Puolan kieli eli puola (język polski ) on länsislaavilaisiin kieliin kuuluva Puolan virallinen kieli. Sillä on puhujia noin 40 miljoonaa, joista suurin osa Puolassa (37 miljoonaa) ja noin kolme miljoonaa asuu muissa maissa kuten Saksassa, Ukrainassa, Slovakiassa, Valko-Venäjällä, Venäjällä, Liettuassa, Ruotsissa, Isossa-Britanniassa, Irlannissa, Ranskassa, Kanadassa, Yhdysvalloissa, Brasiliassa, Australiassa, tai Israelissa. Pienempiä puolalaisvähemmistöjä on käytännöllisesti katsoen kaikkialla maailmassa, sillä puolalaiset ovat jo vuosisatoja olleet yksi maailman maastamuuttavaisimmista kansoista – tähän on ollut syynä niin poliittinen vaino kuin taloudellinenkin ahdinko. Puolan kielen tutkijaa nimitetään polonistiksi ja tutkimusalaa polonistiikaksi.
Puolan kielen aakkoset ja ääntäminen
Puolan kielen ääntämisessä suurin vaikeus ulkomaalaiselle lienevät erittäin voimakkaasti palatalisoituneet konsonantit, jotka kirjoitetaan konsonantin edessä ja sanan lopussa akuutilla aksentilla kirjoitettuna (ć, ń, ś, ź), mutta vokaalien edessä tämä liudennus ilmaistaan kirjoittamalla aksentittoman konsonanttimerkin ja vokaalikirjaimen väliin i-kirjain, joka on pelkkä liudennusmerkki. Jos seuraava vokaali onkin oikeasti [i], tällöin erillistä liudennus-i:tä ei tietenkään tarvita. Vaikka puhuttaisiin liudennuksesta, se ei missään tapauksessa kuulosta samalta kuin suomalaisille tutummassa venäjän kielessä.
Kirjain kirjaimelta
A a Ą ą on periaatteessa nasaalinen , mutta käytännössä se äännetään aitona nasaalivokaalina vain sanan lopussa sekä sibilanttien edessä. Muuten sillä on taipumus hajota vokaaliksi ja seuraavan konsonantin artikulaatiokohtaan parhaiten sopivaksi nasaalikonsonantiksi, esimerkiksi mąka , dąb . Huomion arvoista on, että tämä ei siis ole nasaalinen - vaan nasaalinen -vokaali. B b . Jos tätä seuraa vokaalia edeltävä i (biały, bielić ym.), se liudentuu, jolloin i-kirjain on pelkkä liudennusmerkki. Luonnollisesti se liudentuu myös silloin, kun seuraava vokaali on i: bitwa . C c . Yhdistelmä cz äännetään , joka on käytännössä lähes sama kuin suomalaisille tutumpi kirjainyhdistelmä (affrikaatta) , ja ci äännetään vokaalin edessä , konsonantin edessä . Ć ć on samoin , mutta tätä kirjainta käytetään vain sanan lopussa ja konsonantin edessä. Jos ć-kirjaimeen loppuviin sanoihin lisätään vokaalipitoisia päätteitä, tämä kirjain muuttuu c:ksi, mutta äännetään yhä samana äänteenä, esimerkiksi solidarność ('solidaarisuus', nominatiivimuoto), mutta solidarności (saman sanan genetiivi- ja prepositionaalimuoto), solidarnością (saman sanan instrumentaalimuoto). Ch ch on saksan ach-äänne eli , myös silloin kun sitä edeltää etuvokaali. D d . Huomaa, että ć-kirjaimella kirjoitetun affrikaatan soinnillinen vastine kirjoitetaan puolan oikeinkirjoituksen yleisten periaatteiden mukaan dzi (muun vokaalin kuin i:n edessä), dz (i:n edessä) tai dź (sanan lopussa ja konsonantin edessä). Affrikaatta kirjoitetaan digrafilla dż ja äännetään lähes kuten suomalaisille tutumpi . E e Puolan e-äänne on aika avoin, lähinnä . Suomalaisen korvissa se kuulostaa selvästi ä-mäiseltä. Ę ę on edellisen nasalisoitu muoto, mutta sekin äännetään aitona nasaalivokaalina vain jos seuraava konsonantti on sibilantti. Toisin kuin ą, ę on taipuvainen menettämään nasaalisuutensa sanan lopussa. Sen ääntäminen selkeästi nasaalisena esimerkiksi sanassa proszę 'olkaa hyvä' ei kuulu luontevaan arkipuheeseen. F f G g H h äännetään luontevimmin kuten ch, siis . Muunlaisia ääntämyksiä esiintyy yksinomaan kielirajan läheisyydessä valkovenäjän, tšekin ja slovakin vaikutuksesta. I i . Tämä liudentaa tai pehmentää edellä olevan konsonantin – kuten edellä on selvitetty, se on pelkkä liudennusmerkki, jos sitä edeltää konsonantti- ja seuraa vokaalikirjain. J j K k . Puolassa k:n ja g:n oppositio on selvästi soinnittomuus- ja soinnillisuusoppositio, eikä k:ta aspiroida kuten saksassa. L l . Alkujaan tämä oli niin sanottu pehmeä l (liudentunut, palatalisoitunut), mutta nykypuolassa sen liudentumista ei tarvitse erityisesti korostaa, vertaa: Ł ł . Alkujaan tämä oli niin sanotusti kova eli velarisoitunut l-äänne, mutta nykypuolassa se äännetään aivan kuten lyhyt tavua muodostamaton u, ts. -äänteenä. Tämän vuoksi kirjoittamiseen harjaantumattomat puolalaiset saattavat kirjoittaa esimerkiksi sellaisen lainasanan kuin pauza ('tauko, paussi') muodossa pałza. Alkuperäinen kovan ja pehmeän l:n oppositio on olemassa enää vain ukrainasta, valkovenäjästä tai liettuasta vaikutteita saaneissa rajaseutu- ja diasporamurteissa. M m N n . Seuraavan i:n edellä tämäkin kirjain on palataalinen , ja sitä koskevat tavanomaiset säännöt, eli silloin kun -äänne esiintyy sanan lopussa tai konsonantin edessä, se kirjoitetaan erillisellä kirjaimella: Ń ń . O o Puolan o-vokaali on aika avoin, lähinnä . Ó ó . Puolassa on alun perin esiintynyt samanlaisia vokaalien pituuseroja kuin tšekissä, ja niitä on myös merkitty kirjoituksessa akuuteilla aksenteilla. Puolan kirjakielestä pituuserot ovat hävinneet, ja ainoa jälki niistä on se, että alkuperäinen pitkä , joka nyt on muuttunut :ksi, kirjoitetaan tällä kirjaimella. Tavallisesti ó-kirjaimella kirjoitettu on kieliopillisessa yhteydessä johonkin o:n sisältävään vartaloon – esimerkiksi woda 'vesi', josta diminutiivimuoto wódka 'votka, viina' – mutta mitenkään välttämätöntä tämä ei ole, sillä esimerkiksi sanassa góra 'vuori', jonka ó-kirjain ei missään kieliopillisessa muodossa muutu tavalliseksi o:ksi, kirjoitustapa on yksinomaan kielihistoriallinen (vertaa esimerkiksi venäjän гора). P p R r Rz rz äännetään tarkalleen samalla tavalla kuin ż (eli pisteellinen z). Tšekin ř-kirjaimella kirjoitettava äänne puolassa on toki historiallisesti esiintynyt, mutta nyttemmin se lienee hävinnyt murteistakin, joten kirjoitustapa rz on kokonaan kielihistoriallinen. Tavallisesti se esiintyy toki kieliopillisessa tai sananjohdollisessa yhteydessä -äänteen sisältäviin sanavartaloihin, esimerkiksi góra 'vuori', josta prepositionaalimuoto na górze 'vuorella'. Joskus harvoin rz äännetään kuten r ja z, mutta tämä rajoittuu todellakin vain muutamaan sanaan (sanavartalosta marz- 'palella' johdetut sanat). S s . Silloin kun tätä kirjainta seuraa i-kirjain, ääntäminen on edellä esitettyjen sääntöjen mukaan palatalisoitunut eli (pehmentynyt: . Konsonanttien edellä ja sanan lopussa tämä palataalinen äänne kirjoitetaan: Ś ś. Sz sz äännetään soinnittomana retrofleksisena sibilanttina , joka ääntyy melkein samalla tavalla kuin meille tutumpi suomalainen niin sanottu suhu-s , jolle olemme tšekin kielestä lainanneet kirjaimen š. T t U u . Ó ja u äännetään puolan normitetussa kirjakielessä aivan samalla tavalla. W w . Puolassa ei esiinny, eikä tarvita, v-kirjainta kieleen mukautumattomien lainasanojen ulkopuolella. Jos esimerkiksi sanaan diva 'diiva' aletaan liittää puolalaisia taivutuspäätteitä, myös v-kirjain on vaihdettava w:ksi: mówiliśmy o tej wielkiej diwie 'puhuimme tästä suuresta diivasta'. X x ei ole käytössä nykypuolassa, vertaa esimerkiksi Aleksander Wielki 'Aleksanteri Suuri'. Joskus kuitenkin näkee sanaa książę 'ruhtinas, prinssi' kirjoitettavan muodossa xiążę. Y y esiintyy ainoastaan liudentumattomien (mutta kylläkin niin sanottujen historiallisesti pehmeiden) konsonanttien jäljessä. Historiallisesti pehmeitä konsonantteja ovat retrofleksiset sibilantit, ns. suhuässät, joita merkitään kirjainyhdistelmillä cz, sz, rz sekä kirjaimella ż. Näiden jäljessä kirjoitetaan aina y, mutta esimerkiksi sellainen historiallinen sukunimi kuin Staszic osoittaa, että kielen aiemmissa historiallisissa kehitysvaiheissa ei aina ollut näin. Tällä kirjaimella kirjoitettava äänne ei missään tapauksessa eroa tavallisesta i:stä ääntämiseltään niin selkeästi kuin esimerkiksi venäjän ы-vokaali, ja on kyseenalaista, onko se oikeastaan eri foneemi vai ainoastaan kovien konsonanttien jäljessä esiintyvä allofoni. Z z . Tätä voidaan myös käyttää palataalisen äänteen merkitsemiseen puolan oikeinkirjoituksen yleisten sääntöjen mukaan, eli jos sitä seuraa i-kirjain. Ż ż on sz:n soinnillinen vastine, joka esimerkiksi tšekissä ja joskus suomessakin kirjoitetaan ž-kirjaimella. Kuten edellä todettiin, rz äännetään aivan samalla tavalla. Ź ź on hyvin palataalinen z-äänne, joka kirjoitettaneen IPA-aakkosilla oikeimmin merkillä . Tätäkin kirjainta käytetään yksinomaan sanan lopussa ja konsonanttien edellä, muualla sen korvaavat zi ja z puolan oikeinkirjoituksen yleissääntöjen mukaan.
Paino
Paino on puolassa yleensä toiseksi viimeisellä tavulla (penultimalla), olipa tämä tavu sitten osa sanavartaloa tai osa päätettä. Tästä tärkein poikkeus ovat verbien preteriti- ja konditionaalimuodot, joiden persoonapäätteet ovat historiallisesti katsoen olla-verbin enkliittisiä muotoja ja voivat edelleenkin irrota verbistä ja siirtyä esimerkiksi sivulauseen aloittavan konjunktion perään. Siksi persoonapäätteitä ei lasketa mukaan määritettäessä sitä tavua, joka painon sijoittamisen kannalta on toiseksi viimeinen.
Eräät klassisista kielistä lainatut substantiivit (uniwersytet, matematyka, fizyka...) saavat painon kolmanneksi viimeiselle tavulle yksikön nominatiivimuodossa. Jos niihin kuitenkin aletaan lisätä sanaa pidentäviä taivutuspäätteitä, paino siirtyy välittömästi toiseksi viimeiselle tavulle. Myös nominatiivissa näillä sanoilla on voimakas pyrkimys mukautua yleissääntöön, eikä niiden painotusta toiseksi viimeiseltä tavulta voida pitää virheenä, vaikka se kuuluukin lähinnä arkikieleen.
Sanan ensimmäisellä tavulla on puolassa aika voimakas sivupaino. Itse asiassa puolassa on nykyään olemassa selvä tendenssi jättää penultimapaino sivupainoksi ja painottaa enemmän ensimmäistä tavua, tosin tämä yleensä muodolliseen ja valmisteltuun puheeseen, kaiutinkuulutuksiin ynnä muihin sellaisiin liittyvä tapa kuulostanee useimmista puolalaisista vieläkin teennäiseltä.
Fonologia
Vokaalit Puolan kielessä katsotaan yleensä olevan kuusi oraalista vokaalia /i ɛ a ɨ u ɔ/ ja kaksi nasaalista vokaalia /ɛ̃ ɔ̃/. +Puolan vokaalitEtinenKeskinenTakainenSuppeatiɨuPuolisuppeatɛ (ɛ̃)ɔ (ɔ̃)Väljäta
Konsonantit Puolan kielessä on joidenkin analyysien mukaan 33 konsonanttifoneemia. +Puolan konsonantitBilabiaaliLabio- dentaaliDentaaliAlveolaariPalataaliVelaariNorm.Palat.Norm.Palat.Klusiilitp b(pʲ bʲ)t dk gFrikatiivitf v(fʲ vʲ)s zʃ ʒɕ ʑxAffrikaatatt͡s d͡zt͡ʃ d͡ʒt͡ɕ d͡ʑNasaalitm(mʲ)nɲLateraalitlTremulantitrApproksimantitjw
Puolan lähimmät sukukielet Puola kuuluu slaavilaisten kielten länsislaavilaiseen haaraan samoin kuin tšekki, slovakki, yläsorbi ja alasorbi. Länsislaavilaisten kielten joukossa puola kuuluu omaan, niin sanottuun lehiittiseen alaryhmäänsä yhdessä Gdańskin kaupungin länsipuolisella maaseudulla ja pikkukaupungeissa puhutun kašubin kielen kanssa. Kašubi eroaa puolasta riittävän paljon, jotta sitä voidaan pitää eri kielenä, mutta erityinen kašubinkielinen kirjallisuus on lähinnä murrekirjallisuutta, eivätkä kašubit pidä itseään erillisenä kansana. Lehiittinen, mutta puolasta eronnut, hyvin pieni kieli oli myös slovintsi eli Leba-kašubi, jota puhuttiin parissa kylässä Pommerissa ennen toista maailmansotaa. Koska slovintsin kielen puhujat pitivät itseään etnisinä saksalaisina, he muuttivat kaikki Saksaan alueen jouduttua Puolalle, jolloin kieli unohtui. Tällaisia saksalaisina itseään pitäviä, mutta slaavilaista murretta puhuvia ihmisryhmiä tunnetaan muualtakin saksan ja slaavilaisten kielten rajoilta, esimerkiksi Sleesiasta, jossa puhutaan sleesiaa.
Kaukaisempaa sukua puolalle ovat itäslaavilaiset kielet, kuten venäjä. Ukrainan ja valkovenäjän sanasto on kuitenkin kehittynyt jossain määrin puolalaisten mallien mukaan, vertaa esimerkiksi puolan przebudowa = jälleenrakennus, ukr. перебудова/perebudova, mutta venäjän перестройка/perestrojka
Puolan murteet