Kimi-Matias Räikkönen (s. 17. lokakuuta 1979 Espoo) on suomalainen autourheilija ja entinen Formula 1 -kuljettaja, joka voitti sarjan maailmanmestaruuden vuonna 2007. Hän kilpaili Formula 1 -sarjassa vuosina 2001–2009 ja 2012–2021 talleissa Sauber, McLaren, Ferrari, Lotus ja Alfa Romeo.
Räikkönen sijoittui Formula 1:n MM-sarjassa toiseksi vuosina 2003 ja 2005 ennen maailmanmestaruuttaan Ferrarilla vuonna 2007. Hän ajoi urallaan 349 Formula 1 -kilpailulähtöä ja saavutti 21 voittoa sekä 103 palkintosijaa.
Räikkönen kilpaili Formula 1 -uransa kaksivuotisen tauon aikana rallin MM-sarjassa ja NASCARissa ja palasi Formula 1 -sarjaan Lotuksen kuljettajana vuonna 2012. Formula 1 -uransa päätyttyä hän osallistui NASCAR Cup Seriesin kilpailuihin vuosina 2022 ja 2023.
Ura Karting ja Formula Renault Räikkönen aloitti autourheilun karting-luokissa ja siirtyi vuonna 1999 ajamaan Ison-Britannian Formula Renault -sarjaa. Hän voitti sarjan kaudella 2000 Manor Motorsportin autolla. Samana vuonna Räikkönen ajoi Eurocup Formula Renault -sarjassa sijoittuen sarjan seitsemänneksi.
Tämän jälkeen Räikkönen oli siirtymässä ylempään sarjaan. Hän osallistui Formula 3 -sarjan testeihin, joiden aikana Räikkönen pääsi neljässä kierroksessa muiden kuljettajien vauhtiin. F3-tallipäällikkö Anthony Hieatt on kuvaillut Räikköstä "suurimmaksi luonnonlahjakkuudeksi" kuljettajien maailmassa.
Formula 1 -sarja Uran alku Sauberilla (2001) Sauber-talli aikoi palkata ilman ajopaikkaa jääneen Williamsin Jenson Buttonin kisakuljettajakseen, mutta Button päätti tehdä sopimuksen Renault’n kanssa. Kilpailuinsinööri Jacky Eeckelaert otti yhteyttä Buttonin asioita ajaneeseen Steve Robertsoniin ja kysyi, onko heillä jotain toista lupaavaa kuljettajaa. Robertson alkoi markkinoida Räikköstä. Eeckelaert alkoi kysellä karting-piireistä kommentteja Räikkösestä ja sai kuulla hänen olevan muun muassa erittäin päättäväinen.
Räikkönen sai mahdollisuuden todistaa taitonsa Sauber-tallille, kun hänen managerinsa Steve Robertson markkinoi suojattiaan tallipäällikkö Peter Sauberille erityislaatuisena kykynä. Syyskuussa 2000 Mugellossa järjestetyissä kolmipäiväisissä testeissä Räikkönen onnistui vakuuttamaan tallin kyvyistään, vaikka tallipäällikkö Sauber seurasikin testejä vain yhden päivän ajan. Ennen sopimuksensa julkistamista Räikkönen ajoi vielä kaksi testiä Sauberille. Räikkösen kehitys oli nopeaa, sillä hän kykeni toisena testipäivänään parantamaan aikojaan kolmella sekunnilla. Samoissa testeissä ajanut Michael Schumacher sanoi Eeckelaertille, että Räikkösessä on ajotyylin perusteella potentiaalia olla todella nopea.
Ennen kautta oli epävarmaa, myönnettäisiinkö Räikköselle superlisenssi, F1-kilpailuihin osallistumiseen oikeuttava ajolupa, jonka kansainvälinen autoliitto FIA myöntää. Sen edellytyksenä on yleensä kilpailukokemus tietyistä pienemmistä formulaluokista, mutta Räikkösen ajama Renault-sarja on kuitenkin niin pieni luokka, ettei siinä hankittua kokemusta pidetty riittävänä.
Tallipäällikkö Sauber piti lopulta ihmeenä, että Räikköselle myönnettiin lisenssi. Ainoa, joka äänesti Räikkösen lisenssiä vastaan, oli Flavio Briatore, joka äänesti sekä Benettonin että Minardin puolesta. FIA:n johtajana toiminut Max Mosley äänesti tyhjää. Monet epäilivät Räikkösen taitoja F1-auton ratissa, ja vähäisen kokemuksensa vuoksi häntä pidettiin jopa turvallisuusriskinä radalla.
Räikkönen hiljensi epäilyt alusta alkaen ajamalla varmasti läpi kauden. Heti avauskilpailussaan Australian GP:ssä hän ylsi sijalle seitsemän, mutta hänen edellään saapuneelle kuljettajalle Olivier Panisille annettu 25 sekunnin aikarangaistus nosti Räikkösen kuudennelle sijalle ja kiinni yhteen pisteeseen. Räikkönen keräsi kauden aikana yhteensä yhdeksän MM-pistettä, kun hän sijoittui Itävallassa ja Kanadassa neljänneksi sekä Britanniassa viidenneksi. Hän sijoittui MM-sarjan loppupisteissä kymmenenneksi. Räikkönen valittiin lisäksi vuoden 2001 tulokkaaksi.
McLaren (2002–2006) pienoiskuva|Kimi Räikkönen McLarenin ratissa Yhdysvaltain GP:ssä 2002. Seuraavaksi kaudeksi Räikköselle tarjottiin kuljettajan paikkaa monesta tallista. Oletettavasti Räikkönen kävi neuvotteluja muun muassa Ferrari-tallin kanssa, mutta sopimusta ei syntynyt. Kauden 2001 päätteeksi kaikkien aikojen toiseksi parhaiten menestynyt F1-talli McLaren osti Räikkösen sopimuksen korvatakseen uransa päättäneen Mika Häkkisen.
McLarenilla ollessaan Räikkönen nousi sarjan huippukuljettajien joukkoon, mutta vaikeuksia tuottivat jatkuvat tekniset ongelmat. Noin 38 prosenttia Räikkösen McLarenille ajamista kilpailuista päättyi keskeytykseen.
Kausi 2002 Kauden 2002 aluksi Räikkönen sijoittui ensimmäistä kertaa palkintokorokkeelle ollessaan Australian GP:n kolmas ja sijoittui aika-ajoissa 10 kertaa kauden 17 kilpailusta tallikaverinsa David Coulthardin edelle, mutta muuten kausi oli Räikköselle vaikea. Räikkönen joutui keskeyttämään peräti 10 kauden 17 kilpailusta. Kahdeksassa niistä syy oli tekninen vika, kerran kolari ja kerran oma ajovirhe. Paras kilpailusijoitus, toinen sija, tuli Ranskan GP:ssä. Myös voitto oli lähellä, sillä Räikkönen johti kilpailua vielä muutama kierros ennen maalia mutta ajoi öljyläikkään ja seuraavan mutkan pitkäksi. Michael Schumacher ajoi ohitse ja voitti kilpailun varmistaen samalla viidennen maailmanmestaruutensa. Koko kaudella Räikkönen pystyi neljään palkintokorokesijoitukseen ja sijoittui MM-pisteissä kuudenneksi.
Kausi 2003 Kauden 2003 McLaren aloitti vanhan auton kehitysversiolla, joka oli kohtuullisen nopea ja luotettava. Räikkönen sijoittui kauden neljässä ensimmäisessä vaiheikkaassa kilpailussa kaikissa palkintokorokkeelle ja voitti ensimmäisen kilpailunsa Malesian GP:ssä. Kauden aikana riitti myös ongelmia, kun McLaren ei koskaan saanut uutta autoaan kilpailukuntoon. Kehittämiseen tuhlatut resurssit söivät vanhan auton kilpailukykyä. Räikkönen joutui myös keskeyttämään johtamansa Euroopan GP:n moottoririkon vuoksi. Räikkönen taisteli kauden loppuun asti maailmanmestaruudesta, mutta joutui lopulta taipumaan kakkoseksi, kaksi pistettä Michael Schumacherille jääneenä. Räikkönen oli kauden aikana kymmenen kertaa palkintokorokkeella.
Kausi 2004 Kausi 2004 oli jälleen vaikea suurimmaksi osaksi McLaren-Mercedeksen luotettavuuden vuoksi. Kauden seitsemästä ensimmäisestä kilpailusta Räikkönen keräsi vain yhden MM-pisteen. Räikkönen otti paalupaikan Britannian GP:ssä, jossa hän sijoittui toiseksi. Räikkönen voitti toisen kilpailunsa Belgian GP:ssä ja sijoittui lopulta neljästi palkintokorokkeelle. MM-pisteissä hän sijoittui seitsemänneksi. Kauden aikana Räikkönen voitti arvostetun Lorenzo Bandini -palkinnon.
Kausi 2005 pienoiskuva|vasen|Kimi Räikkönen Indianapolisin radalla 2005. Kaudella Räikkönen ajoi jälleen realistisesti mestaruudesta. McLarenin auto oli luotettavampi kuin aiempina vuosina.
Räikkönen nousi mestaruustaistoon mukaan voittamalla peräkkäin Espanjan ja Monacon osakilpailut. Nürburgringillä ajettu Euroopan GP päättyi kuitenkin Räikkösen kannalta mahdollisimman ikävästi: kilpailun puolenvälin jälkeen hän teki jarrutusvirheen, joka aiheutti renkaan vaurioitumisen. Epätasainen rengas johti eturipustuksen pettämiseen ja keskeyttämiseen kilpailun viimeisellä kierroksella. Kanadan GP:n Räikkönen voitti ottaen MM-pisteissä johtavaa Renault’n Fernando Alonsoa kiinni.
Yhdysvaltojen GP:hen Räikkönen ei osallistunut, koska kaikki Michelin-renkaita käyttävät tallit vetäytyivät kilpailusta turvallisuuden vuoksi. Räikkönen kuitenkin halusi ajaa ja teeskenteli vielä lämmittelykierroksella radionsa olevan rikki. Useiden käskyjen jälkeen hänkin kuitenkin vetäytyi.
Heinä-elokuussa Räikkönen voitti Unkarin ja Turkin GP:t. Italian GP:ssä Monzassa hän ajoi F1-sarjan nopeusennätyksen 370,1 km/h, jonka rikkoi vasta 11 vuotta myöhemmin vuonna 2016 Valtteri Bottas. Syyskuussa Räikkönen voitti Belgian GP:n.
Kauden toiseksi viimeisen kilpailun Japanissa Räikkönen voitti 17. lähtöruudusta ohitettuaan pitkään kilpailua johtaneen Giancarlo Fisichellan viimeisellä kierroksella. Räikkönen keskeytti kaudella kahdesti. Hän voitti kaudella seitsemän osakilpailua, mutta jäi silti MM-pisteissä toiseksi Alonson viedessä mestaruuden 21 pisteen erolla.
Räikkönen äänestettiin vuoden F1-kuljettajaksi ja rata-autoilijaksi maailmalla sekä myös vuoden autourheilijaksi Suomessa. Vuoden rata-autoilijan tittelin hänelle antoi arvostettu brittiläinen Autosport-lehti ja vuoden autourheilijatittelin Suomessa puolestaan AKK.
Kausi 2006 pienoiskuva|Räikkönen Turkin radalla vuonna 2006. Kauden 2006 alku oli takkuinen Räikköselle, vaikka hän keräsi neljästä ensimmäisestä kilpailusta huomattavasti enemmän pisteitä kuin vuotta aiemmin. McLarenin talvitestit olivat sujuneet takkuisesti eikä luotettavuusongelmiltakaan ollut vältytty. McLaren ei kuulunutkaan mestarisuosikkeihin. Räikkösen kausi alkoi surkeasti, kun suomalaisen auton takasiipi irtosi Bahrainin avauskilpailun aika-ajon ensimmäisellä nopealla kierroksella. Sisukas suomalainen taisteli kuitenkin autonsa kilpailun kolmanneksi ja kolmannessa kilpailussa Australiassa toiseksi. Vaikka auto osoittautui luotettavaksi ja Räikkönen ajoi tasaisesti pisteille, vauhdin puute ja muutamat keskeytykset tarkoittivat, että mestaruustoiveet saatettiin haudata. McLarenin vauhti kuitenkin hiukan parani Ranskan GP:n jälkeen, todisteena Räikkösen Saksasta, Unkarista ja Italiasta hankkimat paalupaikat. MM-pisteissä Räikkönen jäi lopulta viidennelle sijalle.
Ferrari (2007–2009) 10. syyskuuta 2006 Monzan radalla ajetun Italian GP:n jälkeen Ferrarin tiedottaja ilmoitti, että Michael Schumacher päättäisi F1-uransa kuluvan kauden jälkeen ja että tallin kuljettajat kaudella 2007 olisivat Kimi Räikkönen ja Felipe Massa. Räikkönen ajoi tallissa kolme kautta ja saavutti jokaisella kaudellaan vähintään yhden osakilpailuvoiton.
Kausi 2007 Kun Räikkösen Ferrari-sopimus lopulta julkaistiin, 13 kansainvälistä vedonlyöntitoimistoa piti häntä todennäköisimpänä maailmanmestarina, keskimääräisenä kertoimena 2,3. Talvitesteissä Räikkösen uusi tallikaveri Felipe Massa oli kuitenkin säännöllisesti häntä nopeampi.
Kauden ensimmäisessä kilpailussa Australiassa Räikkönen ajoi voittoon saavutettuaan sekä paalupaikan, nopeimman kierroksen että voiton ensimmäistä kertaa urallaan samassa kilpailussa. Ferrarin epäselvä pohjaratkaisu kuitenkin kiellettiin kilpailun jälkeen, jolloin tallin tekninen etumatka McLareniin pieneni huomattavasti. Kolmen kisan jälkeen Räikkönen jakoi vielä MM-sarjan kärkipaikan Fernando Alonson ja Lewis Hamiltonin kanssa, mutta Espanjan GP:ssä keskeytykseen johtanut sähkövika pudotti Räikkösen MM-sarjan neljänneksi. Myöskään Ferrarin julkisuuteen ilmoittamat vastoinkäymiset tuulitunnelin kanssa alkukesästä eivät auttaneet asiaa. Kun myös seuraavat kolme kisaa olivat pettymyksiä, Räikkönen putosi pistejohtoon nousseesta Hamiltonista 26 pisteen päähän.
Räikkönen nousi takaisin MM-taisteluun voittamalla Ranskan ja Britannian GP:t. Molemmissa kilpailuissa hän ajoi voittoon ohittamalla kärkipaikalla ajaneen auton varikkokäyntien välisillä nopeilla kierroksilla. Euroopan GP, johon Räikkönen lähti paalupaikalta, päättyi keskeytykseen, mutta piste-ero MM-sarjaa johtaneeseen Hamiltoniin ei päässyt kasvamaan tämän jäätyä pistesijojen ulkopuolelle yhdeksänneksi. Räikkönen voitti myös kauden neljänneksi viimeisen kilpailun Belgiassa. Japanissa molemmat Ferrarin autot joutuivat varikolle ennen kisan alkua renkaista johtuneiden epäselvyyksien takia. Räikkönen ajoi kisassa kolmanneksi ja Massa oli kuudes. Kun kaksi kilpailua oli ajamatta, ero Hamiltoniin oli vielä 17 pistettä.
pienoiskuva|vasen|Räikkönen ajaa Silverstonessa.