Lea Ruth Margit Joutseno (ent. Jönsson, ) oli suomalainen elokuvanäyttelijä ja -käsikirjoittaja sekä kielenkääntäjä. Hän tuli kuuluisaksi 1940-luvun vaaleana ja älykkäänä elokuvakomediennena sekä ohjaaja Valentin Vaalan luottonäyttelijänä. Hänen räiskyvänpirteä ja suorasukainen luonteensa loi viihdettä toisen maailmansodan, vaaran vuosien ja pula-ajan suomalaisille. Joutseno tulkitsi elokuvissaan flapper-hahmoja, moderneja ja optimistisia naistyyppejä.
Elokuvauransa ohella Joutseno toimi Suomi-Filmin vakituisena kääntäjänä. Uransa lopulla hän suomensi useita Disney-elokuvia. Joutseno kuului Helena Karan, Eija Karipään ja Regina Linnanheimon ohella niihin harvoihin suomalaisiin elokuvatähtiin, joilla ei ollut teatteritaustaa. Joutseno koki yksityiselämässään paljon epäonnea ja jäi kahdesti leskeksi.
Varhaisvaiheet Lea Joutseno syntyi Ernst Gunnar Rafael Jönssonin ja Jenny Emilia Haapasen perheeseen. Ernst Joutseno työskenteli kirjapainoalalla ja harrasti vapaa-aikanaan aktiivisesti musiikkia. Joutsenon musikaaliseen sukuun kuului myös Ernst Joutsenon sisar Astrid, joka teki uran pianistina. Lea Joutsenolla oli kaksi nuorempaa sisarusta, Maj-Lis ja Kullervo. Perhe asui alkuun Helsingissä ja myöhemmin Savonlinnassa. Jenny Haapasen kuoltua Lea muutti Poriin isoäitinsä hoiviin. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingissä. Hän suunnitteli ryhtyvänsä hammaslääkäriksi, mutta siihen kouluttautuminen osoittautui taloudellisesti mahdottomaksi. Niinpä kielitaitoinen Joutseno päätyi kielenkääntäjäksi Suomi-Filmiin. Hän osasi suomen ja ruotsin lisäksi saksaa, englantia ja ranskaa.Rytkönen 2008, s. 237, 238.
Ura
Lea Joutseno näytteli naispääosan yhdeksässä elokuvassa vuosina 1941–1948. Useimmat olivat komedioita ja kahta lukuun ottamatta Valentin Vaalan ohjaamia. Miesosissa nähtiin usein Tauno Majuri ja Tapio Nurkka.
Ensimmäiset roolit Joutsenon ensimmäinen kuvauskokemus oli Suomi-Filmillä teemainoksessa, ja hän kuvaili kokemusta myöhemmin seuraavasti: ”Olin niin vihreä ja hoopo ja jännittynyt, etten muista siellä studiossa edes kameraa nähneeni – –”. Joutsenon varsinainen elokuvaura alkoi vaatimattomilla sivuosilla Vaalan elokuvissa. Ensimmäisen roolinsa hän sai sattumalta vuonna 1937, kun Vaala etsi konttorineitiä elokuvaan Juurakon Hulda. Hänen mielestään Joutsenolla sattui töissä olemaan yllään juuri osaan sopiva kävelypuku. Joutseno ei ollut näyttelijänkyvyistään vakuuttunut eikä aluksi tahtonut rooleja, mutta Vaala onnistui suostuttelemaan hänet elokuvakameroiden eteen ja vähitellen suurempiin tehtäviin.Rytkönen 2008, s. 239.
Vuonna 1939 valmistuneessa elokuvassa Rikas tyttö Joutsenolla oli ensimmäinen ”todellinen rooli”; hän teki merkittävän sivuosan seurapiirineito Leana, ja hänen suorituksensa vei arvostelijoiden huomion. Talvisodan aikana Joutseno jatkoi kääntäjäntyötään ja välirauhan tultua teki sivuroolit parissa Ilmari Unhon komediassa.Rytkönen 2008, s. 241, 242
Suomi-Filmin tähtikomedienne Ensimmäinen pääosa Joutsenon uralla oli Leilan rooli Vaalan komediassa Morsian yllättää huhtikuussa 1941. Sekä yleisö että kriitikot olivat tyytyväisiä Joutsenon suoritukseen. Hänen puhetyylinsä ja olemuksensa olivat luonnollisia vailla teatraalisuuden häivääkään. Hilja Valtosen romaaniin pohjautuvassa Varaventtiilissä (1942) hän näytteli Pohjanmaalle muuttavaa savolaisopettajaa. Kriitikot kiittelivät hänen suoritustaan hyväksi muutoin melko latteaksi luonnehtimassaan teoksessa. Samana vuonna ensi-iltansa saanut Hopeakihlajaiset ei myöskään ollut arvostelumenestys, eikä Joutseno itsekään pitänyt Railin roolistaan.Rytkönen 2008, s. 239–245. Marraskuussa 1942 Joutseno vieraili Saksassa suomalaisen elokuvaretkikunnan mukana. Matkan kohteina olivat elokuvastudiot Berliinissä, Münchenissä ja Wienissä. Joutseno arvosti etenkin saksalaisten elokuvanäyttelijöiden ensiluokkaisia työoloja sota-ajan keskelläkin.Rytkönen 2008, s. 249.
Vuosina 1943–1946 valmistui neljän vauhdikkaan ja yleisöä hyvin vetäneen komedian rypäs; niiden käsikirjoitukset syntyivät Lea Joutsenon, ohjaaja Vaalan ja kirjailija Kersti Bergrothin eli Tetin yhteistyönä. Huhtikuussa 1943 valkokankaille tuli niin ikään Valtosen aiheeseen perustuva Neiti Tuittupää, jossa Joutsenolla oli nimiosa. Arvostelijoiden mielestä hänen roolisuorituksestaan elämälleen suuntaa hakevana Anna Tipuli Pusuna puuttui aiemmista elokuvista tuttu pirteys.Rytkönen 2008, s. 246, 247. Seuraavana syksynä sai ensi-iltansa Tositarkoituksella, jossa Joutseno oli ensi kerran mukana myös käsikirjoittajana. Hän näytteli Anjaa, ministerin tytärtä, joka lähtee maatalouspalvelukseen. Komedia syntyy ajalle tuttuun tapaan roolihahmojen sijoittamisesta näille mahdollisimman outoon ympäristöön. Hellyttävän hepsankeikan osa oli Joutsenolle itselleen mieluinen. Elokuvan vastaanotto oli nuivahko, eräät pitivät sitä jopa talkooaatteen halventamisena. Kriitikot antoivat Joutsenon roolisuorituksesta kuitenkin kiitettävän arvion.Rytkönen 2008, s. 249, 250.
Jatkosodan jälkeen lokakuussa 1944 astui ensi-iltoihin Dynamiittityttö. Siitä tuli sekä yleisö- että arvostelumenestys. Joutseno palkittiin osastaan Marjana parhaan naispääosan Jussi-patsaalla. Seuraavan vuoden Joutseno-uutuus oli ihmissuhdekomedia Vuokrasulhanen. Kriitikot luonnehtivat Joutsenoa ”armoitetuksi komedienneksi”. Myös elokuvaa pidettiin onnistuneena, joskaan se ei yltänyt Dynamiittitytön tasolle. Vuoden 1946 Joutseno-komedia oli Viikon tyttö. Keskiluokkaisia opettajattaria ja tasokkaita seurapiirinaisia näytellyt Joutseno sai tulkittavakseen niin sanotun työläisnaisen roolin. Vastanäyttelijänä hänellä oli Tauno Palo. Elokuva sai aikalaiskriitikoilta heikohkot arviot.Rytkönen 2008, s. 251–254.
Elokuvauran loppu Joutsenon joutsenlaulu näyttelijänä oli vauhdikas elokuvahupailu Kilroy sen teki maaliskuussa 1948. Kiittäviä sekä kehnoja arvioita saanut teos pysyi kasassa lähinnä Joutsenon ansiosta. Vuonna 1948 Joutseno ja Vaala saivat Jussi-palkinnon parhaasta käsikirjoituksesta elokuvassa Ihmiset suviyössä. Joutseno muisteli filmitähtivuosiaan lämmöllä, vaikka julkisuus oli joskus häiritsevääkin ja elokuvien tekoon oli kulunut monta kesää. ”Kyllä se Vaala minua vielä pitkään vikitteli filmeihinsä, vaikka olin jo Viikon tytön jälkeen päättänyt, etten enää näyttele. – – Pidän tästä [kääntäjän] työstä enkä koskaan ollut teatterinäyttelijätär – – joten en minä voinut oikeastaan ajatella elokuvatyötä sen jälkeen kun Suomi-Filmi joutui tilanteen pakosta antamaan lopputilit kuukausipalkkaisille näyttelijöilleen”, Joutseno muisteli vuonna 1967.Rytkönen 2008, s. 256, 257.
Elokuvauransa jälkeen Joutseno jatkoi päivätyötään kielenkääntäjänä ja käytti tässä yhteydessä avionimeään Ingo. Hän suomensi muun muassa Disney-animaatioita ja työskenteli usein 14–16 tuntia päivässä. Hänelle annettiin Jussi-kunniakirja kääntäjäntyöstä vuonna 1973.Rytkönen 2008, s. 257, 258.
Yksityiselämä Ensimmäisen avioliittoon johtaneen rakkautensa Lea Joutseno kohtasi työpaikallaan. Hän avioitui Suomi-Filmin toimistopäällikkö Jaakko Huttusen kanssa vuonna 1937. Huttunen kuoli runsaat puoli vuotta häiden jälkeen. Joutsenon toinen puoliso oli Keijo Pikkumäki, jonka kanssa hän avioitui 1946. Pariskunta asui Vaasassa. Myös tämä avioliitto päättyi lyhyeen, kun Pikkumäki kuoli tapaturmaisesti samana vuonna. Lea Joutseno koukkasi Ruotsin kautta takaisin Helsinkiin. Vuonna 1956 hän avioitui rakennusmestari Torsten Adolf Ingon kanssa.Rytkönen 2008, s. 239, 254–257.
Ihmisenä Lea Joutseno oli paljolti elokuvahahmojensa kaltainen: sanavalmis, vilkas ja iloinen. Hän kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen 66-vuotiaana juhannusaattona 1977.Rytkönen 2008, s. 259. Lea Joutseno on haudattu Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle.
Filmografia
pienoiskuva|Lea Joutseno vuonna 1942 elokuvassa Varaventtiili. Vuosi Elokuva Rooli 1937 Juurakon Hulda neiti Sinijärvi 1938 Niskavuoren naiset Anna-Liisa Niskavuori 1939 Rikas tyttö Lea Vihreä kulta rouva Alma Suontaa 1940 Kersantilleko Emma nauroi? Helvi, everstin tytär Poikani pääkonsuli Kaisu Korri 1941 Morsian yllättää Leila Roine 1942 Varaventtiili opettajatar Liisa Harju Hopeakihlajaiset Raili Tervola 1943 Neiti Tuittupää Anna Tipuli Pusu Tositarkoituksella Anja Iida Leiste 1944 Dynamiittityttö Marja Reijonen 1945 Vuokrasulhanen sisustusarkkitehti Meeri Holvi 1946 Viikon tyttö Raija Lehto 1948 Kilroy sen teki Ulla Järvinen
Animaatiosuomennokset
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Elävä muisti: Teemainos vuodelta 1935 (Joutseno tupakoiva nainen oikealla) Elävä muisti: Jussi-palkintojen jako 1945 Lea Joutseno – moderni nainen
Luokka:Suomalaiset elokuvanäyttelijät Luokka:Suomalaiset elokuvakäsikirjoittajat Luokka:Jussi-palkinnon saajat Luokka:Vuonna 1910 syntyneet Luokka:Vuonna 1977 kuolleet