Somalia (, ) on maa Afrikan sarvessa, Itä-Afrikassa. Maan pinta-ala on noin 638 000 neliökilometriä ja väkiluku noin 16,8 miljoonaa. Somalian suurin väestönryhmä ovat somalit. Somalian liittotasavalta (, ) perustettiin vuonna 1960. Aluksi se tunnettiin paimentolaisdemokratiana,Lewis I. M. (1961) A Pastoral Democracy. Oxford University Press, New York. kunnes Siad Barre kaappasi vallan vuonna 1969 ja perusti Somalian demokraattisen tasavallan, joka hajosi 1977 puhjenneen kapinoinnin ja 1980-luvun lopulla alkaneen sisällissodan seurauksena vuonna 1991.

Valta on maan eteläosassa Yhdistyneiden kansakuntien (YK) tunnustaman väliaikaishallituksen ja pohjoisosassa tunnustamattomien Somalimaan, Galmudugin, Puntmaan ja Maakhirin käsissä. Väkivalta on lisääntynyt väliaikaisen hallituksen kukistettua islamilaisten tuomioistuinten vallan Etiopian joukkojen avulla vuoden 2006 lopulla. Kaikki armeijat saavat toimeentulonsa ryöstelyllä ja huume­kaupalla. Rosvojoukot vaivaavat maaseutua.

Somalia, joka yleisesti luokitellaan yhdeksi maailman hauraimmiksi valtioiksi, kuuluu sekä maailman köyhimpiin kuin myös turvattomimpiin maihin. Transparency Internationalin tekemän vuoden 2020 selvityksen mukaan Somalia on Etelä-Sudanin kanssa maailman pahiten korruptoituneimpia valtioita, niiden saadessa vain 12 pistettä 100:sta. Maata vaivaavat myös luonnonkatastrofit ja kuivuus. Pohjois-Somaliassa on kuivaa vuoristometsää, etelässä puolikuivaa savannia. Somalian rannikon pituus on yli 3 000 kilometriä. Rannikon pituuden vuoksi vuoden 2004 tsunami aiheutti Afrikan maista suurinta tuhoa Somaliassa. Sekasortoisen tilan vuoksi rannikolle on tuotu kaatopaikkajätettä ja mereen ongelma­jätteitä. Ulkomaisten troolareiden salakalastus on pääosin loppunut Puntmaan alueella toimivien merirosvojen vuoksi.

Somalian historia pienoiskuva|vasen|Adalin sulttaanikunta.

Muinaiset egyptiläiset tunsivat nykyisen Puntmaan alueen Somaliassa ja kutsuivat sen asukkaita mustiksi berbereiksi. Alueen perinteinen elinkeino on ollut paimentolaisuus ja asukkaat ovat käyneet kauppaa ohipurjehtivien arabien ja roomalaisten kanssa. Adalin sulttaanikunta syntyi 1300-luvulla. Se kesti pitkälle 1500-luvulle ja hajosi turkkilaisten ja portugalilaisten tukemissa sodissa ja pikkuvaltioiksi. Rannikolle syntyi joukko kaupunkivaltioita, jotka olivat tärkeitä keskuksia 1600-luvulle asti.

Vuoden 1884 Berliinin konferenssin myötä Euroopan maat alkoivat jakaa Afrikkaa keskenään ja 1800-luvun lopulla Italia, Ranska ja Britannia valtasivat alueelta siirto­maita. Britit ottivat Brittiläisen Somali­maan protektoraatikseen 1887 Egyptin joukkojen vetäytymisen jälkeen. Ranska ja Britannia sopivat alueittensa rajoista 1888. Italia perusti 1889 Italian Somalimaan Keski-Somaliaan, johon liitettiin Sansibarin sulttaanilta saadut maat. Pohjoisessa Ranska valtasi Afarsin ja Issasin alueet, jotka tunnettiin Ranskan Somalimaana ja joka itsenäistyi lopulta Djiboutina. Kaksikymmenvuotista vastarintasotaa brittejä vastaan johti Muhammed Abdullah Hassan perustaen Dervissien valtion joka kesti vuodesta 1896 aina vuoteen 1920 asti, jolloin vastarinta päättyi RAF:n pommituksiin. Italia liitti 1925 omiin alueisiinsa vielä Jubbajoen itäpuolisen alueen Keniasta.

Mussolinin aikana Italian joukot hyökkäsivät Abessiniaan (Etiopia) 1935 ja elokuussa 1940 Brittiläiseen Somalimaahan. Britit hyökkäsivät tammikuussa 1942 vapauttaakseen Italian miehittämät alueet, jotka vallattiin muutamassa kuukaudessa. Vuonna 1950 YK antoi Somalian Italian huoltohallintoalueeksi. Somalian Ogadenin maakunta luovutettiin Etiopialle.

Somalia itsenäistyi 26. kesäkuuta 1960, ja 1. heinäkuuta Italian Somalimaa ja Brittiläinen Somalimaa yhdistyivät itsenäiseksi liittovaltioksi. Kansalliskokous valitsi Aden Abdullah Osman Daarin ensimmäiseksi presidentiksi. Hän nimitti Abdirashid Ali Shermarken ensimmäiseksi pääministeriksi. Tasavallan alkuvaiheeseen kuuluivat rajariidat naapureiden Kenian ja Etiopian kanssa. Shermarke voitti seuraavat presidentinvaalit 1967. Shermarke murhattiin 15. lokakuuta 1969, jota seurasi 21. lokakuuta sotilasvallankaappaus. Asevoimien kenraalista Mohamed Siad Barresta tuli valtionpäämies.

Siad Barre julisti maan sosialistiseksi ja kansallisti suuren osan taloutta. Vanha verisukulaisuuteen perustuva klaanijärjestelmä pyrittiin hävittämään väkisin. Neuvostoliitto tuki aluksi Siad Barren hallitusta, mutta lopetti tukensa sen yritettyä vallata 1977 Etiopialta Ogadenin alueen. Siad Barre katkaisi välinsä Neuvostoliittoon ja hänen tukijakseen tuli Yhdysvallat. Somalian joukot menestyivät aluksi ja lähestyivät Addis Abebaa, kunnes Neuvostoliiton ja Kuuban avulla Etiopian joukot ajoivat ne pois Ogadenista 1978. Tyytymättömyys Siad Barrea vastaan alkoi kasvaa 1981, kun hän erotti Mijertyn ja Isaqin klaanien jäsenet hallituksesta. Siad Barre ajettiin viimein maanpakoon 1991.

Valtion hajoaminen

Siad Barren hallinnon kukistuminen sisällis­sodassa merkitsi valtion hajoamista ja valtavaa pakolaisuutta eli somalien diasporaa. Vuonna 1991 maan pohjoisosan entinen Brittiläinen Somalimaa julistautui itsenäiseksi nimellä Somalimaa. Vaikka se onkin Etelä-Somaliaa vakaampi, ainoastaan Israel on tunnustanut sen itsenäisyyden

Vuonna 1992 Yhdistyneet kansakunnat lähetti apua Somaliaan, mutta Yhdysvaltain joukot joutuivat vetäytymään vuonna 1995 kärsittyään raskaita tappioita. Vuonna 1998 maan keskiosat julistautuivat autonomiseksi nimellä Puntmaa.

Somalian tasavaltaa ei ole käytännössä ollut olemassa tammikuun 1991 jälkeen. Eri klaanien edustajat tapasivat 1997 Kairossa ja sopivat uuden kansallisen hallituksen perustamisesta. Huhtikuussa 2001 sotaherrat Etiopian tukemana perustivat oman hallituksensa kansallista hallitusta vastaan. Lokakuussa 2002 21 sotivaa fraktiota ja väliaikainen hallitus solmivat aselevon ja 2004 perustettiin Keniassa uusi väliaikainen parlamentti. Lokakuussa se valitsi presidentiksi Abdullahi Yusufin.

Vuonna 1999 alkoi kolmas kapinaliike, ja Rahanweynin vastarinta-armeijan hallitsema Lounais-Somalia julistautui itsenäiseksi 1. huhtikuuta 2002. Sen pääkaupunki vallattiin kuitenkin saman vuoden lokakuussa ja sen päämiehet liittyivät väliaikaisen hallituksen ministereiksi. Heinäkuussa 2006 Somalian lounaiskulmassa Kenian rajalla oleva Jubamaa julistautui itsenäiseksi. Sekä Jubamaa että Lounais-Somalia tukevat väliaikaista hallitusta.Marshall Cavendish s.32

Väliaikaisesta hallituksesta liittovaltioksi pienoiskuva|Somalian poliittinen tilanne.

Vuoden 2006 aikana Mogadishusta lähtöisin oleva Islamilaisten oikeusistuinten liitto otti haltuunsa suuren osan maasta, ja joulukuussa 2006 se julisti olevansa sodassa väliaikaista hallitusta ja sitä tukevia Etiopian joukkoja vastaan. Joulupäivänä Etiopian ilmavoimat iski islamistien hallussa oleville lentokentille, ja Etiopian panssareiden ja tykistön tuella väliaikaisen hallituksen joukot etenivät nopeasti ja marssivat 28. joulukuuta Mogadishuun islamistien luovutettua sen ilman vastarintaa.

Väliaikaishallituksen saatua Etiopian joukkojen tuella pääkaupungin haltuunsa siellä käytiin 16-vuotisen sodan raskaimpia taisteluja. Kaupungissa surmattiin noin 2000 ja 365 000 asukasta ajettiin kaupungista maaseudulle.

Kevään 2007 aikana toteutetun väliaikaishallituksen ja etiopialaisjoukkojen pääkaupungin ja muun Somalian muiden alueiden valtausten päätyttyä Afrikan unionissa saatiin aikaiseksi yhtenäinen päätös lähettää rauhanturvaajia Somaliaan. Uganda ja Nigeria lähettivät yhteensä kolme pataljoonaa joukkojaan operaatioon.

Islamistien al-Shabaab-joukot ovat saaneet raporttien mukaan aseita, esimerkiksi Igla-ilmatorjuntaohjuksia, Eritrealta. Joukot ovat myös siirtyneet käyttämään sissi- ja itsemurhapommitustaktiikoita. Etiopian joukot vastasivat muun muassa käyttämällä valkoista fosforia. Sotaherrat ovat myös aktivoituneet ja hankkineet aseita saadakseen jälleen haltuunsa entiset alueensa. Merirosvous on myös lisääntynyt merkittävästi Islamilaisten oikeusistuinten liiton tappion jälkeen.

Somalian oppositio kokoontui syyskuussa 2007 Eritrean pääkaupungissa Asmarassa, jossa perustettiin Somalian vapautuksen allianssi (ALS). Sen osallistujat pyrkivät kaatamaan väliaikaishallituksen ja poistamaan maasta sitä tukevat Etiopian joukot, jotka eivät olleet osoittaneet vetäytymisen merkkejä, joko diplomatialla tai sodalla.

Marraskuussa 2008 presidentti Abdullahi Yusuf sanoi hallituksen olevan romahtamassa ja pitävän hallussaan vain Mogadishua ja Baidoaa, jossa käytiin päivittäisiä taisteluja. Hallitus ei kyennyt toimimaan lähinnä Abdullahi Yusufin ja pääministerin Nur Hassan Husseinin välisten ristiriitojen vuoksi. Vastarinnan johtoon taas nousi ääriradikaali islamistinen al-Shabaab-liike. Abdullahi Yusuf Ahmed erosi presidentinvirasta joulukuussa 2008 hävittyään valtataistelun pääministerille ja hallitukselle.

Etiopian joukot aloittivat vetäytymisen Somaliasta tammikuussa 2009. Vetäytymistä perusteltiin sillä, että Afrikan unioni ja kansainvälinen yhteisö epäonnistuivat Somalian vakauttamisessa. Eronneen Abdullahi Yusuf Ahmedin seuraajaksi valittiin tammikuussa 2009 Djiboutissa järjestetyssä äänestyksessä entinen Islamilaisten oikeusistuinten liiton johtaja Sharif Sheikh Ahmed. Väliaikaishallituksen toimikautta jatkettiin kahdella vuodella.

Heinäkuussa 2011 YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) julisti suurimman osan Somaliasta nälänhätäalueeksi. Alueella oli kuollut tuhansia ihmisiä nälkään ja miljoonia oli siirtynyt maaseudulta kaupunkeihin ja paennut naapurimaiden puolelle, lähinnä Keniaan.

16. lokakuuta 2011 Kenian armeija ylitti rajan Somaliaan. Kohteena olivat al-Shabaab-ryhmän joukot, jotka ovat hyökkäilleet Keniaan surmaten ja kaapanneet turisteja ja avustustyöntekijöitä rajan taakse. Marraskuussa myös Etiopian joukot siirtyivät rajan yli.

Ensimmäinen Somalian parlamentti sitten vuoden 1991 valittiin elokuussa 2012. Parlamentista oli tarkoitus tulla 275-jäseninen, mutta se valittiin jonkin verran vajaana. Parlamentti valitsi puhemiehekseen Mohamed Osman Jawarin, ja syyskuussa presidentiksi valittiin Hassan Sheikh Mohamud. Somalian uudeksi presidentiksi valittiin helmikuussa 2017 Mohamed Abdullahi Mohamed.

Somalian siirtymäkauden hallituksen mandaatti loppui vuonna 2012, ja maasta tehtiin uuden perustuslain mukaan liittovaltio. Somaliaan perustettiin kaksikamarillinen parlamentti jossa on ylähuone ja alahuone (kansanhuone)

Ylähuoneen eli senaatin 54 edustajaa valitaan eri osavaltioiden valtuustoissa, viimeksi vuonna 2021. Alahuoneen 254 edustajaa valitsevat valitsijamiesneuvostot, joiden jäsenten valinnassa paikallisjohtajilla ja klaanien johdolla on sananvaltaa. Viimeisin valintakierros päättyi huhtikuussa 2022.

Väestö

+ Somalian väki­luvun kehitys Vuosi Väkiluku 1950 1975 2000 2025 2050 2075 ennuste pienois|Somalinainen lapsensa kanssa. Somalialaiset kuuluvat seemiläis-haamilaisiin kansoihin. Väestönkasvu on ollut nopeaa. Vuonna 1950 somaleita oli 2,3 miljoonaa, vuonna 2022 jo 16,8 miljoonaa ja vuonna 2050 lukumääräksi arvioidaan 34,9 miljoonaa.

Somalian väestöstä noin 85 prosenttia on somaleita, muita etnisiä ryhmiä ovat somalian bantut ja arabit. Useimmat somalit puhuvat somalin kieltä tai sen murretta. Suurin murre on maymay eli maay jota puhutaan Jubba- ja Shebelli-jokien välisellä alueella. Maay voidaan katsoa myös omaksi kielekseen, sillä sen puhujien on vaikea ymmärtää somalin kirjakieltä. Uskonnoltaan useimmat ovat sunnimuslimeita.

Perinteisesti Somaliassa voidaan erottaa kolme erilaista kulttuuria, jotka ovat kehittyneet toisistaan erillään, mutta yhteistyössä toistensa kanssa: paimentolaiset, maanviljelijät ja kaupunkilaiset. Enemmistön muodostavat sisämaan paimentolaiset. Vuonna 1975 paimentolaisia oli noin 60 prosenttia ja viljelijöitä ja kaupunkilaisia molempia noin 20 prosenttia.Population Somalia: A Country Study. Library of Congress, 1992.