Kimmo Kuhta (s. 19. kesäkuuta 1975 Helsinki) on suomalainen uransa lopettanut jääkiekkoilija. Kuhta pelasi mittavan uran SM-liigan Helsingin IFK:ssa. Välissä hän pelasi yhden kauden Sveitsissä ja puolikkaan kauden Saksassa. Pitkän HIFK-historiansa takia hän on fanien keskuudessa erittäin suosittu, IFK-ikoniksikin mainittu. Kuhdan päävahvuus oli maalinteko. Hän lopetti uransa 27. maaliskuuta 2013.Jatkoaika.com

Pelaajauransa jälkeen Kuhta on toiminut jääkiekkoasiantuntijana ja kommentaattorina Yleisradion medioissa.

Ura Seuraura Varsinaisen jääkiekkouransa Kuhta aloitti Jää-Kissoissa, josta hän siirtyi Karhu-Kissoihin. Hän pelasi Karhu-Kissoissa A-nuoriin saakka. Nuorena pelaajana Kuhdalta jäi yksi kausi pelaamatta pahan selkäkivun takia. Sinä vuonna Karhu-Kissat putosi I-divisioonan alempaan loppusarjaan, jossa Kuhdan kymmenen viimeisen ottelun pistesaldo oli 25+14. Kuhta siirtyi kaudeksi 1995–1996 Karhu-Kissojen A-nuorista Kiekko-Espoon A-nuoriin. Vielä samalla kaudella hän pelasi myös ensimmäiset liigapelinsä, kun hän pääsi pelaamaan Kiekko-Espoon miesten joukkueessa kahden ottelun verran. Seuraavaksi kaudeksi hän siirtyi HIFK:hon, mutta ei vielä vakiinnuttanut paikkaansa kokoonpanossa, ja joutui hakemaan vauhtia 1. divisioonasta kaudella 1996–1997 PiTasta ja 1997–1998 Haukoista.Elite Prospects

Kaudesta 1998–1999 Kuhta kuului HIFK:n vakiokokoonpanoon. Hän toimi kaudella 2001–2002 HIFK:n kapteenina. Kaudella 2003–2004 Kuhta muodosti liigan tehokkaimman ketjun yhdessä Brett Harkinsin ja Timo Pärssisen kanssa. Hän teki silloin liigan 56 pelissä tehopisteet 31+28=59 ja oli liigan toiseksi tehokkain pelaaja Pärssisen jälkeen. Kuhta pääsi tuolloin SM-liigan tähdistökentälliseen yhdessä koko kentän kanssa ja sai Raimo Kilpiö -palkinnon herrasmiespelaajana.

Kaudella 2004–2005 Kuhta jatkoi erinomaisia otteitaan ja teki 56 ottelussa tehot 29+20=49 ollen liigan kolmanneksi tehokkain pelaaja Steve Kariyan ja Pasi Saarelan jälkeen. Kaudeksi 2005–2006 Kuhta siirtyi ensimmäisen kerran urallaan ulkomaille, kun sveitsiläinen SC Bern pestasi hänet kaksivuotisella sopimuksella. Hän teki seurassa 42 ottelussa tehot 16+23=39. Hän pelasi seurassa voimassa olevasta sopimuksesta huolimatta vain yhden kauden, ja palasi heinäkuussa 2006 HIFK:n riveihin kolmivuotisella sopimuksella. Hänet nimettiin joukkueen kapteeniksi. Hän teki 55 ottelussa tehot 24+26=50 ja oli joukkueen toiseksi paras pistemies. Kaudella 2007–2008 Kuhdan tahti hiipui edellisistä kausista huomattavasti, kun 56 ottelussa syntyivät tehot 20+18=38. Kaudella 2008–2009 Kuhta pelasi nivusvamman vuoksi vain 34 ottelua ja teki tehot 12+12=24.

Kuhdan sopimuksen päätyttyä keväällä 2009 hän ei päässyt HIFK:n kanssa yhteisymmärrykseen jatkosopimuksesta ja siirtyi syyskuussa 2009 Saksan DEL-liigaan Hamburg Freezersiin yksivuotisella sopimuksella. Kuhta ehti pelata seurassa 32 ottelua tehoin 14+5=19, kunnes hän palasi tammikuussa 2010 HIFK:n riveihin. Hän teki loppukaudella 18 ottelussa tehot 8+6=14 ja teki seuran kanssa kevääseen 2011 asti ulottuvan jatkosopimuksen.

Kausi 2010–2011 oli monien arvioiden mukaan Kuhdalle kaikkien aikojen paras. Kausi päättyi IFK:n riemukkaaseen mestaruuteen. Kuhta oli Ville Peltosen ja Mikael Granlundin ohella koko pudotuspelisarjan parhaita pelaajia. Hän piti mestaruusjuhlissa tunteikkaan puheenvuoron, jossa kertoi pojaltaan Veetiltä saamastaan onnenkolikosta. Kuhta solmi vuoden mittaisen jatkosopimuksen IFK:n kanssa koskien kautta 2011–2012.

Kuhta lopetti uransa HIFK:ssa keväällä 2013. Hänen tarkoituksenaan oli jatkaa pelaamista vielä Keski-Euroopassa, mutta lukuisten leikkausten jälkeen Kuhta ei kokenut olevansa enää pelikunnossa.

Kuhdan pelinumero 9 jäädytettiin 26. lokakuuta 2018 pelatussa HIFK–Tappara -ottelussa.

Maajoukkueura Kuhta on edustanut Suomea Euro Hockey Tour -turnauksissa vuodesta 2003 lähtien.

Valmennusura Kimmo Kuhta aloitti valmentajauransa vuonna 2014 HIFK:n nuoremman C-ikäluokan haastajajoukkueen valmennustiimissä. Kaudella 2016–2017 Kuhta voitti Suomen mestaruuden IFK:n C-junioreiden päävalmentajana.

Kaudella 2017–2018 Kuhta valmensi seuran B-junioreita.

Kuhta nimettiin HIFK:n A-juniorien päävalmentajaksi kaudelle 2019–2020.

Kaudeksi 2026–2027 Kuhta siirtyi Vaasan Sportin apuvalmentajaksi.Vaasan Sportin valmennus 2026-2027./

Muuta Kuhdalla on myös rullakiekon maailmanmestaruus vuodelta 2000 sekä kaksi MM-pronssimitalia. Hänet valittiin vuonna 2000 vuoden rullakiekkoilijaksi Suomessa.

Kuhdan poika Veeti on myös jääkiekkoilija.

Tilastot 1994–1995 Karhu-Kissat A-I-div 22 34 20 54 16 1995–1996 Kiekko-Espoo A-SM 36 30 16 46 10 Kiekko-Espoo SM-liiga 2 0 0 0 0 – – – – – 1996–1997 HIFK SM-liiga 38 1 1 2 6 1997–1998 HIFK SM-liiga 23 1 1 2 2 – – – – – 1998–1999 HIFK SM-liiga 45 12 10 22 45 – – – – – 1999–2000 HIFK SM-liiga 47 15 9 24 14 8 0 0 0 0 2000–2001 HIFK SM-liiga 43 19 5 24 16 5 0 1 1 2 2001–2002 HIFK (C) SM-liiga 51 10 13 23 14 – – – – – 2002–2003 HIFK SM-liiga 46 22 16 38 8 4 2 0 2 2 2003–2004 HIFK SM-liiga 56 31 28 59 18 13 8 1 9 2 2004–2005 HIFK SM-liiga 56 29 20 49 36 5 2 0 2 0 2005–2006 SC Bern NLA 42 16 21 37 16 6 2 4 6 2 2006–2007 HIFK (C) SM-liiga 55 24 26 50 32 5 0 1 1 2 2007–2008 HIFK (C) SM-liiga 56 20 18 38 36 7 1 2 3 6 2008–2009 HIFK (C) SM-liiga 34 12 12 24 28 2 0 0 0 0 2009–2010 Hamburg Freezers DEL 32 14 5 19 35 – – – – – HIFK SM-liiga 18 8 6 14 6 5 0 4 4 4 2010–2011 HIFK SM-liiga 59 24 27 51 20 16 5 7 12 10 2011–2012 HIFK SM-liiga 50 14 26 40 26 4 0 1 1 0 2012–2013 HIFK SM-liiga 51 6 13 19 22 7 2 3 5 0 17 kautta yhteensä SM-liiga 731 248 231 479 343 81 20 20 40 28

Lähteet

Viitteet

Luokka:Suomalaiset jääkiekkoilijat Luokka:Suomalaiset rullakiekkoilijat Luokka:Raimo Kilpiö -palkinnon voittajat Luokka:Vuonna 1975 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt