Antestor on norjalainen extreme metal -yhtye, joka perustettiin Jessheimissä vuonna 1990. Antestor on Norjan varhaisimpia kristillisesti vakaumuksellisia extreme metal -ryhmiä, ja yhtyeen sanotaan aloittaneen koko Pohjois-Euroopan kristilliset extreme metal -piirit demollaan The Defeat of Satan 1991. Aiemmin yhtye kutsui musiikkityyliänsä "sorrow metaliksi" (), koska sen kristillinen ideologia ei sopinut black metaliin, joka erityisesti Norjassa oli usein julkisestikin liitetty saatananpalvontaan.
Antestor tunnetaan yleisesti siitä, että se on ainoa kristillinen black metal -yhtye, jolla on ollut levytyssopimus brittiläisen Cacophonous Recordsin kanssa – yhden suurimmista black metaliin erikoistuneista levy-yhtiöistä, joka on julkaissut levyjä sellaisilta yhtyeiltä kuin Cradle of Filth, Dimmu Borgir ja Sigh.Matt Morrow, antestor: The Return of the Black Death, The Whipping Post . Luettu 27.4.2007. Tällä levymerkillä julkaistu The Return of the Black Death (1998) "asetti normit kristilliselle black metalille". Levyä on myyty yli 10 000 kappaletta, ja albumi menestyi varsinkin Yhdysvalloissa. Kolmas julkaisu The Forsaken (2005) saavutti kriitikoiden arvostusta, ja albumilla soitti maineikas vieraileva rumpali Hellhammer. HM-lehden mukaan esikoisalbumi Martyriumin (1994) progressiiviset ainekset kuten koskettimet, piano ja oopperamainen naislaulu olivat mahdollisesti aikaansa edellä Norjan äärimetallipiireissä.
Yhtyeen kokoonpano on muuttunut useasti vuosien varrella, ja nykyisin Antestorissa vaikuttavat alkuperäiskitaristi Lars Stokstad (Vemod), laulaja Ronny Hansen (Vrede), basisti Thor Georg Buer, kitaristi Robert Bordevik sekä rumpali Henning Børven. Alkuperäinen laulaja Kjetil Molnes (Martyr) sekä rumpali Svein Sander (Armoth) jättivät yhtyeen vuonna 2000, jolloin toisen norjalaisen black metal -yhtyeen Vaakevandringin jäseniä liittyi Antestoriin.
Historia
Demo-aika (1990–1993)
Yhtyeen perustivat Vemod (Lars Stokstad), Martyr (Kjetil Molnes), Øyvind Hope ja Pilgrim (Erling Jørgensen) vuonna 1990 Jessheimissä. Alun perin nimellä Crush Evil () toimineen yhtyeen musiikissa oli alkuaikoina aineksia thrash-, death- ja doom metalista.
The Defeat of Satan oli yhtyeen ensimmäinen demo ja se sisältää kolme kappaletta sekä outron. Tyyliltään demo on alkeellista death ja thrash metalia. Demoa painettiin 150 kappaletta, ja se julkaistiin Crush Evil -yhtyenimen alla. Crush Evil herätti pian huomiota paikallisissa black metal -piireissä kristillisen vakaumuksensa vuoksi ja alkoi saada tappouhkauksia. Eräs arvostelija kirjoittaa: "Aikana, jolloin norjalaisen black metalin sisäpiiri läheni rumaa huipennustaan, Antestor hämmensi tilannetta soittamalla extreme metalia, joka puhui toivosta Jeesukseen Kristukseen ja saatanan huijauksesta."
Pelkästään yhtyeen olemassaolo herätti kiivasta keskustelua 1990-luvun alussa. Esimerkiksi Emperor-yhtyeen rumpali Bård "Faust" Eithun toi asian esille Orcustus-lehdessään haastatellessaan Euronymousta, johtoasemassa olevan Mayhem-yhtyeen kitaristia. Faust kysyi: "Eikö sinusta jokin ole mennyt pahasti vikaan, kun on mennyt niin pitkälle, että meillä on täällä kristillinen 'death metal' -yhtye (Crush Evil)? Onko ohjeita miten tappaisimme heidät?" Tähän Euronymous vastasi: "Mitä tulee yhtyeisiin kuten Crush Evil, meidän on ryhdyttävä vakaviin toimenpiteisiin. On jo tarpeeksi huono asia, että on muutama yhteiskunnallinen yhtye, mutta kristillinen yhtye on liikaa. Mutta älä huolehdi; meillä on suunnitelmia. He eivät jatka kovin pitkään." Crush Evilia ei hajotettu, koska Varg Vikernes murhasi Euronymouksen vuonna 1993.
Martyrium (1994)
Vuonna 1993 Gard (Vegard Undal) liittyi basistiksi ja Armoth (Svein Sander) rumpaliksi. Yhtye vaihtoi nimensä Antestoriksi (lat. todistaja), koska "vanha nimemme alkoi tuntua ei-niin-hyvältä". Despair oli yhtyeen ensimmäinen itsejulkaistu demo Antestor-nimellä ja on tyyliltään death ja doom metalia. Strawberry Records painatti demoa 600 kappaletta. Despair alkaa introlla ja päättyy coveriin vanhasta norjalaisesta hautajaisvirrestä "Jesus, Jesus, Ver Du Hjå Meg".
Yhtyeen "synkeästä" tyylistä vaikuttuneena vuonna 1994 pienen norjalaisen Arctic Serenades Records -levymerkin omistaja Torudd Fuglesteg lähetti Antestorin studioon äänittämään esikoisalbumiaan Martyrium. Tuntemattomista syistä Arctic Serenades ei julkaissut albumia, ja yhtye yritti saada toista levymerkkiä julkaisijaksi. Rumpali Svein Sander (Armoth) on myöhemmin kertonut: "...olimme yhteydessä levy-yhtiöön nimeltä Morphine Records koskien levytyssopimuksen tekemistä Martyrium-albumia varten. Levytyssopimusta ei koskaan allekirjoitettu, mutta [yhtiön johtaja] Burrito teki [albumista] useita promootiokasetteja ja myi joka ikisen laittomasti, sillä hänellä ei ollut sopimusta." Näitä kasetteja kopioitiin ja kierrätettiin viidenteen sukupolveen asti, ja yhtyeen ihailijakunta kasvoi nopeasti. Tyyliltään Martyrium on hidastempoista death ja doom metalia, ja siinä on jonkin verran black metal -vaikutteita.
Antestor esiintyi 3. heinäkuuta 1994 TVNorgen ohjelmassa BootlegTV, jossa nuoret saattoivat harjoitella äänittämistä ja videotuotantoa. Ohjelmassa esiintyi usein paikallisia norjalaisia yhtyeitä. Puolituntisen esiintymisensä aikana Antestor esitti viisi kappaletta Martyrium-albumiltaan. 6. kesäkuuta 1995 Antestoria haastateltiin norjalaisen viikoittain ilmestyvän sanomalehden Morgenbladetin artikkelissa "MusikkOpp-ned oppnedkors!" (). Artikkeli käsitteli kristillisen black metalin ilmiötä, jonka australialaisen Horde-yhtyeen albumi Hellig Usvart toi viestimien tietouteen 1994. Tuossa artikkelissa laulaja Kjetil Molnes kertoo, mikä on yhtyeen suhde black metaliin: "Samaistamme yhtyeemme black metaliin musiikkityylinä, emme aatteena tai elämänkatsomuksena."
The Return of the Black Death (1998)
pienoiskuva|oikea|Kongsblod-demon kannessa käytettiin Knud Bergslienin maalausta Birkebeinerne (1869).
Vuonna 1995 kitaristi Pilgrim (Erling Jørgensen) erosi yhtyeestä, ja vastaavasti pian Erkebisp (Stig Rolfsen) liittyi Antestorin riveihin. Vuonna 1997 yhtye äänitti promootio-cd:n Kongsblod (). Siitä kiinnostui brittiläinen Cacophonous Records, yksi suurimmista black metaliin erikoistuneista levymerkeistä, joka siihen aikaan oli tuomassa kuuluisuuteen yhtyeitä kuten Cradle of Filth ja Dimmu Borgir. Antestor ja Cacophonous tekivät 2 albumin levytyssopimuksen. Vuonna 1998 Cacophonous julkaisi Kongsblodin, mutta nimi vaihdettiin The Return of the Black Deathiksi vetoamaan laajempaan yleisöön, ja kansikuvan kuuluisa norjalainen maalaus vaihdettiin yhdysvaltalaisen fantasiataiteilija Joe Petagnon teokseen.
Tapaus on herättänyt jälkikäteen keskustelua, koska on harvinaista, että kristillinen black metal -yhtye saa levytyssopimuksen maallisen levy-yhtiön kanssa. 16. joulukuuta 1998 julkaistussa Art for the Ears -verkkolehden haastattelussa rumpali Armoth kertoo: "Lähetimme [Cacophonoukselle] cd:n ja lyhyen historiikin. He halusivat kiinnittää meidät yhtiölleen musiikkimme takia, ja se on juuri mitä halusimme tehdä." Myöhemmin vuoden 2000 The Christian Underground Zinen 4. numerossa haastattelija kysyi Antestorilta: "Teillä oli levytyssopimus Cacophonous Recordsin kanssa (ex-Cradle of Filth, Bal-Sagoth). Minkälaisia kokemuksia teille jäi siitä?" Yhtye vastasi: "Aika huonoja, oikeastaan. En voi sanoa heidän tehneen oikeastaan mitään muuta kuin julkaisseen levyn. Ei rahaa, ei rojalteja, ei mitään." Haastattelija kysyi vielä: "Asettiko levy-yhtiö teille vaatimuksia imagonne suhteen?" Siihen yhtye vastasi: "Ei mitään sellaista, sanoivat vain ettei kannata ihan ylt'ympäriinsä julistaa olevansa kristillinen bändi ja sensuroivat sanoitusarkista Lord ja Jesus-sanat. Itse poistimme vielä parit tekstit, koska turhaan ei tahdottu lähteä provosoimaan."
The Return of the Black Death vastaanotettiin myönteisesti sekä kristillisissä että yleisissä black metal -yhteisöissä ja -viestimissä. Esimerkiksi brittiläislehdet Kerrang! ja Terrorizer antoivat molemmat albumille neljä pistettä viidestä. Albumin ensimmäinen painos myytiin nopeasti loppuun, ja Cacophonous Records otti siitä uusia painoksia. The Return of the Black Death on tyyliltään yhdistelmä black metalia ja doom metalia. Albumia luonnehtii hypnoottinen, kylmä äänimaisema ja tyylissä on vaikutteita norjalaisesta kansanmusiikista, jonka vuoksi yhtyettä luokiteltiin myös viikinkimetalliksi. Yhtye oli tänä aikana vastahakoinen kutsumaan tyyliään black metaliksi, koska suuntaus yhdistettiin edelleen voimakkaasti kristinuskon vastaisiin aatteisiin. Rumpali Svein Sander kertoo haastattelussa 1998:
The Forsaken (2005)
pienoiskuva|oikea|Borgundin sauvakirkko on kuvattu Det Tapte Liv -EP-levyn kansitaiteessa.
Cacophonouks ilmoitti Antestorille olevansa konkurssissa, ja yhtye alkoi tehdä yhteistyötä toisen levymerkin kanssa. Antestor kiinnitettiin ruotsalaiselle metallimusiikkiin erikoistuneelle Endtime Productionsille, joka oli auttanut norjalaista metalliyhtye Extolia aloittamaan uransa. Alkuperäinen laulaja Kjetil Molnes (Martyr) jätti Antestorin. Samoihin aikoihin toisen norjalaisen kristillisen black metal -yhtyeen Vaakevandringin hajoaminen johti siihen, että sen jäseniä liittyi Antestoriin. Nimittäin Ronny Hansen otti laulajan paikan Vrede-taiteilijanimellä, ja Morten Sigmund Magerøy tuli kosketinsoittajaksi Sygmoon-nimellä. Norjalaisen avant-garde metal -yhtye The 3rd and the Mortalin Ann-Mari Edvardsen liittyi Antestoriin naislaulajaksi. Esiintyessään samana vuonna Ruotsin Bobfest-tapahtumassa yhtye alkoi ensimmäistä kertaa käyttää lavaesityksissään corpse paint -kasvomaaleja.
Vuonna 2000 Endtime Productions julkaisi Martyriumin uudelleen, ja albumin kansitaiteen teki maineikas ruotsalainen metallimusiikin kansitaiteilija Kristian Wåhlin. Antestor kiersi Yhdysvaltoja Extolin kanssa samana vuonna, esiintyen pienissä tapahtumissa ja lopulta Cornerstone Festivalissa. Seuraavaksi vuonna 2003 Antestor uudelleenjulkaisi kaksi ensimmäistä demoaan kokoelmalevyllä nimeltä The Defeat of Satan. Sen julkaisi norjalainen Momentum Scandinavia. Rumpali Svein Sander (Armoth) jätti yhtyeen tänä aikana, ja sen jälkeen Antestorilla ei ole ollut vakinaista rumpalia.
Vuonna 2004 Antestorin tyyli vaihtui nykyaikaisempaan black metaliin, ja yhtye meni Top Room Studiosiin, jota ovat käyttäneet yhtyeet kuten Tristania, Borknagar, Mayhem ja Extol. Tuottajana toimi Børge Finstad. Yhtye julkaisi ensimmäisen kerran uutta materiaalia sitten The Return of the Black Deathin ep:llä nimeltä Det Tapte Liv (). Se sisältää ylijäämäkappaleita seuraavalta täyspitkältä albumilta: kolme sinfonista instrumentaalia ja kaksi kappaletta, joista "Rites of Death" sovitettiin uudelleen myöhemmin.