pienoiskuva|Suomentaja ja runoilija Einari Aaltonen (1972-2025) Einari Aaltonen (8. syyskuuta 1972 Helsinki – 12. joulukuuta 2025 Turku) oli Turussa asunut suomentaja ja runoilija. Hän toimi päätoimisena kaunokirjallisuuden suomentajana vuodesta 1999 ja suomensi aikuisten taideproosaa, lyriikkaa, tietokirjallisuutta ja tieteis- sekä fantasiakirjallisuutta. Aaltonen suomensi ranskasta, espanjasta ja englannista.
Einari Aaltonen opiskeli Turun yliopistossa pääaineenaan ranskan kieli. Opiskeluaikanaan hän suoritti korkeakouluharjoittelunsa EU-parlamentin sihteeristössä Luxemburgissa. Ensimmäinen Aaltosen julkaistu suomennos on valikoima Arthur Rimbaudin runoutta julkaisussa Hirtettyjen tanssiaiset vuodelta 2000. Samana vuonna ilmestyi yhdessä kustantaja Seppo Lahtisen kanssa julkaistu Neeli Cherkovski kirjoittama Charles Bukowskin elämä.
Aaltonen palasi itselleen tärkeäksi kokemaansa Arthur Rimbaudin runouteen useampaan otteeseen, viimeisimpänä vuonna 2012 ilmestyneessä julkaisussa Kootut teokset, joka käsitti runoilijan jälkeensä jättämän tuotannon kokonaisuudessaan. Rimbaudin lisäksi Aaltonen käänsi saman aikakauden ranskalaisista runoilijoista Paul Verlainea sekä Stéphane Mallarméa . Vuonna 2009 ilmestyi perulaisen avantgardistisen runoilija Cesar Vallejon klassikko Trilce. Postuumisti julkaistaan ranskalaisen surrealistirunoilijan Paul Eluardin runokokoelma Tuskan pääkaupunki. Runouden kääntäminen oli Aaltosesta erityisen kiinnostavaa, samalla luovaa ja vaativaa heittäytymistä merkitysavaruuksiin.
Aaltosen suomennos Roberto Bolañon romaanista 2666 oli Mikael Agricola -palkintoehdokkaana vuonna 2016. Suomennos Gaël Fayen romaanista Petit pays (Pienen pieni maa) oli Jarl Hellemann -palkintoehdokas vuonna 2019. Aaltonen sai teoksen suomennoksesta Maurice de Coppet -käännöspalkinnon vuonna 2019. Aaltonen on suomentanut kaksi Tähtifantasia-palkinnon saanutta teosta: David Mitchellin romaanin The Bone Clocks (suom. Luukellot, 2018) ja Samanta Schweblinin romaanin La distancia de rescate (suom. Houreuni, 2019).
Vuodesta 2020 alkaen Aaltonen suomensi Tammen keltaiseen kirjastoon, jossa ilmestyivät mm. Ta-Nehisi Coatesin Vesitanssija (The Water Dancer, 2019) sekä Patricia Lockwoodin Kukaan ei puhu tästä (No one is Talking About This, 2021).Viime vuosien aikana Aaltoselle merkityksellisiksi muodostuivat nobelisti Abdulrazak Gurnahin teoksien suomentaminen.
Aaltosen runoja on julkaistu Reviiri-antologiassa 2000, Nokturno-runoussivustolla ja runouslehdissä. Einari Aaltonen oli naimisissa, hänen puolisonsa oli museonjohtajana työskentelevä Joanna Kurth.
Lähteet
Luokka:Suomentajat Luokka:Suomalaiset runoilijat Luokka:Vuonna 1972 syntyneet Luokka:Vuonna 2025 kuolleet