Dmitri Šostakovitšin sinfonia nro 7 C-duuri op. 60 valmistui 27. joulukuuta 1941 ja sai ensiesityksensä Kuibyševissä 5. maaliskuuta 1942, missä kantaesityksen soitti Samuil Samosudin johtama Bolšoi-teatterin orkesteri. Sinfonia tunnetaan lisänimellä Leningrad-sinfonia, koska säveltäjä omisti teoksen kotikaupungilleen Leningradille. Teoksen valmistuessa kaupunki oli saksalaisten saartama. Šostakovitš sävelsi sinfonian kolme ensimmäistä osaa piiritetyssä Leningradissa. Hänet evakuoitiin sieltä lokakuussa 1941, minkä jälkeen hän sävelsi sinfonian valmiiksi Kuyíbyševissä saman vuoden lopulla. Esitys radioitiin ympäri Neuvostoliittoa.Jones, 2020, s. 341–347
Esitys Leningradissa Leningradissa teos esitettiin ensimmäistä kertaa 9. elokuuta 1942, kun kapellimestari Karl Eliasberg oli maaliskuussa 1942 päättänyt ottaa sen ohjelmistoon. Pulaa oli aluksi muusikoista, sillä kaupungissa oli vain radiokomitean sinfoniaorkesteri. Ensimmäiset harjoitukset maaliskuun 30. päivänä kestivät vain 20 minuuttia - nälkiintyneet soittajat eivät jaksaneet enempää. Soittajia olisi tarvittu sata, mutta kokoon oli saatu vain kaksikymmentäviisi. Muusikoille järjestettiin suuremmat ruoka-annokset ja heitä alettiin hakea radiokuulutuksilla. Osa mukaan saaduista oli rintamasotilaita. Harjoitusten jälkeen he palasivat juoksuhautoihinsa.
Sinfonian esityspäivällä 9. elokuuta oli symbolinen merkitys: saksalaiset olivat ilmoittaneet valtaavansa Leningradin juuri tuona päivänä ja järjestävänsä voitonjuhlat hotelli Astoriassa. Eliasberg oli pystynyt järjestämään ensimmäiset täysimittaiset harjoitukset vasta kolme päivää ennen esitystä. Leningradilaiset kuuntelivat sinfoniaa kaduillaKadunkulmissa oli radiolähetyksiä kuuluttavia kovaäänisiä, koska radiot olivat harvinaisia, kodeissa ja rintamalla. Sinfonian loppuvaiheissa joidenkin muusikoiden soitto alkoi horjua uupumisen takia. Tällöin paikalla ollut yleisö kannusti soittajia nousemalla seisomaan.
Länsimaissa teos herätti valtavaa kiinnostusta, ja sen partituuri toimitettiin länteen Teheranin, Kairon ja New Yorkin kautta. Kaudella 1942–1943 sinfoniaa esitettiin pelkästään Yhdysvalloissa 62 kertaa. Teoksella oli suuri merkitys myös liittoutuneiden mielialoille.
Osat Teos on Šostakovitšin pisin sinfonia, ja sen esitys kestää yleensä hieman yli tunnin. Teos koostuu neljästä osasta:
Allegretto Moderato (poco allegretto) Adagio Allegro non troppo.
Katso myös Luettelo Dmitri Šostakovitšin sävellyksistä
Lähteet
Viitteet
Luokka:Dmitri Šostakovitšin sinfoniat Luokka:1940-luvun musiikkiteokset