Botswanan tasavalta eli Botswana on noin 2,3 miljoonan asukkaan sisämaavaltio eteläisessä Afrikassa. Sen naapurit ovat Namibia lännessä, Sambia pohjoisessa, Zimbabwe idässä ja Etelä-Afrikka etelässä. Botswana on afrikkalaisittain suhteellisen hyvinvoiva maa, eikä siellä ole köyhyyttä, rikollisuutta ja nälkää samassa mitassa kuin monissa muissa saman maanosan maissa. Botswana oli itsenäistyessään kolmen rotusyrjintää harjoittavan maan, Rhodesian sekä Etelä-Afrikan ja sen hallinnoiman Lounais-Afrikan välissä, mutta näistä poiketen Botswanassa on harjoitettu yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuvaa demokratiaa yhtäjaksoisesti mantereellaan pisimpään. Toisaalta maassa aiheuttaa afrikkalaisittainkin erityisen suuren ongelman AIDS, jonka myötä eliniänodote on paljon alhaisempi kuin luulisi maan tasaisen tilanteen perusteella.Kiljunen, Kimmo: Maailman maat - liput ja historia, osio Afrikka, artikkeli ”Botswana”. Talouskasvun perustana ovat timantit ja muut kaivannaiset.
Valtiomuoto on presidenttijohtoinen puhdas parlamentarismi: presidentti johtaa sekä maata että hallitusta, eikä pääministeriä ole, mutta presidentti ministereineen tarvitsee parlamentin tuen. Presidentin valitsee parlamentti keskuudestaan.
Maa on erittäin harvaan asuttu, ja maassa asuu 3,9 asukasta neliökilometriä kohden.
Maantiede thumb|left|Virtahepo Choben kansallispuistossa. Botswana on kooltaan 1 100 kilometriä pohjoisesta etelään ja 960 kilometriä idästä länteen. Sen rajanaapurit lännessä ja pohjoisessa ovat Namibia, koillisessa Sambia ja Zimbabwe sekä etelässä ja kaakossa Etelä-Afrikka. Kansainvälinen tuomioistuin määritteli Cuandojoessa kulkevan osuuden Namibian-vastaisesta rajasta.
Botswana on pitkälti loivasti kumpuilevaa tasankoa, joka kohoaa kohti naapurimaiden ylänköalueita. Korkein kohta on 1 490 metriä, ja se sijaitsee maan kaakkoisosassa. Kalaharin autiomaa peittää lähes 85 prosenttia Botswanan pinta-alasta. Autiomaan pohjoispuolella on Okavangojoen suistoalue ja itäpuolella Makgadikgadin suolatasanko, joka on maailman laajimpia. Idässä taas on omurambojen peittämää ylänköä, joka kohoaa 1 200 metriin ennen Limpopon laaksoa, joka puolestaan laskee vähitellen 900 metristä 500 metriin merenpinnan yläpuolelle.
Botswanan pohjoisosassa on noin 10 000 neliökilometrin laajuinen Okavangon suisto. Suurin osa sinne saapuvasta vedestä haihtuu, mutta osa vedestä jatkaa Botetijokea pitkin Makgadikgadiin, jonne asti sitä pääsee toisinaan. Etelässä Botswanan rajajokina virtaavat Oranjen sivujoki Molopo sekä Limpopo ja sen sivujoet Notwane, Marico ja Shashe.
Tsodilon kalliomaalaukset ovat Unescon maailmanperintökohde.
Botswanan ilmasto on puolikuiva. Ilmastossa voi erotella kaksi pääkautta. Kuuma kesä kestää lokakuusta maaliskuuhun, ja vähäiset sateet ajoittuvat kesäpuolelle vuotta, yleensä marraskuun ja maaliskuun välille. Tämän kauden alkupuoliskolla iltapäivähelteet ovat kovat, mutta sateita odottavat puiden lehdet puhkeavat samanaikaisesti antaen tarpeellisen varjon. Talvi alkaa toukokuussa, kun ruoho on vielä vihreää. Yöt alkavat kylmetä ja päivät ovat raikkaita ja aurinkoisia. Etelässä ja lännessä on yleisesti ottaen kuivempaa kuin pohjoisessa ja idässä. Oheinen Francistownin ilmastotaulukko kuvaa maan kosteampaa pohjois- ja itäosaa. Lännessä sademäärä jää noin puoleen tästä.
thumb|vasen|Baobabeja Nxai Panin kansallispuistossa.
Kalaharin kasvillisuus on huomattavasti monipuolisempaa kuin todellisten aavikoiden. Jopa kuivassa lounaiskulmassa kasvillisuus vastaa kuivaa aroa kuin aavikkoa. Botswanan tyypillinen kasvillisuus on ruohoista savannia. Se vaihtelee kuitenkin lounaisosien akaasioita kasvavista pensaikoista itäosien metsämaihin. Pohjoisessa ja idässä kasvaa mopanemetsiä, ja Okavangon suiston sekä Makgadikgadin ympärillä avointa ruohomaata. Tyypillisiä puulajeja ovat apinanleipäpuu, marula, mopanepuu, taatelipalmu, sykomori, keihäshaarapalmu, Garcinia livingstonei, makkarapuu ja kirahviakaasia.
Nisäkkäisiin, joita matkailijat tulevat katsomaan, kuuluvat norsut, puhvelit, leopardit, gepardit, leijonat, kirahvit, seeprat, virtahevot, korvakoirat, keihäsantiloopit ja sarvikuonot. Tunnetuimpia lintuja ovat kiljumerikotka, strutsi, flamingot, kuningastrappi, käärmekaulat, sihteeri ja kuningaskalastaja. Tunnetuimpia matelijoita ovat krokotiilit, pytonkäärmeet, gekot, varaanit, kilpikonnat, viherkobra, mustamamba ja puffadderi.
Yli 17 prosenttia Botswanan pinta-alasta on rauhoitettu kansallispuistoiksi ja muiksi suojelualueiksi. Varsinaisia kansallispuistoja on neljä: Choben kansallispuisto, Makgadikgadijärvi, Nxai Panin kansallispuisto ja Kgalagadin kansallispuisto, joka jatkuu yhtenäisenä myös Etelä-Afrikan puolelle. Kolme ensin mainittua sijaitsevat maan pohjois- ja koillisosassa, Kgalagadi sen lounaisnurkassa. Aivan Botswanan keskellä on Central Kalahari Game Reserve.
Historia
Varhaishistoria thumb|vasen|upright|Tsodilon kalliomaalauksia. Botswanassa on ollut asutusta jo tuhansia vuosia, ja varhaisimmat asukkaat lienevät khoisankieliä puhuvien sanien ja khoiden esivanhempia.Andrew Hermann: ”Botswana”. Teoksessa Tsodilosta on löytynyt todisteita yhtäjaksoisesta asutuksesta vuodesta 17 000 eaa. vuoteen 1650 jaa. Khoit alkoivat paimentaa karjaa viimeistään toisella vuosisadalla eaa. ja alkoivat levittäytyä Botswanan pohjoisosista etelään. Bantukielten puhujia oli 700-luvulle jaa. mennessä asettunut Botswanan itäosiin. He kasvattivat karjaa, viljelivät muun muassa durraa ja osasivat valmistaa rautatyökaluja.
Nykyisen Botswanan merkittävin etninen ryhmittymä on tswanat. Heidän isovanhempansa asettuivat 1000- ja 1100-luvuilla Vaaljoen tasangoille nykyiseen Etelä-Afrikkaan, mistä heidän asuinalueensa ulottui myös Botswanan eteläosiin. Zulujen aggressiosta käynnistyi 1820-luvulla eteläisessä Afrikassa mfecane-nimellä tunnettu kansainvaellus. Zuluja paenneet ndebelet puolestaan hyökkäsivät Transvaalissa tswanojen ja sothojen kyliin. Monet tswanat pakenivat Kalaharin karuille alueille. Ndebelien jatkettua pohjoiseen Zimbabwen alueelle tswanat asuttivat uudestaan Limpopon varren hedelmälliset maat. Mfecanen jälkeen tswanat jakautuivat kahdeksaan klaaniin.
Siirtomaa-aika Buurit alkoivat 1840-luvun puolivälissä hyökkäillä Limpopon pohjoispuolelle ajaakseen tswanat pois alueelta. Tswanat pyysivät apua briteiltä, mutta buurien hyökkäykset jatkuivat yli 40 vuotta. Lopulta vuonna 1885 britit vastasivat Kwena-klaanin Setshele I:n ja Ngwato-klaanin Khaman kutsuun ja alkoivat suojata tswanoja buureilta. Yhteistyösopimuksen nojalla britit julistivat koko nykyisen Botswanan Betšuanamaan protektoraatiksi.
Britit eivät erityisesti pyrkineet kehittämään Betšuanamaata. Se takasi kuitenkin tärkeän liikenneyhteyden Zimbabwen kaivoksilta Etelä-Afrikan satamiin. Betšuanamaan talous perustui pitkälti omavaraisviljelyyn, ja monet nuoret miehet lähtivät halvaksi työvoimaksi Etelä-Afrikan kaivoksille.
Monet botswanalaisten klaanijohtajien ja muiden eliitin edustajien pojat menivät opiskelemaan Britanniaan. Ngwato-klaanin Seretse Khama matkusti myös Britanniaan, missä hän nai vuonna 1948 valkoisen englantilaisen Ruth Williamsin. Britit kielsivät Khamaa palaamasta Botswanaan rauhoitellakseen Etelä-Afrikan tuoretta valkoista apartheid-hallintoa. Khama sai palata vasta 1956 luovuttuaan Ngwaton päällikkyydestä. Hän kuitenkin perusti Betšuanamaan demokraattipuolueen BPD:n ja alkoi ajaa siirtomaahallinnon korvaamista.
Itsenäisyys Britit kääntyivät vuonna 1964 poliittisen muutoksen puolelle. Uutta pääkaupunkia Gaboronea alettiin rakentaa, ja Betšuanamaa sai itsehallinnon 1965. Se itsenäistyi Botswanana vuonna 1966 presidenttinään Seretse Khama. Maa oli alkuun täysin riippuvainen Britannian tuesta, mutta taloudellinen kehitys alkoi, kun Orapasta lyötyi timantteja 1967–1971.
Botswana alkoi 1970-luvulla toimia aktiivisesti myös aluepolitiikassa, sillä se muodosti vuonna 1974 Sambian ja Tansanian kanssa etulinjavaltioiden liittouman, jonka tarkoituksena oli edistää enemmistöhallintoa Zimbabween, Etelä-Afrikkaan ja Namibiaan. Liittoumaan tuli myöhemmin mukaan myös Mosambik ja Angola, ja vuonna 1980 perustettiin valtioiden ympärille Eteläisen Afrikan alueellinen yhteistyöjärjestö SADCC ajamaan alueen valtioiden kehitystä. Khama ja tämän seuraaja Quett Masire pyrkivät pitämään kuitenkin Etelä-Afrikkaan puolueettoman suhteen, sillä Botswanan viennistä suurin osa kulki maan satamien kautta.
Botswanan talous kasvoi 1970- ja 1980-luvuilla nopeasti, ja maasta löydettiin useita uusia timanttiesiintymiä. Botswanasta kehittyikin maailman suurin korutimanttien kaivaja, ja sen bruttokansantuote on satakertaistunut 50 vuodessa 1960-luvun puolivälin jälkeen. Kaivannaisvaroja on kuitenkin käytetty myös perusinfrastruktuuriin ja yhteiskunnan palvelujen kehittämiseen. Talouskasvu on hidastunut 1990-luvulla, ja samalla maa ajautui vakavaan AIDS-epidemiaan. Vuonna 2003 lähes 40 prosenttia botswanalaisista kantoi HI-virusta. Sen hoitamiseksi Botswanasta tuli 2000-luvun alussa ensimmäinen Afrikan maa, joka takasi kaikille kansalaisilleen antiretroviraalilääkityksen.
Masire vetäytyi virasta vuonna 1998 ja jätti tehtävän puolestaan varapresidentilleen Festus Mogaelle. Mogae valittiin uudestaan vuoden 1999 presidentinvaaleissa. Mogae vetäytyi vuonna 2008, ja seuraajaksi tuli Seretsen poika Ian Khama. Kenraali Ian Khama sai jatkokoulutuksensa Englannissa valkoihoisen englantilaisen äitinsä perintönä. 1. huhtikuuta 2018 Khama luopui presidentin tehtävästä, ja uudeksi presidentiksi nousi varapresidentti Mokgweetsi Masisi. Itsenäisen Botswanan viides presidentti Mokgweetsi Masisi edustaa Botswanan demokraattista puoluetta (BDP) kaikkien edeltäjiensä tavoin. BDP on myös voittanut enemmistön parlamenttiin maan kaikissa itsenäistymisen jälkeen pidetyissä vaaleissa.
Politiikka pienoiskuva|Botswanalaiset ja yhdysvaltalaiset sotilasinsinöörit parantavat tietä. Botswana on ollut itsenäistymisestään asti tasavaltainen monipuoluedemokratia. Presidentillä on vahva asema ja hän johtaa hallitusta ja nimittää itse varapresidenttinsä. Hän voi myös pidentää parlamentin kautta tai hajottaa sen. Presidentti valitaan parlamentissa välillisillä vaaleilla viiden vuoden kaudeksi, korkeintaan kahdeksi kaudeksi. Marraskuussa 2024 presidentiksi valittiin oppositiopuolueen ehdokas Duma Boko.
Botswanan kansalliskokous on yksikamarinen, ja siinä 69 edustajaa. Heistä 61 valitaan suorilla vaaleilla ja presidentti nimittää kuusi edustajaa. Lisäksi presidentillä ja hallituksen oikeudellisella neuvonantajalla on paikka virkojensa puolesta. Parlamentilla on myös heimopäällikköjen neuvoa-antava elin Ntlo ya Dikgosi, jossa on 33–35 jäsentä. Siinä on mukana kahdeksan heimopäällikköä ja seitsemän vaihtuvaa jäsentä, joista on neljä vaaleilla valittuja alipäälliköitä ja kolme 12 muun jäsenen valitsemaa jäsentä.
Monipuoluejärjestelmästä huolimatta Botswanan demokraattipuolue BDP hallitsi maata vuosikymmeniä sen itsenäistymisestä lähtien. Sen asema johtuu maaseudun vahvasta kannatuspohjasta, kun oppositiopuolueet saavat jonkin verran kannatusta kaupunkilaisilta. Vuoden 2019 vaaleissa BDP sai 38 paikkaa ja 52,7 prosenttia äänistä. Oppositio Kongressipuolue, Kansallinen rintama ja Botswanan kansanpuolue osallistuivat vaaleihin Demokraattisen muutoksen koalitio (Umbrella for Democratic Change, UDC) -nimisen allianssin alla. Se sai 15 paikkaa. Loput neljä paikkaa menivät Botswanan isänmaalliselle rintamalle (Botswana Patriotic Front, BPF) ja Alliance for Progressives -puolueelle.BTI 2022 Country Report — Botswana, s. 17. Vuonna 2024 oppositio voitti vaalit ensimmäistä kertaa parlamentin 58-vuotisen historian aikana. UDC sai 36, Botswanan kongressipuolue 15 ja BPF viisi paikkaa. Demokraattipuolue joutui tyytymään neljään paikkaan.
Ulkopolitiikassa Botswana on painottanut lähialueyhteistyötä Eteläisen Afrikan kehitysyhteisö SADC:n keskuudessa.
Botswana arvioitiin vuonna 2020 Afrikan toiseksi vähiten korruptoituneeksi maaksi Seychellien jälkeen.
Vapauksien kehitys