Palatium ( tai Palatium; , ; ) on yksi Rooman seitsemästä kukkulasta. Se sijaitsee muiden kukkuloiden keskellä, kaakkoon Capitoliumista. Palatium on perimätiedossa kukkula, jolle antiikin Rooma alun perin perustettiin.
Palatium oli Rooman seitsemästä kukkulasta historiallisesti ja symbolisesti tärkeimpiä, koska se liitettiin kaupungin varhaisimpaan asutukseen ja Romulukseen. Rooman tasavallan loppuaikoina Palatiumista kehittyi patriisisukujen asuinalue. Augustuksen ratkaisu sijoittaa oma asuntonsa Palatiumille teki kukkulasta vähitellen keisarillisen vallan keskuksen. Myöhemmin itse sana palatium alkoi merkitä keisarillista tai kuninkaallista palatsia. Kukkulalla on edelleen nähtävissä jäänteitä muun muassa Tiberiuksen ja Flaviusten keisarisuvun rakennuttamista palatseista.
Maantiede
Palatium on keskeisin Rooman seitsemästä kukkulasta. Se sijaitsee Colosseumin, Forum Romanumin ja Circus maximuksen välissä. Kukkula on epäsäännöllisen nelikulmion muotoinen ja ympärysmitaltaan noin 2,25 kilometriä. Sen korkein kohta on 43 metriä Tiber-joen pinnan yläpuolella ja 51 metriä merenpinnan yläpuolella.
pienoiskuva|vasen|Rooman seitsemän kukkulaa. Palatium on muodoltaan tasalakinen kukkula, jossa oli antiikin aikana kaksi erillistä huippua, varsinainen Palatium ja Cermalus (myös Germalus). Ensin mainitun nimi ei vaikuta ulottuneen koko kukkulalle ennen 200-lukua eaa., vaikka puhekielessä se saattoi olla käytössä aiemminkin. Kukkulaa suojasivat korkeat jyrkänteet, jotka olivat antiikin aikana paljon vaikuttavampia kuin nykyään, sillä sitä ympäröineet laaksot olivat nykyistä syvempiä. Se oli lähes täysin kahden soisen laakson ympäröimä, joita halkoivat mutkittelevat purot. Kukkula yhdistyi vain kapean Velian harjanteen, jonka huipulla sijaitsee Tituksen riemukaari, kautta Oppiukseen, joka on Esquilinuksen eteläisempi kieleke.
Näin Palatium oli luonnostaan erittäin vahva asemapaikka, ja koska se sijaitsi lähellä Tiberiä, se pystyi hallitsemaan joen ylityspaikkaa, alun perin todennäköisesti kahluupaikkaa myöhemmän Pons subliciuksen sillan kohdalla tai sen lähellä. Tämä ylitys oli erittäin tärkeä, sillä se oli ainoa kunnollinen ylityspaikka koko joen alemmalla osuudella.
Historia Varhaishistoria ja legendat
Palatiumilla on ollut asutusta jo noin vuodesta 1000 eaa. Perinteen mukaan Palatium oli ensimmäinen Rooman kukkuloista, jolle asutusta perustettiin, ja joidenkin tutkijoiden mielestä rituaaliset syyt vaikuttivat merkittävästi sen valintaan. Joidenkin mielestä taas luonnolliset edut olivat riittäviä syitä valintaan. Luigi Pigorini katsoi, että Prisci Latini eli vanhat latinalaiset asettuivat sinne, koska se oli muodoltaan samankaltainen Po-joen tasangon suorakulmaisten terremare-asutusten kanssa, joista he olivat peräisin, ja myös siksi, että kukkulaa ympäröivät purot.
pienoiskuva|Pienoismalli Palatiumin varhaisista majoista. Palatiumin varhaisuus asuinpaikkana tulee ilmi muun muassa Lupercaliin liittyvästä legendasta. Muutoinkin roomalaisten muinaiset perimätiedot olivat yksimielisiä siitä, että Rooman varhaisin ydin sijoittui Palatiumille,Varro: De lingua Latina 5.164; Pompeius Festus, Sextus: De verborum significatione 266; Tacitus: Keisarillisen Rooman historia (Annales) 12.24; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Romulus 3; Dionysios Halikarnassoslainen: Rooman historia (Rhōmaikē arkhaiologia) 1.87; Livius: Rooman synty 1.7; Aulus Gellius: Attikan öitä 13.14. ja nykyajan tutkijat ovat yleisesti olleet samaa mieltä. Jotkut tutkijat ovat kuitenkin kyseenalaistaneet tämän eri syistä. Esimerkiksi Giovanni Pinza esitti, että kaupunki olisi koostunut erillisistä kylistä eri kukkuloilla, jolloin Palatium menettäisi ensisijaisuutensa. Näkemystä ei ole kuitenkaan yleisesti hyväksytty.
Roomalaisessa mytologiassa, Rooman perustamistarinan mukaan, Palatiumilla olleen kaupungin perusti Romulus vuonna 753 eaa. Toisen näkemyksen mukaan Arkadiasta tullut Euandros olisi jo tätä ennen asettunut Palatium-kukkulalle. Palatiumin itsensä katsottiin saaneen nimensä Euandroksen kotikaupungista Pallantionista tai joidenkin mukaan hänen pojastaan tai pojanpojastaan Pallaksesta.Dionysios Halikarnassoslainen: Rooman historia (Rhōmaikē arkhaiologia) 1.32.
Kukkulan nimen tavallinen muoto on Palatium, joka substantiivina erottaa sen kaikista muista Tiberin vasemman rannan kukkuloista paitsi Capitoliumista; muiden kukkuloiden nimet ovat adjektiivimuodossa. Sana yhdistetään yleensä juureen pa-, joka esiintyy sanoissa pasco (”laidun”) ja Pales (paimenten jumala), mutta tämä etymologia on myös kiistetty. Pigorini suosi teoriaa, jonka mukaan kukkulan nimi oli johdettu sanasta palus (”suo”). Nimen muodossa ja kvantiteetissa esiintyy vaihtelua, esimerkiksi PālatualisEnnius, teoksessa Varro: De lingua Latina 7.45. ja Palatuar. Pompeius Festus, Sextus: De verborum significatione 348. Naevius yhdistää kukkulan nimen sanaan balare (”määkiä”) ja kutsuu sitä nimellä Balatium.Varro: De lingua Latina 5.53; Pompeius Festus, Sextus: De verborum significatione 220; vrt. Solinus, Gaius Julius: De mirabilibus mundi 1.14. Jopa Martialis tekee nimen ā-kirjaimesta pitkän.Martialis: Epigrammit 1.70.5; 9.101.13.
Auguurien toimeen liittynyt termi Roma quadrata on suhteellisen myöhäinen, sillä käsite ei olisi voinut syntyä, ennen kuin Palatium ja Cermalus yhdistyivät yhdeksi kokonaisuudeksi. Vielä 200-luvulle eaa. ajoittuvissa Argei-pyhäkköjen luetteloissa ne ovat yhä erillisiä.
Tasavallan aika ja keisariaika
Rooman tasavallan aikana Palatiumista kehittyi patriisi- eli ylimystösukujen asuinalue. Keisariajalla Rooman keisarit rakensivat sinne palatsinsa. Tähän vaikutti Augustuksen ratkaisu sijoittaa oma asuntonsa Palatiumille. Nero näyttää rakentaneen osan Domus transitoriasta tasavallan ajan yksityistalojen raunioiden päälle. Massiivisen keisarillisen palatsin rakentaminen alkoi varsinaisesti keisari Vespasianuksen kaudella ensimmäisen vuosisadan lopulla jaa. Hänen poikansa Domitianus jatkoi ensimmäisen rakennusvaiheen toteuttamisen loppuun, ja vaikutti kukkulan kehitykseen enemmän kuin yksikään toinen keisari.
pienoiskuva|vasen|Apollo Citharoedus (Apollon Kitharoidos) eli kitharaa soittava Apollo. Augustuksen ajalle ajoitettu fresko Palatiumin Cacuksen portaiden (Scalae Caci) alueelta. Seuraavan merkittävän rakennusvaiheen toteuttivat keisarit Trajanus ja Hadrianus 100-luvun alussa jaa. Palatsi tuhoutui massiivisessa tulipalossa talvella 191–192 jaa. Palatsin uudelleenrakennuksesta ja laajentamisesta vastasi keisari Septimius Severus 100–200-lukujen taitteessa jaa. Ajan kuluessa Palatiumin nimi siirtyi ensin keisarin palatsille ja sittemmin tuli merkitsemään mitä tahansa palatsia.Dion Kassios: Rooman historia (Historia Romana) 53.16: ”” (”Keisarillista palatsia kutsutaan Palatiumiksi ... koska Caesar asui Palatinuksella ... ja hänen talonsa sai koko rakennuskokonaisuudelta myös eräänlaisen maineen, joka liittyi Romuluksen aiempaan asumiseen siellä”).
Severusten kauden jälkeen Palatinus mainitaan antiikin lähteissä harvemmin, vaikka se pysyi edelleen keisarillisena asuinpaikkana.Historia Augusta. Elagabaluksen ja Alexander Severuksen tiedetään teettäneen lattioita porfyyristä ja lakedaimonialaisesta marmorista (verde antico),Historia Augusta, Elagabalus 8.6; 24.6; Alexander Severus 25.7. mutta mitään heidän rakennelmiaan ei ole voitu tunnistaa. Samoin ei ole voitu paikantaa Carinuksen hevostallia, jossa kerrotaan olleen metsästysnäytöstä (venatio) esittänyt fresko,Historia Augusta, Carinus 19.1. tai Maxentiuksen rakentamia kylpylöitä.
Myöhäisantiikista keskiajalle
Konstantinus Suuren aikana osa Palatiumista vaikuttaa olleen yksityisten rakennusten ja katujen käytössä. Alueluetteloiden perusteella jopa huomattava osa kukkulasta olisi ollut niiden peittämänä, sillä ne mainitsevat siellä olleen 20 vicusta, 89 domusta ja (tai tai ) insulaa. Alueluetteloiden antamat luvut ovat kuitenkin kyseenalaisia ja monissa kohdin selvästi virheellisiä. Joka tapauksessa keisarillisen asuinpaikan siirtyminen uuteen pääkaupunkiin Konstantinopoliin johti siihen, että kukkulan merkitys alkoi vähentyä. Constantius II:n kerrotaan kuitenkin vuonna 356 saapuneen Palatinukselle (”in Palatium receptus”) vieraillessaan Roomassa.Ammianus Marcellinus: Res gestae 16.10.13.
Myös Länsi-Rooman 400-luvun keisarit asuivat Palatinuksella ollessaan Roomassa: heistä mainitaan Honorius,Claudianus, Claudius: Ylistyspuhe Honoriuksen kuudennelle konsulivuodelle (Panegyricus de sexto consulatu Honorii Augusti) 35. Valentinianus III,Marcellinus Comes: Chronica minora 2.79. AetiusMarcellinus Comes: Chronica minora 1.303; 2.27, 2.86, 2.157. ja Libius Severus.Marcellinus Comes: Chronica minora 2.158. Siellä asuivat myös Odovakar ja Teoderik Suuri. Viimeksi mainittu kunnosti Palatiumia sekä kaupungin muureja käyttäen varoja arca vinariasta,Marcellinus Comes: Chronica minora 1.324. ja Cassiodorus luettelee kunnostustöissä käytetyt työläiset.Cassiodorus: Variae 7.5.5. On yllättävää, ettei Prokopios mainitse Palatiumia kertaakaan; kuitenkin tiedämme, että Narses kuoli siellä vuonna 571.
Erään tarinan mukaan Bysantin keisari Herakleios olisi kruunattu Palatiumilla vuonna 629, mutta tämä on hylätty. Vuonna 687 mainitaan Platon, vir illustrissimus ja Rooman Palatiumin curator, samassa yhteydessä kuin mainitaan kukkulalla tehdyt korjaustyöt. Tämän bysanttilaisen virkamiehen asuinpaikka ilmeisesti oli Palatiumilla. Toinen virkamies, cartularius eli sotilasarkistojen johtaja, joka vaikuttaa johtaneen myös joukkoja, asui Tituksen riemukaaren lähellä alueella, joka myöhemmin 1100–1300-luvuilla tunnettiin nimellä Palladium.
Keskiajalla kukkula sai nimen Palazzo Maggiore. Ajan kuluessa kukkulan alemmat rinteet otettiin kirkkojen käyttöön. Niihin lukeutuvat Santa Anastasia, San Teodoro, Santa Maria Antiqua, Santa Lucia, Santa Maria in Pallara ja San Cesareo.
Myöhempi historia
1500-luvun alussa Palatium oli puutarhojen ja viinitarhojen peitossa. Vuosien 1540 ja 1550 välillä kardinaali Alessandro Farnese osti koko kukkulan pohjoispuoliskon ja muutti sen Farnesen puutarhoiksi. Vigna Ronconi hallitsi 1500-luvulla kukkulan kaakkoispuolta, kun taas itäkulmaa hallitsi Vigna Barberini.
Varhaisia arkeologisia kaivauksia suoritettiin Domus Augustanan jäännöksissä 1700-luvulla. Domus Tiberianan paikka pysyi koskemattomana aina Pietro Rosan Napoleon III:lle suorittamiin kaivauksiin saakka. Kukkulan keskiosa kuului Paolostati-suvulle, jolta se siirtyi peräkkäin Mattei-, Spada- ja Magnani-suvuille; myöhemmin sen osti William Gell, mutta se siirtyi pian Charles Millsille, joka rakensi alueelle sittemmin puretun Villa Millsin.
Rakennukset pienoiskuva|pysty=1.2|Vanha kaavakuva Palatiumin alueesta. pienoiskuva|pysty=1.2|Palatiumin raunioita Circus maximuksen suunnasta nähtynä.
Varhaiset linnoitteet
Palatiumilla on jäänteitä joistakin varhaisista linnoitteista, mutta niiden vaiheet tunnetaan huonosti. Alkuperäiset asukkaat luottivat ilmeisesti lähinnä kukkulan suureen luonnolliseen vahvuuteen. 500-luvulta eaa. peräisin olevat puolustusmuurien jäänteet, joita on löydetty erityisesti kukkulan luoteiskulmasta, kuuluivat joko erilliseen muuriin, joka oli samanaikainen koko kaupungin ympäröineen Serviuksen muurin kanssa, tai itse tähän muuriin. Kukkulan länsi- ja eteläpuolella sijaitsevat 300-luvun eaa. jäänteet, jotka on yleisesti tunnettu ”Romuluksen muurina”, voivat puolestaan kuulua erilliseen linnoitukseen, joka rakennettiin mahdollisesti vuonna 378 eaa. Palatiumin erillisen linnoituksen tarkoitukseksi on esitetty Pons subliciuksen ja Tiberin tärkeän ylityspaikan puolustaminen.
Portit