The Black Crowes on yhdysvaltalainen bluesvaikutteinen hard rock -yhtye, joka on myynyt maailmanlaajuisesti yli 15 miljoonaa albumia. BC on ollut kiertueella mm. Aerosmithin, ZZ Topin, Oasiksen ja AC/DC:n kanssa. Heidät on listattu amerikkalaisen televisiokanavan VH'1:n listalla "100 Greatest Artists of Hard Rock" sijalle 92.
Historia
The Black Crowes aloitti Mr. Crowes Garden -nimisenä Atlantassa vuonna 1985. The Black Crowes on käynyt läpi monia miehistövaihdoksia uransa aikana, mutta yhtyeen johtavana voimana ovat aina olleet perustajaveljekset Chris ja Rich Robinson. He ottivat vaikutteita muun muassa yhtyeiltä The Rolling Stones ja CCR.
Vuonna 1989 he julkaisivat demon, joka tuotti heille levytyssopimuksen American Recordingsin kanssa. Black Crowes julkaisi ensimmäisen studioalbuminsa Shake Your Money Maker vuonna 1990. Kokoonpanoon kuuluivat laulaja Chris Robinson, kitaristi Rich Robinson, basisti Johnny Colt, kitaristi Jeff Cease ja rumpali Steve Gorman. Albumi myi yli 5 miljoonaa kappaletta, ja se palkittiin viisinkertaisella platinalla 1995. Ensimmäinen single “Jealous Again” esitteli bändin koukkuja ja asennetta yhdistävän tyylin, mutta kuitenkin cover-versio Otis Reddingin kappaleesta “Hard to Handle” teki bändistä moninkertaisen platinalevyartistin. pienoiskuva|Chris Robinson Kappale nousi Top 40 -listoille ja nosti albumin Top 10:een. Akustinen balladi “She Talks to Angels” oli heidän toinen Top 40 -hittinsä keväällä 1991. Bändin maine kasvoi, kun heidät potkittiin pois ZZ Topin kiertueelta. Black Crowes haukkui julkisesti kiertueen yrityssponsoria, ja näin he saivat paikan Monsters of Rock -kiertueella.
Marc Ford korvasi alkuperäisen kitaristin eli Jeff Ceasen. Fordin kanssa yhtye julkaisi toisen albuminsa The Southern Harmony and Musical Companion (1992). Tällä albumilla soitti ensimmäistä kertaa myös kosketinsoittaja Eddie Harsch. Harsch liittyi yhtyeen vakijäseneksi "High As the Moon" -kiertueen jälkeen. Singlejen "Remedy", "Thorn in My Pride", "Sting Me", "Sometimes Salvation" ja "Hotel Illness" ansiosta albumi palkittiin tuplaplatinalla 1995, kun albumia oli myyty yli 2 miljoonaa kappaletta. Suomen Kuvalehden Kari Salminen luonnehti albumia hämmentävän tasokkaaksi pastissiksi 1970-lukulaisuudesta, ”sieltä jostakin Rolling Stonesin, Facesin ja Humble Pien linjoilta”. Yhtye oli hänen mielestään ”postmoderni desing-tuote (Sic!) jonka virheettömyyttä voi vain ihailla”.
Amorica ja Three Snakes and One Charm (1994, 1996)
Albumin kappaleet eivät olleet yhtä suuria singlehittejä, mutta bändi vakiinnutti asemansa suosittuna liveyhtyeenä. Seuraavaksi alettiin työstää albumia nimeltä Tall, mutta se hyllytettiin, ja sen tilalla julkaistiin rennompi ja jam-henkisempi Amorica vuonna 1994. Amorica nousi Top 10:een.
Amorica oli ensimmäinen Jack Joseph Puigin tuottama levy. Puig palasi tuottajaksi myös vuoden 1996 Three Snakes and One Charm -levyllä. Tämä levy nauhoitettiin Atlantassa vuokratussa talossa, jossa bändi myös asui. Levy oli rennompi ja sisälsi pasuunoita Dirty Dozen Brass Bandilta. Tänä aikana veljesten väliset jännitteet alkoivat näkyä. He asuivat Yhdysvaltain itä- ja länsirannikolla ja vaihtoivat kappaleideoita vain etänä. Silti lopputulos sai kiitosta ja nähtiin paluuna bändin vahvimpaan muotoon.
By Your Side (1998)
Three Snakes & One Charm -kiertueen jälkeen kitaristi Marc Ford erotettiin ja basisti Johnny Colt lähti, joten uusi albumi Band hyllytettiin. Levy oli ollut tarkoitus julkaista vuonna 1997. Myöhemmin yhtye on soittanut julkaisematta jääneen levyn kappaleita livenä. Basisti Sven Pipien liittyi yhtyeeseen vuonna 1998. Samana vuonna julkaistiin albumi By Your Side. Albumilla yritettiin paluuta alkuaikojen tyyliin. Rich Robinson soitti kitarat levyllä, joka oli suoraviivainen ja painottui hard rockiin. Kitaristi Audley Freed liittyi yhtyeeseen vähän tämän jälkeen.
Vuonna 2000 The Black Crowes teki kiertueen Led Zeppelin -kitaristi Jimmy Pagen kanssa. Yhdessä he äänittivät livealbumin Live at the Greek, joka sisälsi Zeppelin-covereita ja blues-klassikoita. Samana vuonna laulaja Chris Robinson meni naimisiin näyttelijä Kate Hudsonin kanssa. Vuonna 2000 tehtiin myös kiertue Oasisin kanssa. Kiertueen nimi oli “Tour of Brotherly Love”, joka johtui siitä että molemmissa yhtyeissä on riiteleviä veljeksiä. vasen|pienoiskuva|Rich Robinson
Lions (2001)
2001 yhtye julkaisi kuudennen studioalbuminsa Lions. Levyltä otettiin singlet "Lickin" ja "Soul Singing". Vuonna 2002 äänitettiin kahdesta loppuunmyydystä Bostonin-keikasta livealbumi. Samoihin aikoihin Black Crowes ilmoitti, että yhtye jää epämääräisen mittaiselle tauolle. Rumpali Steve Gorman erotettiin, ja Chris Robinson aloitti soolouran.
Osa yhtyeen jäsenistä teki vuonna 2004 reunion-keikan Jammy Awardseissa ja esitti kappaleen "Sometimes Salvation". Chris Robinson puolestaan julkaisi kaksi albumia nimellä Chris Robinson & the New Earth Mud: ensin vuonna 2002 kokoonpanon nimeä kantavan albumin ja vuonna 2004 This Magnificent Distancen. Rich Robinson taas perusti lyhytaikaisen yhtyeen nimeltä Hookah Brown ennen kuin hän vuonna 2004 äänitti soololevyn nimeltä Paper.
Vuoden 2005 alussa Robinsonin veljekset ja Eddie Harsch aktivoivat The Black Crowesin uudelleen. Kitaristi Marc Ford ja basisti Sven Pipien palasivat yhtyeeseen, rumpuihin tuli uusi jäsen Bill Dobrow. Yhtye esiintyi neljä kertaa salanimellä Mr. Crowes Garden, joka oli yhtyeen alkuaikojen nimi. Huhut Black Crowesin paluusta saivat vahvistuksen, kun yhtye nousi Staircasen lavalle. Pian tämän jälkeen tauko loppui virallisestikin, kun yhtyeellä oli seitsemän keikkaa New Yorkissa. Keikat myytiin nopeasti loppuun, joten keikkoja tehtiin lopulta ympäri Yhdysvaltoja. Loppuunmyytyjä keikkoja tehtiin myös samassa paikassa peräjälkeen. Rumpali Bill Dobrow kuitenkin erotettiin yhtyeestä vain muutaman keikan jälkeen, sillä hänen ammattitaitonsa ei vastannut yhtyeen odotuksia. Alkuperäinen rumpali Steve Gorman palasi The Black Crowesiin pian tämän jälkeen.
The Lost Crowes (2006)
Kesällä 2005 Crowes teki kiertueen Tom Petty and the Heartbreakersin kanssa. Kiertueen lopulla syksyllä 2006 kitaristi Marc Ford jätti yhtyeen. Viikkoa aiemmin Black Crowesin ja kosketinsoittaja Eddie Harschin välit katkesivat.
Yhtye esiintyi San Franciscon Fillmoressa, ja keikka julkaistiin nimellä Freak ’N’ Roll…Into the Fog (2006). Samana vuonna ilmestyi myös The Lost Crowes - kokoelma joka sisälsi aiemmin julkaisemattomat albumit Tall (1993) ja Band (1997). Useiden kokoonpanomuutosten jälkeen yhtye lähti kiertueelle ja aloitti työn ensimmäisen studioalbuminsa parissa seitsemään vuoteen.
Warpaint ja Before the Frost...Until the Freeze (2008, 2009)
North Mississippi Allstarsin perustajajäsen, kitaristi Luther Dickinson liittyi bändiin. Tuloksena syntyi levy Warpaint (2008), jossa yhdistyivät varhaistyylin juurevuus ja poliittinen tietoisuus. Vuonna 2009 julkaistiin liveversio Warpaint Live. Samana vuonna ilmestyi yhtyeen kahdeksas studioalbumi Before the Frost…Until the Freeze, joka äänitettiin livenä Levon Helmin studiolla. Levy sisälsi vaikutteita diskosta ja kosmisesta folkista ja sai lämpimän vastaanoton.
Before the Frost…Until the Freeze -levyn jälkeen Robinsonin veljekset viettivät viisi vuotta erillään eivätkä puhuneet toisilleen tai nähneet toisiaan kertaakaan. Kumpikin julkaisi sooloalbumin ja kiersi omillaan. Tammikuussa 2015 Rich Robinson ilmoitti, että yhtye on hajonnut veljesten huonojen välien vuoksi.
Vuonna 2020 The Black Crowes palasi uuden kokoonpanon kanssa. Robinsonien lisäksi mukana olivat kitaristi Isaiah Mitchell, basisti Tim Lefebvre, kosketinsoittaja Joel Robinow ja rumpali Raj Ojha. Tarkoitus oli juhlistaa debyyttialbumi Shake Your Money Makerin 30-vuotisjuhlaa. COVID-19-pandemian vuoksi kiertue siirtyi vuoteen 2021, samoin kuin Shake Your Money Makerin deluxe-uusintajulkaisu.
Happiness Bastards (2024)
pienoiskuva|The Black Crowes vuonna 2021. Asiat sujuivat niin hyvin, että bändi päätti äänittää uutta materiaalia. Seuraavana vuonna ilmestyi EP 1972, joka sisälsi kuusi uudelleen äänitettyä cover-kappaletta vuodelta 1972 klassiseen Crowes-tyyliin. Yhtye jatkoi live-esiintymisiä ja kokoonpanon vaihtelua, muun muassa basisti Sven Pipien teki paluun. Vuonna 2023 bändi julkaisi livealbumin Shake Your Money Maker Live sekä deluxe-version levystä The Southern Harmony and Musical Companion. Jälkimmäinen sisälsi aiemmin julkaisemattomia studio live -äänityksiä. Seuraavaksi yhtye työskenteli tuottaja Jay Joycen kanssa uuden albumin parissa. Tuloksena syntyi Happiness Bastards -albumi, joka julkaistiin alkuvuodesta 2024. Albumin julkaisun jälkeen yhtye aloitti vuoden mittaisen maailmankiertueen.
Diskografia Studioalbumit Shake Your Money Maker (1990) The Southern Harmony and Musical Companion (1992) Amorica (1994) Three Snakes and One Charm (1996) By Your Side (1999) Lions (2001) Warpaint (2008) Before the Frost...Until the Freeze (2009) Happiness Bastards (2024)
Livealbumit Live at the Greek (2000) Live (2002) Freak 'n' Roll...Into the Fog (2006) Warpaint Live (2009) Wiser for the Time (2013)
Kokoelmat Sho' Nuff (1998) Greatest Hits 1990-1999: A Tribute to a Work in Progress… (2000) The Lost Crowes (2006) Croweology (2010)
Singlet Jealous (1990) Twice as Hard (1990) Hard to Handle (1990) She Talks to Angles (1991) Seeing Things (1991) Remedy (1992) Sting Me (1992) Thorn in My Pride (1992) Hotel Illness (1992) Sometimes Salvation (1993) Bad Luck Blue Eyes Goodbye (1993) A Conspiracy (1994) High Head Blues (1995) Wiser Time (1995) One Mirror Too Many (1996) Good Friday (1996) Blackberry (1996) Better When You're Not Alone (1996) Kickin' My Heart Around (1998) By Your Side (1998) Only a Fool (1999) Go Faster (1999) Soul Singing (2001) Lickin (2001) Goodbye Daughters of the Revolution (2008) Wounded Bird (2008) I Aint Hiding (2009) Good Morning Captain (2009)
Jäsenet vuodesta 1986 Nykyiset jäsenet Chris Robinson - laulu, huuliharppu, kitara (1989-) Rich Robinson - kitara, taustalaulu (1989-) Steve Gorman - rummut (1989-2002; 2005-) Sven Pipien - basso (1998-2000; 2005-) Adam MacDougall - koskettimet (2007-) Luther Dickinson - kitara (2007-)
Entiset jäsenet Jeff Cease - kitara (1989-1991) Johnny Colt - basso (1989-1997) Marc Ford - kitara (1992-1997; 2005-2006) Eddie Harsch - koskettimet (1992-2006) Audley Freed - kitara (1998-2002) Greg Rzab - basso (2000) Andy Hess - basso (2000-2002) Bill Dobrow - rummut (2005) Rob Clores - koskettimet (2006-2007) Paul Stacey - kitara (2006-2007)
Lähteet
Black Crowes, The