thumb|Ina Lange Ina Blenda Augusta Forstén (14. joulukuuta 1846 Helsinki – 23. lokakuuta 1930 Kööpenhamina), avioiduttuaan Lange, salanimeltään Daniel Sten, oli suomalaissyntyinen pianisti, musiikkihistorioitsija ja kirjailija. Lange luetaan suomalaisiin 1880–1890-lukujen realisteihin, mutta häntä tunnetaan varsin vähän Suomessa, mahdollisesti siksi että hän loi uransa ja julkaisi useimmat teoksensa ulkomailla.Nevala 2005, s. 728
Henkilöhistoria Nuoruus ja avioliitto
pienoiskuva|Tanssiryhmä Taiteilijaseuran vuoden 1866 vuosijuhlassa, Ina Forstén toinen vasemmalta. Mukana myös Johannes Gripenberg, Karl Collan, Thiodolf Saelan ja Maria Collan.
Ina Forstén syntyi Helsingissä joulukuussa 1846. Hänen isänsä Johan August Forstén työskenteli tullilaitoksen asessorina.Bergholm 1984, s. 468 Äitinsä Augusta Fredrica Wilhelminan (o.s. Danielson) kautta hän oli historioitsija ja poliitikko Johan Richard Danielson-Kalmarin serkku. Isän ja äidin puolen serkkuja Nergholm 1984, s. 468–469 olivat laulajat Filip Forstén ja Anna ForsténLappalainen 2004, s. 52 sekä isän puolelta pikkuserkkuja Pietarin yliopiston professori, historioitsija Georg August Forstén ja everstiluutnantti Lennart Forstén sekä eläinsuojelija T. K. Forstén. Kääntäjä ja kirjailija Elin Forstén oli hänen sisarensa.Luthander 2015, S. 20
Ina Forstén sai aluksi opetusta kotiopettajalta ja kävi sitten Helsingin valtiollistaa ruotsinkielistä tyttökoulua, missä hänelle kieli- ja reaaliaineita opetti 1850-luvulla säveltäjä-kielentutkija Karl Collan ja musiikkia urkuri-säveltäjä Rudolf Lagi.Välimäki 2023, S. 110 Tämän jälkeen hän jatkoi opintojaan Julie Reyersin ”korkeammassa tyttökoulussa” (höhere Töchterschule) Berliinissä.Luthander 2015, S. 14
thumb|Ina Forstén pianistina ja säveltäjänä 1875.
Forstén opiskeli musiikkia Berliinin konservatoriossa vuosina 1870–1871 opettejanaan Carl Tausig. Hän jatkoi opintojaan Moskovan konservatoriossa opettajinaan muun muassa Nikolai Rubinstein ja Pjotr Tšaikovski.Lappalainen 2010, s. 221 Moskovassa ollessaan Ina Forstén ja Sebastian Gripenberg kihlautuivat salaisestiLuthander 2015, S. 53, joskin hän tapaili samalla jo tulevaa aviomiestään Algot Langea.Luthander 3015, S. 44
Ensiesityksessään orkesterin solistina lokakuussa 1873 Forstén esitti Beethovenin kolmannen pianokonserton, mutta suurelle yleisölle hän tuli tunnetuksi varsinkin liedpianistina sekä varhaisena suomenkielisten liedien säveltäjänä.Välimäki 2023, S. 126 Vuosina 1875—1877 hän toimi pianistina Emmy Achtén ja Ida Basilierin kiertueilla.Välimäki 2023, s. 125
Basilierin kiertueen tauolla keväällä 1875 Forstén tutustui Tukholmassa August Strindbergiin.Lappalainen 2010, s. 224Smirnoff 1977, S. 72–74 Strindberg mainitsee Forsténin omaelämäkerrallisessa teoksessaan, joskaan ei nimeltä.DONNER 1950, S. 44 Yhteiset konsertti- ja teatterikäynnit sekä puistokävelyt, joista Ina Forstén kirjoitti perheelleen, aiheutti perheelle tarpeen tutkiskella avioliiton mahdollisuuksia: Johan August Forstén matkusti loppukesästä 1875 Tukholmaan Strindbergia tapaamaan.Luthander 2015, S. 73 Kirjailija itse ei ollut lainkaan sitoutumishaluinen, vaan kuvaili kirjeissään isää pieneksi ukkeliksi, joka on ”en karikatyr av en karikatyr”.Luthander 2015, S. 74 Täysin tuulesta temmattu ei luulo Strindbergin ihastuksesta kuitenkaan ollut.Kivalo 1998, S. 23Tilanne muuttui, kun eräällä kävelyretkellä Ina Forstén tutustutti kirjailijan tulevaan vaimoonsa Siri von Esseniin. Muutama kuukausi tapaamisen jälkeen Strindberg selitti lähtevänsä Pariisiin selvitäkseen rakastumisesta Forsténiin, vaikka tässä vaiheessa ihailun kohde jo olikin Siri von Essen.Kivalo 1998, s. 24 Kun sitten Strindberg ja von Essen joulukuussa 1877 avioituivat, pienessä juhlajoukossa olivat Ina Forstén, nyt rouva Langena, sekä hänen aviomiehensä Algot Lange.Kivalo 1998, s. 28
Vuonna 1876DONNER 1950, S. 44 Forstén meni naimisiin ruotsalaisen oopperalaulajan Algot Langen kanssa.Luthander 2015, s. 105. Pariskunta asui jonkin aikaa Helsingissä, missä Algot Lange työskenteli. Vuonna 1878 Langet muuttivat Tukholmaan, kun Algot Lange pääsi Kuninkaalliseen teatteriin laulajaksi.Luthander 2015, s. 78 Avioliiton solmittuaankin Ina Lange jatkoi pianistinuraansa ja esiintyi niin Keski-Euroopassa kuin Skandinaviassakin. Säveltäminen kuitenkin ilmeisesti loppui avioliiton jälkeen ja muu konsertointi kuin puolison säestäminen hiipui nopeasti.Välimäki 2023, s. 126 Lapsia pariskunnalla oli kolme: Einar (1877), josta tuli lääkäri Tukholmassa, Hjalmar (1878), josta tuli insinööri Pietarissa ja Åke Mortimer (1884), joka työskenneltyään Amerikassa rautateillä teki pitkiä tutkimusmatkoja Etelä-Amerikkaan ja kirjoitti matkoistaan nimellä Algot Lange.
Ruotsissa asuessaan Lange ilmeisesti kiinnostui naisasialiikkeestä,Lappalainen 2000, s. 48 johon oli jo Suomessa tutustunut. Hän kirjoitti nimimerkillä Aino Valvojaan 1883 laajan 11-sivuinen artikkelin "Ruotsalaisia naiskirjailijoita" siitä, miten naisiin suhtaudutaan julkisuudessa.Nevala 1989, s. 202
Kirjallinen ura
1880-luvulla alkoi Langen varsinainen kirjallinen ura novellikokoelmalla Bland ödebygder och skär (1884; suom. Erämaan ja saariston tarinoita, 1886), jonka hän julkaisi salanimellä Daniel StenLappalainen 2010, s. 220 kuten muunkin kaunokirjallisen tuotantonsa.Lappalainen 2000, s. 45 Kokoelman novellit on kirjoitettu 1880–1884; kunkin perässä on kirjoitusvuosi. Kuvauksen kohteena ovat suomalainen saaristo ja maaseutu ja niiden ihmiset. Runebergiläisen idealistisen kansankuvauksen sijaan Lange esittää ihmiset varsin realistisessa ja kaunistelemattomassa valossa. Esimerkiksi novellissa ”Frost” (’Halla’) viitataan kriittisesti J. L. Runebergin runoon ”Saarijärven Paavo”Nevala 1989, s. 204–205. Novellissa Ett godt samvete esitystapana on ylimmän yhteiskuntaluokan rappeutuneisuutta ja moraalittomuutta kuvaava melodraamaLappalainen 2000, S. 121 ja kertomuksessa I ödemark yläluokka rinnastuu metsänpetoihin.Lappalainen 2000, S. 208 Novellissa Lyx Lange kokeilee jo ensimmäisen romaaninsa prostituoitu-teemaa, missä päähenkilöä ei syyllistetä.Lappalainen 2000, s. 189
thumb|Ina Langen ensimmäinen romaani ”Sämre Folk” (1885) julkaistuna nimellä Daniel Sten. Kirjan hän on omistanut mentorilleen Anne Charlotte Edgrenille.
Pian novellikokoelman jälkeen ilmestyi Langen ensimmäinen romaani ”Sämre folk” (”Huonompaa väkeä”, 1885),Lappalainen 2000, s. 119 jota on pidetty hänen pääteoksenaan.Nevala 1989, s. 212 Romaanin päähenkilönä on laulaja ja prostituoitu Nadja,Nevala 1989, s. 206 joka viettelee ja käyttää hyväkseen miehiä.Nevala 1989, s. 210 Nadjan luonteen pohjustuksena kuvataan myös hänen äitiään ja tämän epäonnistunutta avioliittoa. Sisältönsä ja vahvan naturalisminsa vuoksi teosta on verrattu Émile Zolan kuuluisaan Nana-teokseen.Lappalainen 2010, s. 229 Langen romaani oli kannanotoiltaan poikkeuksellinen, koska se ei ota selvästi kantaa naisen asemaan eikä esitä seksityöntekijää miesten uhrina.Lappalainen 2010, s. 234 Tässä teos eroaa naisen seksuaalisuutta käsittelevistä Wendla Randelinin Den FalnaNevala 1989, s. 93 ja Minna Canthin Salakari-romaaneista ja Alexandra Gripenbergin kaksinaismoralismia vastaan hyökkäävästä Kärrmark-teoksesta.Nevala 1989, s. 212
Vuonna 1886 ruotsalainen ja suomalainen lehdistö kertoi Langen kirjoittavan vastinparia edelliselle, suomalaista 1850-luvun aristokratiaa kuvaavaa romaania nimeltä ”Bättre Folk” tai ”Finare Folk”. Teosta ei ole julkaistu. Professori Riikka Rossin mukaan tämä romaani olisi luultavasti jatkanut suomalaisen yläluokan kritiikkiä.
Lange julkaisi Daniel Stenin nimellä vielä neljä muuta kaunokirjallista teosta: Tanskassa ilmestyneen romaanin En skaebne (’Kohtalo’, 1887), kertomuksen Med kärlek! (’Rakkaudella’, 1888), uskonnollis-eroottisia aineksia sisältävän ja kaksinaismoraalia kritisoivan romaanin Luba (1889)Lappalainen 2000, s. 185 ja novellikokoelman Berättelser från Finland (’Kertomuksia Suomesta’, 1890). Ne jatkoivat realistista ja naturalistista linjaa, mitä korostaa esimerkiksi Luba-romaanin alaotsikko "En studie", kokeellisen romaanin mukainen tutkielma siitä, miten perimä vaikuttaa päähenkilöön. Lubassa näkyy kiinnostus psykopatologiaan ja siinä kuvataan päähenkilön uskonnollis-eroottista hysteriaa.Lappalainen 2000, S. 162 Romaani onkin lahkolaisliikkeiden ja uskonnollisuuden kritiikkiä,Lappalainen 2000, S. 206 missä päähenkilöiden kohtalot ilmaisevat kirjailijan näkemyksen uskovaisista epänormaalina yksilöinä, joiden patologisella tunne-elämällä on seksuaaliset syynsä.Lappalainen 2000, S. 207
Esikoiskokoelmaa lukuun ottamatta Langen teoksissa on kaupungilla vahva rooli.Lappalainen 2000, S. 204Pääteoksessaan Sämre folk Helsingistä annetaan voimakkaasti venäläisväritteinen kuva, kun taas suomen- ja ruotsinmieliset saadaan näyttämään hieman koomisilta.Klinge 1997a, s. 212
Näytelmäkirjailijana Lange debytoi 1890, tällä kertaa omalla nimellään. Svenska teatern esitti hänen yksinäytöksisen huvinäytelmänsä Kurerad. Näytelmälle povattiin valoisaa tulevaisuutta.
Lange kirjoitti myös lehtiin, usein musiikkiaiheisia kirjoituksia, mm. Sofi Menteristä, entisestä opiskelutoveristaan Berliinin ajoilta: Lange kertoo elävästi konsertista sekä sen jälkeisistä aamuyöhön kestäneistä jatkoista. Lisäksi hän kirjoitti näytelmiä, aiheina mm Carl Michael Bellman ja Lola Montez.Välimäki 2023, S. 127 Daniel Sten -nimen ohella hän käytti nimimerkkejä Daniel Stern, Aino, -U, -a-dt ja -A-dt. 1880-luvun puolivälissä Åbo Tidning -lehdessä ilmestyi Langen ulkomailta kertovia kirjeitä ja ainakin yksi jatkokertomus Daniel Stenin nimellä. Varsinaisen skuupin hän onnistui saamaan haastateltuaan aikansa kuuluisinta näyttelijää Sarah Bernhardtia Tukholmassa miehensä työpaikalla. Helsingfors Dagblad julkaisi sen 22.6.1883 nimellä Daniel Sten.Luthander 2015, s. 81 Huomionarvoista on, että Lange kertoi Bernhardtin ja hänen musiikkimakunsa olevan erilaisia, mutta kirjallisuudessa he löysivät yhteisen sävelen: Lange tunnisti oitis paikalla olleen Bernhardtin rakastajan kirjailija Richepinin Otis Skinner, s. 211 ja mainitsi tuntevansa tämän novellit kuin "viisi sormeaan".
Vaikka miessalanimien käyttö on nähty usein piiloutumisena ja naiseuden peittämisenä, Daniel Stenin salanimen käyttäjä lienee ollut siihen aikaan jo tiedossa. Vuonna 1885 Langen nimi mainittiin julkisesti lehdessä hänen salanimensä yhteydessäLappalainen 2010, s. 219 ja 1889 Daniel Stenin nimellä julkaistun Luban alkupuheen allekirjoitus oli I.L.Vaikka Lange julkaisi teoksia vain ruotsiksi ja tanskaksi, hän oli osasi niiden lisäksi ainakin suomea, venäjää, saksaa, ranskaa ja englantia.
Poliittinen toiminta Kööpenhaminassa thumb|Ina Lange Tanskan-vuosinaan. Vuonna 1885 Lange ja hänen miehensä muuttivat Kööpenhaminaan.Luthander 2015, s. 88 Siellä Lange pääsi hoviin kamaripianistiksi ja tuli samalla sotkeutuneeksi hovidiplomatian juoniin. Hän opetti musiikkia kruununprinssi Fredrikin lapsille ja toimi prinssi Haraldin opettajana. Lange joutui usein kosketuksiin kruununprinssi Fredrikin, Venäjän keisarinnan veljen, ja koko kuninkaallisen perheen kanssa.Torvinen 1967, s. 5