Pariisi

Pariisi (, ) on Ranskan ja Île-de-Francen alueen pääkaupunki. Se muodostaa myös omaa nimeään kantavan departementin, johon ei Pariisin lisäksi kuulu muita kuntia. Varsinaisessa Pariisissa (Commune de Paris) asuu noin 2,13 miljoonaa ihmistä (2021) ja koko Île-de-Francen alueella noin 11,9 miljoonaa (2013).Institut national de la statistique et des études économiques Varsinaisen Pariisin vuonna 2010 mitattu väestötiheys on neliökilometrillä. Pariisi on Euroopan unionin väkiluvultaan suurin metropolialue. Maailman metropolialueista se on 30 suurimman joukossa.

Pariisi on yksi maailman suosituimmista turistikaupungeista. Suur-Pariisiin saapuu yli 45 miljoonaa turistia vuodessa, joista 27 miljoonaa on kansainvälisiä kävijöitä. Kaupunkia pidetään yhtenä maailman tärkeimmistä kulttuurin, politiikan, gastronomian ja muodin keskuksista.Anderson Tours, UK

Luonnonolot ja ympäristön tila

Pariisi sijaitsee pohjoisessa Ranskassa Seine-joen varrella niin sanotussa Pariisin altaassa, 65 metriä merenpinnan yläpuolella. Korkein maastonkohta kaupungin rajojen sisäpuolella on 130 metriä korkea Montmartren kukkula kaupungin pohjoisosassa. Kaupungin keskustassa sijaitsee kaksi saarta, Île de la Cité ja Île Saint-Louis.Paris Neighborhoods Trip Advisor

Seine virtaa kaupungin läpi idästä länteen. Sen vuoksi joen pohjoispuolta sanotaan tavallisesti Oikeaksi rannaksi () ja eteläpuolta Vasemmaksi rannaksi (Rive Gauche). Oikealla rannalla on vanhastaan ollut kaupungin liike-elämän keskus. Vasen ranta sen sijaan on tullut tunnetuksi ennen kaikkea kulttuurin keskuksena, jonka keskeisin osa on perinteinen yliopistokaupunginosa Quartier latin.

Pariisin esikaupunkeja ovat muun muassa Boulogne-Billancourt, Argenteuil, Versailles, Montreuil, Saint-Denis, Nanterre ja Vitry-sur-Seine. Varsinaisen Pariisin kaupungin pinta-ala on 105,4 neliökilometriä, joka on alle puolet Helsingin maapinta-alasta. Jos ei lasketa mukaan kaupungin laitaman suuria Bois de Boulognen ja Bois de Vincennesin puistoja, kaupungin pinta-ala on vain 86,9 neliökilometriä. Pariisin pieni pinta-ala johtuu siitä, että sen rajoja ei ole puistoalueita lukuun ottamatta laajennettu vuoden 1860 jälkeen. Kaupungin asukkaat käyttävät ympäröiviä suuria metsiä virkistysalueina. Asukastiheys on noin neliökilometriä kohden.

Vuotuinen keskilämpötila on 10,6 °C ja sademäärä 650 millimetriä. Lämpimimmät kuukaudet ovat heinäkuu ja elokuu, jolloin keskimääräinen päivän ylin lämpötila on 24,4 ja 24,6 °C, ja kylmin tammikuu, keskimääräinen alin 2,5 °C. Sateisinta on toukokuussa 65 millimetriä), kuivinta helmikuussa (44 millimetriä).

Eläimistö

Pariisista puhuttaessa ei usein mainita eläimiä, koska niitä ei tiiviin asutuksen myötä ole merkittävästi. Koiriakaan ei sallita joka puolella Pariisia. Pariisin viranomaisten vuonna 2008 tekemän arvion mukaan kaupungin rottapopulaatio kattaa yli kahdeksan miljoonaa yksilöä.

Yksittäisiä susihavaintoja raportoidaan Pariisin esikaupungeissa säännöllisin väliajoin. Metropolialueelle levinneet sudet vaeltavat kuitenkin lähinnä yksin. Susien tarkkailuun keskittyvän ryhmän, Alliance avec les loups’n, puheenjohtaja Manoël Atman ja Observatoire du loup kertoivat vuonna 2017, että sudet harhailevat vapaasti Yvelinesin ja Essonnen departementtien välillä. Ensimmäisen kerran susia havaittiin noin 320 kilometrin päässä Pariisista vuonna 2016. ”Voimme varmuudella sanoa, että siellä on kiertänyt kolme sutta viime vuoden toukokuusta lähtien. Kolmas vaeltaa yksin”, totesi Atman vuoden 2017 tammikuussa. Susien toimintaa läheltä seuraava Troy Bennett kertoi BBC:lle jo lokakuussa 2015, että sudet siirtyvät rauhoituksen myötä Ranskan pohjoisosiin, muun muassa Pariisiin.

Historia pienois|vasen|pysty|Näkymä Pariisin Latinalaiskortteleiden alla sijainneen roomalaisen kylpylän raunioilta. pienois|vasen|pysty|Keskiaikainen Château du Louvre, Palais du Louvren edeltäjä. Limbourgin veljekset, Très Riches Heures du Duc de Berry; Lokakuu, (1412–1416).

Varhaisasutuksesta roomalaisaikaan

Nykyisen Pariisin paikalla on ollut asutusta viimeistään kivikaudella 7000-luvulla eaa. Antiikin aikana paikalla sijaitsi alun perin kelttiläisen pariisien heimon oppidum eli pienehkö kaupunkimainen asutus nimeltä Lutetia. Se oli rakennettu Île de la Citén saarelle, jonka pariisit asuttivat noin vuonna 250–225 eaa. Kaupungin nimi tarkoitti ”paikkaa lähellä suota”. Ensimmäinen historiallinen maininta kaupungista on Julius Caesarilla. Hän kutsuu sitä nimellä Lutetia Parisiorum, ”pariisien Lutetia”.Julius Caesar: Gallian sota 6.3.

Roomalaiset valtasivat Lutetian Gallian sodassa vuonna 52 eaa. Kaupunki oli tuhoutunut sodassa jos ei kokonaan niin osittain, ja se rakennettiin uudelleen gallo-roomalaiseksi kaupungiksi. Roomalaisen Lutetian keskus oli joen eteläpuolella nykyisellä Montagne Sainte-Genevièven kukkulalla. Sen väkiluvuksi on arvioitu – henkeä, toisin sanoen se oli suhteellisen pieni Gallian suuriin roomalaisaikaisiin kaupunkeihin verrattuna, eikä se ollut provinssinsa pääkaupunki.Le Nevez & Pitts & Williams, s. 310.

Germaanikansojen hyökkäykset Lutetiaan alkoivat 100-luvun lopulla, ja joen eteläpuolinen kaupunki tuhottiin 200-luvun puolivälissä. Asukkaat pakenivat Île de la Citélle ja linnoittivat sen. Kristinusko levisi kaupunkiin 200-luvulla, ja Pariisin ensimmäiseksi piispaksi on sanottu pyhää Dionysiusta. Lutetia, kuten monet muut gallialaiset kaupungit, otti ajan kuluessa asukkaidensa nimen ja alettiin tuntea nimellä Civitas Parisiorum tai vain Parisium, mistä nykyinen nimi Paris on johdettu.

Frankkien pääkaupungiksi

Klodvig I:n johtamat saalilaiset frankit olivat 400-luvun loppuun mennessä vallanneet Pariisin gallialaisilta. He tekivät siitä pääkaupunkinsa. Frankkien kaudella kaupunki alkoi taas laajeta, ja silloin rakennettiin muun muassa Saint-Germain-des-Prés’n ja Saint-Denis’n luostarit.Le Nevez & Pitts & Williams, s. 311. Merovingeja seuranneet karolingit jättivät Pariisin kreivien haltuun. Kaarle Suuri (768–814) siirsi pääkaupunkinsa Pariisista Aacheniin, ja Pariisi jäi ilman kunnollista puolustusta. Viikingit hyökkäsivät 800-luvulla kaupunkiin useita kertoja.

Pariisin merkitys alkoi kasvaa uudestaan, kun kreivi Hugo Capet valittiin 987 frankkien kuninkaaksi ja Pariisista tuli kapetingien dynastian keskuspaikka. Kaupunki hyötyi keskeisestä paikastaan joen varrella. Ensimmäiset killat perustettiin 1000-luvulla. Kruunu myi 1141 tärkeimmän sataman kauppiaille, ja Ludvig VII antoi niille jokikaupan monopolin. Marais’n suoalue kuivattiin maataloutta varten, ja vuonna 1183 perustettiin Les Hallesin ruokatori. Louvren palatsi rakennettiin 1200-luvulla rantalinnoitukseksi. Filip II (valtakausi 1179–1223) päällysti teitä, laajensi muuria ja tunnusti vuonna 1200 virallisesti Pariisin yliopiston. Sen myötä alkoi myös Pariisiin jako kolmeen osaan, oikealla rannalla oli kauppiaat, linnoitus Île de la Citélla ja vasemmalla rannalla yliopisto sekä akatemia.

Pariisin kehitystä hidastivat 1300- ja 1400-luvuilla satavuotinen sota (1337–1453) ja musta surma (1348–1449). Näiden Pariisissa syntyi myös sisäisiä levottomuuksia. Burgundin herttuakunta liittoutui vuonna 1420 englantilaisten kanssa ja valtasi Pariisin. Englannin Henrik VI:stä tuli 1422 myös Ranskan kuningas, ja lapsikuninkaan sijaishallitsijaksi valittiin John Plantagenet. Pariisi oli koko ajan ranskalaisten piirittämänä. Jeanne d’Arcin johdattamat ranskalaisjoukot olivat voittaneet Englannin Orléansin taistelussa, mutta Pariisia hän ei vuonna 1429 onnistunut valtaamaan. Pariisi palasi ranskalaisille vasta 1436.Le Nevez & Pitts & Williams, s. 312.

Renessanssista eteenpäin pienois|Pariisin 12 vanhinta kaupunginosaa. Ympäröivä harmaa alue havainnollistaa kaupungin koon vuoden 1860 laajentumisen jälkeen.

Italialainen renessanssi alkoi 1500-luvun alussa levitä Ranskaan. Sen vaikutus oli erityisen voimakas Frans I:n aikana 1515–1547. Frans palautti Pariisin myös kuninkaallisten keskeisimmäksi asuinpaikaksi. Louvren palatsia kehitettiin kuninkaallisia varten, ja Katariina de’ Medici rakennutti Tuileries’n palatsin.

Ranskan uskonsodat käynnistyivät 1500-luvun puolivälissä katolisten ja hugenottien välille. Pariisissa tapahtui niiden aikana Pärttylinyön verilöyly (1572) ja barrikadien päivä (1588). Henrik IV:stä tuli Ranskan kuningas 1589. Pariisin katoliset eivät hyväksyneet protestanttista kuningasta, ja Henrik piiritti vuonna 1590 kaupungin. Piiritys ei onnistunut, mutta kaupunki alistui Henrikille vasta 1594 tämän käännyttyä katolisuuteen.

Pariisi laajeni entisestään Ludvig XIII:n hallintokaudella 1610–1643. Kuningataräiti Maria de’ Medici rakennutti kaupunginmuurien ulkopuolelle Luxembourgin palatsin sekä Cours-la-Reinen valjakkovaunuille. Île Saint-Louis’n saari muodostettiin yhdistämällä kaksi luonnollista saarta.

”Aurinkokuningas” Ludvig XIV astui valtaan viisivuotiaana 1643.Le Nevez & Pitts & Williams, s. 312. Hänen aikanaan puhkesi Fronde-kapina, jossa aateliset ja porvaristo nousivat vastustamaan kuninkaanvaltaa. Tämän vuoksi kuninkaanpalatsi siirrettiin läheiseen Versailles’n kaupunkiin. Ludvig XIV:n aikana Pariisia ympäröineet kaupunginmuurit purettiin, ja niiden paikalle rakennettiin Pariisin ensimmäiset bulevardit.Jones, s. 185–186. Champs-Élysées hahmoteltiin 1667. Pariisin uudistumisesta vastasi pitkälti kuninkaan rakennusten tarkastaja Jean-Baptiste Colbert.

Pariisin muurien ulkopuolelle oli muodostunut joukko esikaupunkeja, joista käytettiin nimitystä faubourg. Ne liitettiin vuonna 1701 virallisesti Pariisiin. 1780-luvulla kaupunki ympäröitiin lähinnä tullivalvontaa varten uusilla muureilla,Jones, s. 244. ja myös Pariisin suuri Riemukaari rakennettiin muurien varrelle.Jones, s. 356–359.

Vallankumouksesta Pariisin modernisoitumiseen pienois|Pariisin keskustaan vuosina 1850–1870 rakennetut uudet kadut.

Ranskan vallankumous alkoi Pariisissa Bastiljin valtauksella 14. heinäkuuta 1789. Pariisi oli muutenkin vallankumouksen tapahtumapaikkana. Tuileries’n palatsin valtaus 10. elokuuta 1792 johti monarkian lakkauttamiseen, ja kuningas Ludvig XVI teloitettiin Vallankumouksen aukiolla 21. tammikuuta 1793. Pariisi kärsi vuosina 1793–1794 pahimmasta terrorin ajasta ja useista vallankaappauksista. Brumairekuun 18. päivän vallankaappauksen jälkeen Napoleon I nousi valtaan vuonna 1799.

Napoleonin noustua Ranskan ensimmäisen keisarikunnan keisariksi hän rakennutti 1806 Pariisiin Étoilen ja Carrouselin riemukaaret. Kaupunkiin rakennettiin myös monia julkisia rakennuksia sekä siltoja, kanavia ja riemukaaria. Pariisin tuli 1800-luvun alkupuolella myös kaasuvalot ja kaupungissa alkoi 1828 hevosbussiliikenne ja 1837 Pariisiin saapui ensimmäinen rautatie. Viimeiset Pariisia ympäröivät puolustusmuurit rakennettiin 1840-luvulla vielä joitakin kilometrejä edellisiä ulommaksi.Jones, s. 336. Alkujaan ne sijaitsivat selvästi kaupungin rajojen ulkopuolella, mutta vuoden 1860 alueliitoksessa ne tulivat kaupungin rajaksi. Muurien paikkeilla kaupunkia kiertää nykyään Périphérique-moottoritie.

Monet Pariisin osat eivät olleet vuosisatoihin kehittyneet, kun Napoleon III määräsi Seinen prefektin Georges Eugène Haussmannin uudistamaan kaupunkia. Haussmannin kaupunkiuudistuksissa monet keskeiset osat rakennettiin uudelleen.Jones, s. 354–360. Samalla purettiin paljon keskiaikaista Pariisia. Tieverkostoa uudistettiin kaoottisista kapeista kujista suoriin ja leveisiin katuihin.Le Nevez & Pitts & Williams, s. 315. Haussman suunitteli bulevardeja vanhojen slummien läpi ja modernisoi viemäri- ja vedenottojärjestelmän.

Ranskan–Preussin sodan (1870–1871) aikana preussin joukot piirittivät Pariisia, ja sen jälkeen kaupungissa syntyi taisteluita niin sanottujen radikaalien pariisilaisten eli kommunardien ja Ranskan hallituksen välillä. Kommunardit ottivat kaupungin haltuun ja perustivat Pariisin kommuunin, joka kaatui vasta vuoden 1871 lopulla. Pariisi oli 1871 kaaoksessa, ja monia ihmisiä teloitettiin sekä monia rakennuksia tuhoutui.Le Nevez & Pitts & Williams, s. 316.