pienoiskuva|oikea|Skoklosterin linnan pääjulkisivu.
Skoklosterin linna () on Ruotsissa Mälaren-järven läheisyydessä Uppsalan ja Tukholman välissä Håbon kunnassa sijaitseva linna. Se on Ruotsin kaikkien aikojen suurin yksityinen linna ja yksi maailman tärkeimmistä barokkiarkkitehtuurin ja taiteen museoista.LSH: Museerna Viitattu 4.3.2013. Nimi kloster viittaa paikalla 1200-1500 -luvuilla sijainneeseen luostariin.
pienoiskuva|Skoklosterin linnan länsijulkisivu. pienoiskuva|Skoklosterin linnan alue.
Historia Skoklosterin ensimmäinen omistaja oli baltiansaksalainen sotilas, marsalkka Herman Wrangel, joka sai tilan läänityksenä vuonna 1611 Kaarle IX:ltä ja avioiduttuaan vuonna 1612 Margareta Gripin kanssa vakiinnutti asemansa Ruotsissa. 1600-luvun alun maatilarakennuksista on jäljellä vain vähän jälkiä. Kaikki viittaa siihen, että Herman Wrangelin ja hänen vaimonsa annettiin ottaa haltuunsa melko ränsistynyt kiinteistö. Skön niemellä oli ollut luostariasutusta 1200-luvulta lähtien, ja siihen kuului suuri luostarikompleksi viereisine rakennuksineen. pienoiskuva|Skoklosterin barokkilinna vasemmalla, keskellä entinen päärakennus ja oikealla luostarin aikainen kirkko, Erik Dahlbergin piirros 1666. Luostari oli aiemmin tuhoutunut tulipalossa, ja 1500-luvulla kerrotaan, että luostarin rakennuksista kuljetettiin kiveä Svartsjön linnaan. Lisäksi kartanomainen päärakennus puuttui. Siksi Herman Wrangel ja Margareta Grip kunnostuttivat 1610- ja 1620-luvuilla kaksi vanhaa kivitaloa ja rakennuttivat useita puurakennuksia kartanon tarpeisiin.
Päärakennuksena he käyttivät kivitaloa, joka oli toiminut papin asuntona luostariaikana. Kivitalo, joka on edelleen osittain säilynyt, oli melko tilava kolmikerroksinen asunto, jossa oli kaksoisristin muotoinen pohjaratkaisu ja porrastetut päädyt. pienoiskuva|Skoklosterin linna ja 'Kivitalo' piharakennus,joka toimi ensimmäisenä asuinrakennuksena ennen 1650-lukua. pienoiskuva|Linnan sisäpiha.
Barokkilinna 1654–1676 Nykyisen linnan rakennutti vuosina 1654–1668 hänen poikansa, ruotsalainen sotamarsalkka Carl Gustaf Wrangel.Statens Fastighetsverk: Skoklosters slott, Bålsta Viitattu 4.3.2013. Linnan suunnittelusta vastasi pääasiassa pommerilainen rakennusmestari Caspar Vogel. Muita lisäyksiä suunnitelleita arkkitehtejä ovat olleet Jean de la Vallée, Mathias Spihler ja Nicodemus Tessin vanhempi.
Nelikerroksinen neliömäinen rakennus, jonka keskellä on sisäpiha, on tehty tiilestä ja siinä on 77 huonetta sekä kulmatornit. Muita rakennusmateriaaleja ovat harmaa graniitti perustuksessa, hiekkakivi koristeosissa, Öölannin kalkkikivi lattioissa ja portaissa sekä kalkkirappaus. Muurarimestari Berendt Perssonin kanssa tehdyn kontrahdin mukaan linnan jokainen sivu on 75 kyynärää eli noin 44,5 metriä pitkä. Tiiliä käytettiin valtavia määriä. Vuonna 1652 Skoklosterissa oli varastossa yli 260 000 tiiltä. Toimitukset tulivat eri tiilitehtaista Mälaren-järven ympäristöstä. Vuonna 1653 Wrangel rakennutti kaksi omaa tiiliuunia ollakseen omavarainen.Millhagen, Rebecka: Makt och ära Skokloster - ett slott från stormaktstiden. Kulturvården 2/1998. S. 3, 6-7.
Vuodenvaihteessa 1655 Wrangel tilasi Amsterdamista 30 000 mustalasitettua hollantilaista kattotiiltä hintaan 34 guldenia tuhatta tiiltä kohden. Hieman myöhemmin tilattiin vielä 50 000 tiiltä koko katon kattamiseksi. Suurin osa alkuperäisistä kattotiilistä on yhä paikallaan linnan katolla. Vuosina 1968–1978 toteutetun kunnostuksen yhteydessä tehdyissä täydennyksissä käytettiin Puolasta tuotuja käsintehtyjä korvaavia tiiliä.
Kaikki ikkunalasit hankittiin Pommerista, sillä Tukholmassa valmistettu lasi oli huomattavasti kalliimpaa. Vuosina 1657–1658 saapui kaksikymmentä laatikollista, joista kukin sisälsi 180 lasiruutua, määrä riitti 37 ikkunaan.
Linnassa on neljä symmetristä pääkerrosta kellarikerroksen päällä:
Ensimmäisessä kerroksessa oli tilat palvelijoille sekä pienempi huoneisto herrasväelle talvikäyttöön. Toista kerrosta, jota kutsuttiin piano nobileksi, oli tarkoitus käyttää edustustilaisuuksiin, joten sen sisustaminen vaati erityistä loistokkuutta. Se toimi kreivin asuntona, jossa oli muutamia vierashuoneita kuninkaallisia vierailuja varten. Täällä sijaitsevat Wrangelin ja Brahen huoneistot sekä Kuninkaan sali. Kolmas kerros oli tarkoitettu vieraille ja juhliin. Linnan kolmella sivulla sijainnut pitkä rivi vierashuoneita on yhdistetty erittäin suureen, keskeneräiseksi jääneeseen juhlasaliin. Huoneet on nimetty Euroopan kaupunkien mukaan: ”Rotterdam”, ”Magdeburg”, ”Antwerpen”, ”Middelburg”, ”Geneve”, ”Pariisi”, ”Tours”, ”Firenze” ja ”Leyden”. Neljäs kerros on muita matalampi ja tarkoitettu erilaisille kokoelmille, kuten asevarasto ja kirjasto, kreivin yksityinen sorvausverstas sekä pienempiä huoneita eri tarkoituksia varten.
keski|pienoiskuva|600x600px|Skoklosterin linnan 2.-4. kerrosten pohjapiirrokset. pienoiskuva|Skoklosterin linna Mälarenilta nähtynä.
Linnan suunnittelussa hyödynnettiin auringon valon ja lämmön saatavuutta. Perheen asunnot järjestettiin niin, että ne saivat mahdollisimman paljon auringonvaloa, erityisesti kreivittären ja lasten huoneet. Lisäksi huoneita ei rakennettu riviin, vaan niihin oli pääsy suoraan sisäpihalta. Tällä tavoin huoneeseen pääsemiseksi tarvittiin avata vain yksi ovi, mikä vähensi vetoa ja helpotti huoneiden lämmittämistä talvella. Jos perhe oleskeli linnassa talvella, heidän huoneidensa ikkunat näyttävät olleen tiivistetty sisäpuolelta paperilla. Ensimmäisen talven he asuivat siellä vuonna 1663. Myöhemmin rakennettiin lisää takkoja, asennettiin rautauuneja ja niin sanottuja sivupolttimia käytettiin avotakkojen viereen. Sivupolttimet, eräänlainen kaakeliuuni, rakennettiin vuosina 1669–1674 käyttäen tekniikkaa, jota suosittiin aina 1740-luvulle asti. Joitakin niistä on edelleen olemassa. Niiden rakentamiseen käytettiin 45 000 tiiltä ja 3 500 klinkkeritiiltä, ja 6–7 käsityöläistä työskenteli niiden parissa useiden vuosien ajan.Legnér, Matthias: Comfort in a castle: adaptation due to long-term residency in a historic monument. The Journal of Architecture, Informa UK Limited, trading as Taylor & Francis Group 2023. S. 6-7, 27.
DOI: 10.1080/13602365.2023.2276426 https://doi.org/10.1080/13602365.2023.2276426pienoiskuva|Skoklosterin linna, edessä toteutumatta jäänyt Jean de la Valléen suunnittelema kylpylärakennus ja takana toteutumaton barokkipuutarha. Eria Dahlberg Suecia antiqua et hodierna, 1690.
Carl Gustaf Wrangel kuoli vuonna 1676, jolloin linnan sisätilat eivätkä puutarha olleet vielä kokonaan valmiita. Jean de la Valléen rantaan suunnittelema kylpylärakennus ja barokkipuutarhat jäivät toteuttamatta. Wrangelin 1650-luvulla laatima budjetti oli 37 539 riikintaaleria, ”förvthan huggne Skårstenar, Spijell, huggen Sandsten och Hualfsten” (hiekkakivestä ja kalkkikivestä veistetyt koristeosat mukaan luettuina). Vuonna 1948 arkkitehtuurihistorioitsija Erik Andrén totesi Skoklosteria käsittelevässä kirjassaan, että koko rakentamisen on täytynyt maksaa noin 300 000 kuparitaaleria. Karkeasti kupari- ja hopeataalereiden välisellä keskiarvolla laskettuna linna oli siis noin kaksi kertaa kalliimpi kuin Wrangel oli kuvitellut, eli 75 000–80 000 riikintaaleria.pienoiskuva|Skoklosterin linna 1800-luvulla Mälarenilta nähtynä, Auguste Mayerin kaiverrus. pienoiskuva|Keskeneräinen juhlasali vuodelta 1676. Wrangelin kuoleman jälkeen linnan peri hänen vanhin tyttärensä, kreivitär Margareta Juliana Wrangel af Salmis (1644–1701), joka oli vuonna 1660 avioitunut Nils Brahen nuoremman kanssa. Tämän kuoleman jälkeen vuonna 1699 kreivitär Juliana perusti sääntöperinnön pojalleen kenraalimajuri Abraham Brahelle (1699–1728).
1700-luvulla Brahe-suku teki joitakin muutoksia sisätiloihin, mutta suurin osa Wrangelin aikaisista koristeluista säilytettiin. 1830- ja 1840-luvuilla palatsi koki perusteellisen peruskorjauksen Magnus Brahen (1790–1844) aloitteesta. Samanaikaisesti hän hankki useita 1600-luvun esineitä huoneiden koristelua varten.
Skoklosterin linna oli Brahe-suvun omistuksessa, kunnes suvun viimeinen edustaja Magnus Per Brahe (1849–1930) kuoli vuonna 1930, jolloin linna siirtyi perintönä von Essenin suvulle sisarenpojan kautta. Gustaf Fredrik von Essen (1871–1936) ja Rutger von Essen (1914–1977) olivat viimeiset yksityiset linnan omistajat ja heidän perheitään varten rakennettiin 1940-1950 -luvuilla asuinhuoneistot linnan pohjakerrokseen. Von Essenit omistavat edelleen linnaa ympäröivän maan. pienoiskuva|Kuninkaan sali. Seinät verhoiltu kultanahkatapetilla. Stukkokatto Hans Zauch 1663–1664. Venetsialaistyylinen barokki-kattokruunu on ollut paikallaan vuodesta 1672 lähtien, lasimestari Melchior Jung Tukholma. pienoiskuva|Kreivi Wrangelin huoneiston etuhuone, David Klöcker Ehrenstahlin muotokuva Carl Gustaf Wrangelista 1652, vas. oven päällä äidin, Margareta Gripin muotokuva. pienoiskuva|Skoklosterin linnan asehuone eli varuskamari.Omistajasuvut ovat vuosisatojen kuluessa keränneet taidetta, tekstiilejä, taide-käsitöitä, kirjoja sekä keramiikkaa ajalta 1550–1850. Linnan kolmannen kerroksen juhlasali, josta piti tulla yksi Pohjois-Euroopan suurimmista, ei valmistunut koskaan, vaan on säilynyt siinä asussa, mihin työntekijät sen jättivät kesällä 1676. Työkalut ja rakennustelineet ovat yhä paikoillaan. 1900-luku Ruotsin valtion ostettua linnan vuonna 1967 aloitettiin laaja restaurointityö arkkitehti Ove Hidemarkin johdolla. Kymmenen vuotta kestänyt työ suoritettiin vanhoja työmenetelmiä ja materiaaleja käyttäen. Työ edisti myös uuden ideologisen lähestymistavan vakiintumista Ruotsin restaurointikäytännöissä. Apuna olivat Wrangelin kirjastoon jättämät käsikirjat. Linna on ollut vuodesta 1971 suojeltu rakennusmuistomerkki. pienoiskuva|Kreivin makuuhuone. Lattia Öölannin kalkkikiveä, avotakan veistokset koristepuuseppä Berendt Gnau 1671, (oik. kaakeliuuni), flaamilaiset seinävaatteet peräisin tanskalaiselta hovikamariherra Corfitz Ulfeldiltä. Stukkokatto mestari Nils Eriksson 1673.
Museo Linna irtaimistoineen siirtyi vuonna 1967 Ruotsin valtiolle ja on siitä lähtien toiminut museona. Skokloster kuuluu samaan organisaatioon kuin Kuninkaallinen varuskamari (Livrustkammaren) ja Hallwylin museo.LSH: Organisation Viitattu 4.3.2013. Skoklosterissa on kolme asekokoelmaa: Wrangelin, Brahen sekä Bielken kokoelmat.
Linnan kokoelmista varastettiin 1990-luvulla esineistöä, ja ainakin osan varkauksista tunnusti linnan kirjastonhoitaja. Varastettu astrolabi palautettiin museoon, kun italialainen keräilijä totesi kokoelmissaan olevan esineen varastetuksi.Ruotsalaismuseo saa takaisin astronomisen aarteensa, Yle.fi/uutiset 21.8.2013
Lähteet
Kirjallisuutta Bergström, Carin (toim.), Turander, Ralf (foto): Skoklosters slott under 350 år. Byggförlaget AB. 2005.
Aiheesta muualla Linnan kotisivut
Luokka:Uppsalan läänin linnat Luokka:Håbon kunta Luokka:Barokin arkkitehtuuri