Dallas Cowboys on vuonna 1960 perustettu amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisjoukkue, joka pelaa National Football Leaguessa (NFL). Cowboys kuuluu National Football Conferencen NFC East -divisioonaan. Joukkue pelaa kotiottelunsa AT&T Stadiumilla Arlingtonissa Texasissa.
Cowboys perustettiin NFL:n laajennuksen yhteydessä vuonna 1960, ja joukkue pelasi ensimmäisen pelinsä liigassa samana vuonna. Tom Landryn valmentama joukkue nousi 1960-luvun lopulla liigan kestomenestyjäksi. Cowboys saavutti vuosina 1966–1985 kaksikymmentä peräkkäistä voitollista runkosarjaa ja tuli tunnetuksi kutsumanimellä America's Team.
Seuran omistaja on Jerry Jones, joka osti Cowboysin vuonna 1989. Jones toimii edelleen myös joukkueen general managerina.
Cowboysin varhaisten menestysvuosien tunnetuimpiin pelaajiin kuuluivat puolustuksen linjamies Bob Lilly ja pelinrakentaja Roger Staubach. 1990-luvulla hyökkäyksen ytimen muodosti Troy Aikmanin, Emmitt Smithin ja Michael Irvinin The Triplets -kolmikko, joka johdatti joukkueen kolmeen Super Bowl -mestaruuteen.
Cowboys on voittanut viisi Super Bowl -mestaruutta, mikä on NFL-joukkueiden jaettu toinen sija yhdessä San Francisco 49ersin kanssa. Enemmän mestaruuksia ovat voittaneet vain New England Patriots ja Pittsburgh Steelers, joilla kummallakin on kuusi.
Cowboysin mestaruudet tulivat kausilla 1971 (Super Bowl VI), 1977 (Super Bowl XII), 1992 (Super Bowl XXVII), 1993 (Super Bowl XXVIII) ja 1995 (Super Bowl XXX).
Dallas Cowboys on yksi maailman tunnetuimmista amerikkalaisen jalkapallon joukkueista sen menestyksen, tunnistettavan tähtilogon, America’s Team -identiteetin ja seuran tehokkaan markkinointikoneiston ansiosta.
Dallas Cowboys oli vuonna 2025 Forbesin listauksessa kymmenettä vuotta peräkkäin maailman arvokkain urheiluseura 13 miljardin dollarin arvolla.
Historia
Perustaminen ja alkuvuodet (1960–1965) Dallas Cowboys oli NFL:n ensimmäinen modernin aikakauden laajennusjoukkue sen jälkeen, kun All-America Football Conference oli hajonnut kymmenen vuotta aiemmin. Kun liikemies Lamar Hunt ei onnistunut hankkimaan NFL-joukkuetta Dallasiin, hän perusti kilpailevan American Football Leaguen (AFL) ja siihen Dallas Texans -joukkueen, josta tuli myöhemmin Kansas City Chiefs.
NFL vastasi uuden AFL-liigan syntymiseen laajentumalla Dallasiin. NFL:n laajennuskomitean puheenjohtaja esitteli Clint Murchison Jr.in lokakuussa 1959 Dallasiin suunnitellun laajennusjoukkueen tulevana omistajana. Tässä vaiheessa joukkueen nimeksi ei vielä ollut vakiintunut Dallas Cowboys.
Uuden joukkueen hyväksyminen vaati kaikkien NFL:n silloisten omistajien suostumuksen. Washington Redskinsin omistaja George Preston Marshall vastusti voimakkaasti Dallasin liittymistä liigaan, sillä hän piti omaa joukkuettaan eteläisten osavaltioiden NFL-markkinoiden edustajana.
Vastustus ratkesi poikkeuksellisella kaupalla. Cowboysin tuleva omistaja Murchison oli hankkinut Redskinsin käyttämän Hail to the Redskins -taistelulaulun sävellyksen oikeudet, minkä vuoksi Washington ei voinut käyttää kannatuslaulua otteluissaan ilman hänen lupaansa. Murchison suostui luovuttamaan oikeudet takaisin Redskinsin omistajalle Marshallille vastineeksi siitä, että tämä äänesti Dallasin liigaan hyväksymisen puolesta. Dallas sai näin kaikkien NFL:n omistajien hyväksynnän, ja joukkueelle myönnettiin NFL-franchising-oikeudet 28. tammikuuta 1960.
Murchisonin ensimmäinen toimi oli palkata Tex Schramm general manageriksi, Tom Landry päävalmentajaksi ja Gil Brandt pelaajahenkilöstön johtajaksi. Kolmikon vastuualueet erotettiin selvästi toisistaan. Landry, joka oli toisen maailmansodan B-17-pommikoneen lentäjä ja entinen New York Giantsin takapuolustaja, vastasi joukkueen valmentamisesta ja pelillisistä ratkaisuista. Brandtin tehtäväksi tuli etsiä ja arvioida pelaajia ja Schramm johti seuran liiketoimintaa sekä organisaatiota. Kolmikko pysyi tehtävissään yhdessä seuraavat 29 vuotta.
Joukkueesta käytettiin perustamisvaiheessa nimeä Dallas Rangers, mutta nimi vaihdettiin maaliskuussa 1960 Dallas Cowboysiksi, jotta seuraa ei sekoitettaisi samannimiseen baseball-joukkueeseen.
Dallas sai liigaoikeutensa vasta sen jälkeen, kun NFL:n vuoden 1960 varaustilaisuus oli jo järjestetty. Tämän vuoksi Cowboys joutui rakentamaan ensimmäisen kokoonpanonsa ilman varaustilaisuuden tuomia uusia pelaajia. Joukkue valitsi laajennusvaraustilaisuudessa 36 pelaajaa liigan muista seuroista ja hankki kokeneen pelinrakentajan Eddie LeBaronin Redskinsistä.
oikea|pienoiskuva|336x336px|Tom Landry pelaajana New York Giantsin keräilykortissa vuonna 1955.Cotton Bowl -stadionilla pelannut vuoden 1960 Cowboys jäi 12 ottelussa ilman voittoa ja saavutti vain yhden tasapelin. Kauden saldo oli 0–11–1. Ensimmäinen voitto tuli seuraavan kauden avausottelussa 17. syyskuuta 1961, jolloin Cowboys kukisti Pittsburgh Steelersin 27–24 viimeisellä pelillä syntyneellä kenttämaalilla.
Landry rakensi joukkuetta vähitellen kehittämiensä flex defense -puolustuksen ja multiple offense -hyökkäyksen ympärille. Ensimmäiseksi pitkäaikaiseksi puolustuksen tukipilariksi nousi Bob Lilly, jonka Cowboys hankki seurahistoriansa ensimmäisenä varattuna pelaajana vuonna 1961, ja jonka johdosta Lilly sai kutsumanimen Mr. Cowboy.
Joukkueen varhaisten vuosien runkoon kuuluivat myös pelinrakentaja Don Meredith, keskushyökkääjä Don Perkins sekä vuonna 1964 tulokkaana puolustukseen liittynyt Mel Renfro. Renfro johti ensimmäisellä kaudellaan Cowboysia seitsemällä syötönkatkolla ja johti NFL:ää sekä aloituspotkujen että avauspotkujen palautusjaardeissa.
Dallas ei saavuttanut menestystä alkuvuosina. Vuosina 1961–1964 Cowboys voitti kullakin kaudella vain muutaman ottelun eikä yltänyt kertaakaan voitolliseen saldoon runkosarjassa jääden pudotuspelien ulkopuolelle. Kauden 1963 jälkeen Landryn erottamista vaadittiin, mutta Murchison vastasi kritiikkiin antamalla hänelle kymmenen vuoden jatkosopimuksen.
Viiden rakennusvuoden jälkeen Cowboys saavutti vuonna 1965 ensimmäisen kautensa ilman tappiollista saldoa, ja joukkue päätti runkosarjan tasatulokseen 7–7. Hyökkäys sai samalla uutta nostetta vuoden 1964 kesäolympialaisten 100 metrin juoksun olympiavoittajasta Bob Hayesista. Hayes toi pelikentälle sprinttinopeuden, johon harvat puolustusketjut pystyivät vastaamaan. Hän keräsi tulokaskaudellaan 46 kiinniottoa ja 1 003 vastaanottojaardia. Hayesista tuli ensimmäinen Cowboys-pelaaja, joka ylitti 1 000 vastaanottojaardin rajan yhden kauden aikana.
Nousu NFL:n huipulle ja America's Team (1966–1979) Cowboysin viisi vuotta kestänyt rakennusvaihe tuotti tulosta vuonna 1966. Joukkue voitti kymmenen ottelua ja saavutti seurahistoriansa ensimmäisen voitollisen runkosarjan (10–3–1) sekä NFL Eastern Conferencen mestaruuden. Kausi aloitti 20 peräkkäisen voitollisen runkosarjan jakson, joka jatkui vuoteen 1985. pienoiskuva|220x220px|Dallas Cowboysin kotistadion Texas Stadium vuonna 1971.|vasenTom Landryn valmennuksessa Cowboysista oli kehittynyt taktisesti kurinalainen joukkue, jonka puolustuksen perustana oli hänen kehittämänsä flex-järjestelmä. Uusi pelistrategia alkoi tuottaa tuloksia ja Bob Lillyn, Chuck Howleyn, Mel Renfron ja Lee Roy Jordanin ympärille rakentunut puolustuslinja tultiin myöhemmin tuntemaan nimellä Doomsday Defense. NFL:n mestaruus jäi kuitenkin saavuttamatta. Cowboys kohtasi Green Bay Packersin NFL:n mestaruusottelussa vuosina 1966 ja 1967. Ensimmäisessä ottelussa Dallas eteni viimeisellä hyökkäysvuorollaan kahden jaardin päähän tasoituksesta, mutta Don Meredithin syöttö katkaistiin maalialueella ja Green Bay voitti 34–27.
Seuraavana vuonna 1967 joukkueet kohtasivat Green Bayssa kovassa pakkasessa pelatussa Ice Bowlissa. Dallas johti ottelua viimeiselle minuutille, kunnes Packersin pelinrakentaja Bart Starr juoksi 21–17-voiton ratkaisseen touchdownin 13 sekuntia ennen loppua.
Cowboys eteni pudotuspeleihin myös vuosina 1968 ja 1969, mutta Cleveland Browns päätti Dallasin kauden molempina vuosina.
NFL:n ja AFL:n yhdistyttyä vuonna 1970 Dallas siirtyi uuteen National Football Conferenceen. Cowboys voitti NFC:n mestaruuden heti konferenssin ensimmäisellä kaudella vuonna 1970 ja eteni seurahistoriansa ensimmäiseen Super Bowl -otteluun.
Pallonmenetysten sävyttämä Super Bowl V ratkesi Baltimore Coltsin potkumaaliin viisi sekuntia ennen loppua. Dallas hävisi ottelun 16–13. Cowboysin tukimies Chuck Howley katkaisi ottelussa kaksi syöttöä ja pakotti yhden rähmäyksen (engl. fumble). Hänet valittiin ottelun arvokkaimmaksi pelaajaksi, ja hän on edelleen tänä päivänä ainoa hävinneen joukkueen pelaaja liigassa, joka on valittu Super Bowlin arvokkaimmaksi pelaajaksi.
Ensimmäiset Super Bowl -mestaruudet Kaudella 1971 Landry ratkaisi pitkään jatkuneen pelinrakentajakilpailun Craig Mortonin ja Roger Staubachin välillä nimeämällä Staubachin aloittavaksi pelinrakentajaksi. Cowboys voitti hänen johdollaan runkosarjan seitsemän viimeistä otteluaan.
Staubach johdatti Cowboysin Super Bowl VI:een, jossa Dallas kukisti Miami Dolphinsin 24–3 ja voitti seurahistoriansa ensimmäisen Super Bowl -mestaruuden. Staubach heitti ottelussa kaksi touchdownia ja valittiin loppuottelun arvokkaimmaksi pelaajaksi.pienoiskuva|275x275px|Pelinrakentaja Roger Staubach Cowboysin pelipaidassa vuonna 1976.Vuonna 1971 Cowboys siirtyi Cotton Bowlista vastavalmistuneelle Texas Stadiumille, josta tuli joukkueen kotikenttä aina vuoteen 2008 saakka. Stadionin tunnusmerkiksi muodostui osittainen katto, jonka keskellä oli suuri aukko. Cowboysin tukimies D. D. Lewis kuvaili rakennetta sittemmin kuuluisaksi tulleella lausahduksella, jonka mukaan Texas Stadiumin katossa oli aukko, jotta ”Jumala voisi katsella suosikkijoukkueensa pelaamista”. Samaa eetosta noudattaen Cowboysin nykyisellä AT&T Stadiumilla on myös mekaanisesti avattava katto. Mestaruuden jälkeen Cowboys pysyi NFC:n kärjessä ja eteni konferenssin mestaruusotteluun vuosina 1972 ja 1973. Kaudella 1974 joukkue jäi kuitenkin ensimmäisen kerran pudotuspelien ulkopuolelle sitten vuoden 1965. Landry, general manager Tex Schramm ja pelaajahankinnoista vastannut Gil Brandt rakensivat samalla uutta pelaajasukupolvea.
Vuoden 1975 joukkueeseen nousi kaksitoista tulokasta (engl. rookie), jotka saivat kutsumanimen Dirty Dozen. Heihin kuuluivat muun muassa merkittävät peliurat liigassa tehneet puolustuksen linjamies Randy White ja tukimies Thomas Henderson.
Uudistunut Cowboys eteni kaudella 1975 jälleen Super Bowliin. Pudotuspelien divisioonakierroksella Dallas oli häviöllä Minnesota Vikingsille, kun Staubach heitti viimeisellä minuutilla pitkän syötön Drew Pearsonille. Pearson teki Cowboysille ottelun ratkaisseen touchdownin, ja Staubach kuvaili jälkeenpäin heittäneensä pallon ja lausuneensa samalla Ave Maria -rukouksen.
Ottelun jälkeen nimitys Hail Mary vakiintui amerikkalaisessa jalkapallossa tarkoittamaan pitkää ja epätoivoista loppuhetkien syöttöä. Super Bowl X -ottelussa Cowboys hävisi Pittsburgh Steelersille 21–17.
Dallas sai hyökkäykseensä uuden avainpelaajan vuonna 1977, kun se varasi keskushyökkääjä Tony Dorsettin. Dorsettin nopeus täydensi Staubachin johtamaa hyökkäystä, joka nojasi vahvaan juoksupeliin ja kuului pisteissä aikakaudella NFL:n tehokkaimpiin. Cowboys voitti runkosarjassa 12 ottelua ja eteni Super Bowl XII -otteluun. Ottelussa Cowboysin Doomsday Defense hallitsi Denver Broncosia ja pakotti sen kahdeksaan pallonmenetykseen.
Dallas voitti Super Bowl XII -ottelun 27–10 ja saavutti kaudella 1977 seurahistoriansa toisen Super Bowl -mestaruuden. Puolustuksen linjamiehet Randy White ja Harvey Martin jakoivat ottelun arvokkaimman pelaajan palkinnon.
Cowboys palasi Super Bowliin myös kauden 1978 päätteeksi. Super Bowl XIII -ottelussa vastassa oli jälleen Pittsburgh Steelers, joka voitti tasaisen ottelun 35–31. Vuosina 1970–1978 Dallas pelasi viidessä Super Bowlissa ja voitti niistä kaksi. Menestys vakiinnutti Cowboysin aseman yhtenä NFL:n näkyvimmistä joukkueista.