thumb|Taisteluissa vaurioitunut rakennus Delhissä vuonna 1858. Sepoykapina (tunnetaan myös nimellä Intian kapina tai Intian ensimmäinen itsenäisyyssota) on yleisesti käytetty nimitys intialaisten epäonnistuneesta kapinasta brittien siirtomaavaltaa vastaan vuosina 1857–1858. Kapinan käynnistäjinä ja kapinallisten tärkeimpänä taisteluvoimana olivat sepoyt, Bengalin brittihallinnon palveluksessa olleet intialaiset sotilaat.
Tausta Intia oli 1800-luvun puolivälissä ollut hajanainen valtio, jonka osien vallassa oli eri hallitsijat. Aurangzebin kuoleman jälkeen Suurmogulien valtakunta oli alkanut heikentyä.
Suurmogulien valtakuntaa hajotti sekä paikalliset kilpailijat mutta myös eurooppalaisten valtioiden saapuminen. Robert Cliven johtamat joukot voittivat 1757 Plasseyn taistelun, minkä seurauksena Englannin Itä-Intian kauppakomppaniasta tuli Intian johtava voima. Taistelun katsotaan usein aloittaneen Britannian siirtomaa-ajan Intian niemimaalla.
Britit alkoivat vuodesta 1820 katsoa, että brittiläisen politiikan, talouden ja kulttuurin oli oltava dominoivassa asemassa Intiassa. Britit alkoivat myös anastaa valtaa monista hindujen vasallivaltioista. He käyttivät muun muassa niin sanottua doctrine of lapse taktiikkaa, jossa he estivät hinduhallitsijoita valitsemaan itselleen uutta perijää, jos näillä ei ollut luonnollista perijää. Oudhin kuningaskunnan Britannia liitti alaisuuteen 1856. Väitettynä syynä oli huono hallinta. Sepoykapinan yhtenä syynä onkin sanottu olleen oudhilaisten tyytymättömyys, sillä Britannian armeijassa oli monia Oudhista tulleita, joilla oli myös yhteiskunnallista arvostusta. Brittihallinnossa arvostus heikkeni.
Britit toivat samalla Intian monia länsimaisia ajatuksia, ja hinduyhteiskunnassa aiheutti huolta lisääntyvä länsimaistuminen. Kauppakomppanian tekemistä uudistuksista osa oli tehty hyvin tarkoituksenperin. Tällaisia olivat muun muassa sati-käytännön sekä lapsiavioliittojen kieltäminen. Uudistukset tehtiin kuitenkin välittämättä intialaisesta kulttuurista, ja Intiassa alettiin pelätä muun muassa kristinuskoon pakottamista.
Kauppakomppania vähensi vuoden 1849 Punjabin valtauksen jälkeen joukkojansa Intiassa. Tähän oli syynä sekä taloudelliset tekijät että Krimin sota. Bengalin armeijaan kuului vuonna 1857 Brittien kannalta huolestuttavasti 24 000 eurooppalaista ja 135 000 intialaista.
Sepoykapinan laukaisevana tekijänä oli kiista uuden Enfield-kiväärin (Pattern 1853 Enfield, kivääri, jossa käytettiin paperipatruunoita Minie-tyyppisine luoteineen) patruunoista. Intialaisten sotilaiden keskuudessa liikkuneiden huhujen mukaan uudet patruunat oli voideltu sian- ja naudanrasvalla. Sotilaiden oli ladatessaan purtava paperipatruuna auki ja siten kosketettava huulillaan rasvaa, mikä oli loukkaus niin hindu- kuin muslimisotilaidenkin uskonnollisia käyttäytymisääntöjä vastaan. Nauta on hinduille pyhä eläin ja sika on muslimeille saastainen eläin.
Kapinan alku thumb|Intian eri ruhtinaskuntien suhtautuminen kapinaan. thumb|220px|Jhansin kuningatar Lakshmibai, yksi kapinallisten johtajista, sota-asussa. Mangal Pandey -niminen sepoy hyökkäsi maaliskuun 1857 lopulla brittiläisiä upseereita vastaan Barrackporessa. Hänet pidätettiin ja teloitettiin huhtikuun alussa. Myöhemmin saman kuun alussa Meerutissa sepoy-joukot kieltäytyivät Enfieldin patruunoista. He saivat monet pitkiä vankeustuomioita.
Kapina alkoi todenteolla 10. toukokuuta Meerutissa, kun asetoverit vapauttivat 85 Bengalin kolmannen kevyen ratsuväen sotilasta, jotka oli kieltäytynyt patruunoista. He ryöstivät läheisen sotilasaseman ja tappoivat kaikki löytävänsä eurooppalaiset.
Kapina levisi pian ympäri Pohjois-Intiaa. Sepoy-sotilaiden lisäksi kapinaan liittyi eräitä intialaisia ruhtinaita ja muita brittihallintoon tyytymättömiä ryhmiä. Kapinallisten painostuksesta Delhin viimeinen mogulihallitsija Bahadur Shah II julistautui koko Intian keisariksi. Kapinalliset valtasivat muun muassa Jhansin ja Kanpurin kaupungit sekä saartoivat brittiläiset joukot muun muassa Lucknow’ssa ja Arrahissa.
Kapinalliset syyllistyivät eurooppalaisten siviilien murhiin Kanpurissa ja Meerutissa. Tämä kiihdytti mieliä Britanniassa ja vaikutti siihen, että britit omalta osaltaan syyllistyivät joukkomurhiin ja julmiin vastatoimiin. Erityisesti Kanpurin joukkomurhan – jonka uhreista 99 prosenttia oli naisia ja lapsia – rankaisutoimissa keskityttiin loukkaamaan rangaistavien uskonnollisia tunteita mahdollisimman rajusti.Stenberg, Herman: Intian murhenäytelmä. WSOY, 1942.
Kapinan kukistaminen
Suurin osa brittien joukoista Intiassa pysyi kaikesta huolimatta uskollisina brittihallinnolle. Muun muassa gurkhat, sikhit ja punjabin musilimit taistelivat brittien apuna sepoykapinallisia vastaan. Monet intialaiset suhtautuivat epäilyksellä kapinallisten pyrkimykseen mogulihallinnon palauttamisesta eikä käsitys yhtenäisestä Intian kansakunnasta ollut välttämättä edes kapinallisten mielessä.
Brittijoukot valtasivat kahden kuukauden piirityksen jälkeen Delhin 31. elokuuta ja Bahadur Shah II joutui lähtemään maanpakoon. Vuoden loppuun mennessä britit olivat saaneet kapinallisista yliotteen. Maaliskuussa 1858 britit valtasivat Jhansin ja Lucknow’n. Awadhissa sota päättyi 8. heinäkuuta 1858 rauhansopimuksen. Viimeiset kapinalliset lyötiin Gwaliorissa 20. kesäkuuta 1858.
Kapinan kukistamisessa britit harjoittivat mogulihallinnolta perittyjä julmia rangaistuksia ja kapinallisten kannattajiksi epäiltyjen siviilien joukkomurhia. Tyypillinen brittien toteuttama julkinen teloitustapa oli tykin suulle sitominen ja tykin laukaiseminen, joka räjäytti teloitettavan keskivartalon.
Seuraukset thumb|left|220px|Brittien Sepoykapinan kukistaminen. Vasili Vereštšaginin öljyvärimaalaus vuodelta 1884. thumb|Felice Beaton valokuva kahden kapinallisen hirttämisestä (1858). Kapina vaikutti keskeisesti siihen, että Intian hallinto siirtyi Itä-Intian kauppakomppanialta suoraan Britannian alaisuuteen. Tämä toteutettiin elokuussa 1858. Britannian hallituksen alaisuuteen siirtyneissä Intian brittiläisissä joukoissa lisättiin eurooppalaisten sotilaiden osuutta ja tykistö siirrettiin kokonaan eurooppalaisten käsiin. Myös gurkha-yksikköjä lisättiin ja organisaatiota uudistettiin niin, että kosketukset eurooppalaisten upseerien ja intialaisten sotilaiden välillä lisääntyivät. Samoin vaatimuksia gurkha-joukkoihin kelpuutettaville eurooppalaisille upseereille kovennettiin rajusti; nyt vain parhaista parhaat pääsivät johtamaan noita ylpeitä ja itsenäisiä vuoristolaisia – ja lähtö tuli pienimmästäkin tekosyystä.
Intiassa sepoykapinaa pidetään yleisesti Intian ensimmäisenä itsenäisyyssotana ja yleisintialaisen kansallishengen edistäjänä.
Viittaukset kulttuurissa Jules Vernen kirja Höyrytalo (1880) sijoittuu sepoykapinan jälkeiseen Intiaan. Verne itse ei ollut Intiassa tuolloin, mutta hänen poikansa Michel sen sijaan kävi Intiassa pitkähköllä matkalla pian sepoykapinan jälkeen ja hän ilmeisesti on kuullut nämä tarinat Intiassa. Hän esiintyy Vernen kirjassa kokijahahmona nimellä Maucler.Jules Verne: Höyrytalo; suomentajan esipuhe
Lähteet
Aiheesta muualla
* Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit