Dungaanin kieli (omakielinen nimi: хуэйзў йүян) on Keski-Aasian valtioissa asuvien dungaanien puhuma siniittinen kielimuoto. Eräät tutkijat pitävät sitä itsenäisenä kielenä, toiset pohjoiskiinan eli mandariinikiinan murteena.
Puhujamäärä ja elinvoimaisuus Vuonna 1989 Neuvostoliitossa laskettiin olevan 69 300 dungaania. Heistä 36 900 asui Kirgisiassa, 30 200 Kazakstanissa ja 1 100 Uzbekistanissa. Vuonna 1999 suoritettujen väestönlaskentojen mukaan Kirgisiassa oli 51 800 ja Kazakstanissa 36 900 dungaania.
Dungaaniksi julkaistaan sanomalehteä, oppikirjoja ja kaunokirjallisuutta. Radiossa ja televisiossa lähetetään dungaaninkielisiä ohjelmia. Kouluissa kieltä opetetaan aineena. Suurin osa dungaaneista osaa myös naapurikansojen kieliä: venäjää, kirgiisiä, kazakkia, uiguuria tai uzbekkia.Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, s. 350
Vuosituhannen alussa oli yleistä, että lähes kaikki kieliyhteisön jäsenet, myös lapset, osasivat dungaania, joskin puhujamäärät ovat olleet vähenemään päin. Kieltä käytetään yleisesti, muttei virallisissa yhteyksissä (esim. valtion hallinnossa tai opetuskielenä). Dungaani on ensisijaisesti kotikieli, kun taas esimerkiksi työelämässä puhutaan paljon venäjää.
Historia ja murteet Dungaanit ovat Luoteis-Kiinasta vuosien 1862–1877 muslimikapinan jälkeen Keski-Aasiaan siirtyneiden hui-kiinalaisten jälkeläisiä. He puhuvat lähtöalueidensa murteita. Niistä suurimmat ovat Gansun ja Shaanxin maakuntien murteet, joiden välillä on lähinnä foneettisia ja sanastollisia eroja. Edellisessä on kolme toonia ja toisessa neljä.Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, s. 349–350
Fonologia
Konsonantit LabiaaliAlveolaariRetrofleksiAlvelopalataaliVelaariNasaalimnŋKlusiiliNorm.ptkAsp.pʰtʰkʰAffrikaattaNorm.tsʈʂtɕAsp.tsʰʈʂʰtɕʰFrikatiivif | vsʂ | ʐɕ | ʝxLateraalilPuolivokaaliɻ Lähde:
Vokaalit EtinenKeskinenTakainenSuppeai | yɨuPuolisuppeaɤPuoliavoinɛɔAvoina ~ ɑ Lähde:
Kirjakieli Hui-kiinalaiset ovat perinteisesti käyttäneet arabialaista ja kiinalaista kirjoitusjärjestelmää. Vuonna 1928 dungaania varten laadittiin lisämerkein täydennetty arabialainen aakkosto. Vuonna 1932 siirryttiin latinalaiseen ja vuosina 1953–1954 kyrilliseen kirjaimistoon, johon kuuluvat lisämerkit ә, җ, ң, ў ja ү. Kirjoitusjärjestelmän erikoisuutena on, ettei siinä merkitä tooneja. Kirjakielen normit perustuvat Gansun murteeseen.
Vain joitakin yksittäisiä osia Raamatusta on käännetty dungaaniksi.
Dungaanin kyrillinen kirjaimisto А а Б б В в Г г Д д Е е Ё ё Ә ә Ж ж Җ җ З з И и Й й К к Л л М м Н н Ң ң О о П п Р р С с Т т У у Ў ў Ү ү Ф ф Х х Ц ц Ч ч Ш ш Щ щ Ъ ъ Ы ы Ь ь Э э Ю ю Я я
Kielioppi ja sanasto Dungaaniin sanastoon ovat vaikuttaneet Keski-Aasian turkkilaiset kielet sekä arabia ja persia.
Lukusanat 1–10 dungaaniksi: 12345678910йиэрсансывулючибаҗюшы/yi//er//san//sɨ//vu//lyu//chi//ba//zhyu//shɨ/
Katso myös Dungaanit Hui-kiinalaiset Mandariinikiina
Lähteet
Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 1, Moskva: Nauka, 1997,
Viitteet
Aiheesta muualla Olli Salmi: Central Asian Dungan as a Chinese Dialect
Luokka:Kazakstanin kielet Luokka:Kirgisian kielet Luokka:Siniittiset kielet Luokka:Uzbekistanin kielet