuvani, teoksessa Toiviainen, S.: Tulio, levottoman veren antologia, 2002, s. 70-72
Joutoaikansa ikävystynyt näyttelijäseurue täytti juopottelulla. Eräissä illanistujaisissa Tugai kerskui, että hän suomalaisena voisi uida miten kylmässä vedessä tahansa. Hän todisti tämän hyppäämällä Jäämereen. Uiminen sujui aluksi hyvin, mutta rantaan pääsy ei onnistunut. Humalainen näyttelijäseurue ei pystynyt rannalta auttamaan ja tilanne näytti jo vaaralliselta. Tilannetta oli seurattu läheiseltä kalatehtaalta ja sieltä lähti veneseurue pelastamaan Tugaita.Tulio, T.: Elämäni ja elokuvani, teoksessa Toiviainen, S.: Tulio, levottoman veren antologia, 2002, s. 73