Led Zeppelin oli englantilainen rock-yhtye, joka perustettiin Lontoossa vuonna 1968. Yhtyeessä soittivat kitaristi Jimmy Page, laulaja Robert Plant, basisti ja kosketinsoittaja John Paul Jones sekä rumpali John Bonham. Led Zeppelin oli yksi maailman suosituimmista yhtyeistä 1970-luvulla. Äänitemyynnin perusteella Led Zeppelin on edelleen yksi maailman menestyneimmistä yhtyeistä: sen albumeja on myyty yli 300 miljoonaa kappaletta. Yhtyeen aktiiviura päättyi rumpali Bonhamin kuoltua syyskuussa 1980. Seuraavien vuosikymmenien aikana kolme jäljelle jäänyttä jäsentä ovat esiintyneet yhdessä neljä kertaa.
Led Zeppelinin musiikillinen ilmaisu oli tyylillisesti hyvin laaja-alaista, ja yhtyeen musiikissa on elementtejä hard rockin lisäksi muun muassa bluesista ja folkista. Yhtyettä on luonnehdittu myös heavy metalin alkuunpanijaksi. Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”Stairway to Heaven”, ”Whole Lotta Love”, ”Rock and Roll”, ”Black Dog” ja ”Kashmir”.
Historia
Muodostaminen nimellä The New Yardbirds
Led Zeppelinin alku oli englantilaisessa bluesrock-yhtyeessä The Yardbirds. Jimmy Page liittyi siihen vuonna 1966 korvatakseen basisti Paul Samwell-Smithin, joka oli päättänyt jättää yhtyeen. Pian Page vaihtoi bassosta soolokitaraan luoden kahden kitaristin duon yhdessä Jeff Beckin kanssa. Beck lähti lokakuussa 1966, ja The Yardbirds alkoi kyllästyä jatkuvaan keikkailuun ja äänittämiseen. Page halusi muodostaa superyhtyeen, johon olisivat kuuluneet hän ja Beck sekä The Whon rumpali Keith Moon ja basisti John Entwistle. Laulajaksi kaavailtiin Steve Winwoodia ja Steve Marriottia.Mick Wall (2008), When Giants Walked the Earth: A Biography of Led Zeppelin, London: Orion, pp. 13–15, 52.Snow, Mat, ”Apocalypse Then”, Q magazine, December 1990, pp. 74–82. Yhtyettä ei koskaan muodostettu, vaikka Page, Beck ja Moon äänittivät vuonna 1966 kappaleen ”Beck’s Bolero”, joka on Beckin vuoden 1968 albumilla Truth. Äänityssessiossa oli myös mukana basisti-kosketinsoittaja John Paul Jones, joka kertoi Pagelle olevansa kiinnostunut tekemään yhteistyötä hänen kanssaan.
The Yardbirds esitti viimeisen konserttinsa heinäkuussa 1968. Yhtye oli kuitenkin sitoutunut muutamaan konserttiin Skandinaviassa, joten rumpali Jim McCarty ja solisti Keith Relf oikeuttivat Pagen ja basisti Chris Drejan käyttämään The Yardbirdsin nimeä, jotta he voisivat täyttää yhtyeen velvoitteet. Page ja Dreja alkoivat koota uutta kokoonpanoa. Pagen ensimmäinen valinta laulajaksi oli Terry Reid, joka hylkäsi tarjouksen, mutta ehdotti sijaansa Robert Plantia, laulajaa West Bromwichista.Dave Schulps, Interview with Jimmy Page , Trouser Press, October 1977. Lopulta Plant hyväksyi tarjouksen ja suositteli vuorostaan rumpali John Bonhamia Redditchistä. Kun Dreja lähti projektista ryhtyäkseen valokuvaajaksi (hän otti myöhemmin kuvan, joka esiintyy Led Zeppelinin esikoisalbumin takana), John Paul Jones otti vaimonsa Maureenin yllyttämänä yhteyttä Pageen.Dominick A. Miserandino, Led Zeppelin - John Paul Jones , TheCelebrityCafe.com.
Uusi yhtye soitti yhdessä ensimmäistä kertaa elokuussa 1968.Liner notes by Cameron Crowe for The Complete Studio Recordings. The building has since been torn down, and the area has been converted into London’s Chinatown.Chris Welch (1994) Led Zeppelin, London: Orion Books. , pp. 21, 28, 31, 37, 47, 49, 63, 68, 85, 92, 94–95. Page ehdotti, että he yrittäisivät soittaa rockabilly-kappaleen ”Train Kept A-Rollin’”, jonka on tehnyt kuuluisaksi Johnny Burnette. ”Heti kun kuulin John Bonhamin soittavan,” muisteli Jones, ”tiesin, että tämä tulisi olemaan loistavaa... Me löimme tiimin lukkoon välittömästi.” Vähän myöhemmin yhtye soitti P. J. Probyn albumilla Three Week Hero. Albumin kappale ”Jim’s Blues” oli ensimmäinen studiokappale, joka sisälsi kaikki neljä jäsentä tulevasta Led Zeppelinistä. Proby muisteli, ”Viimeisenä päivänä meillä oli hiukan studioaikaa, joten minä vain kysyin yhtyettä soittamaan... He eivät olleet Led Zeppelin tuohon aikaan, he olivat The New Yardbirds ja heistä piti tulla minun bändini.”
Yhtye sai päätökseen Skandinavian kiertueen The New Yardbirdsinä esiintyen ensimmäistä kertaa suuren yleisön edessä 7. syyskuuta 1968 Tanskassa.Gladsaxe Teen Clubs website: Led Zeppelin’s First Gig Tanskassa esiinnyttiin viidellä paikkakunnalla mm. Roskildessa, sitten siirryttiin Tukholmaan, Knivstaan ja sieltä Göteborgin kautta Osloon.
Nimeksi Led Zeppelin
Kun selvisi, että Pagella ja Drejalla oli oikeudet Yardbirds-nimeen vain konserttien suhteen, yhtye otti uudeksi nimekseen Led Zeppelin.Lewis, Dave Lewis and Simon Pallett (1997) Led Zeppelin: The Concert File, London: Omnibus Press. , p. 12. Nimi virallistettiin 14. lokakuuta 1968, kun yhtyeen esikoisalbumi oli jo saatu äänitettyä.Wall 2010, s. 90–91. Loka-joulukuussa 1968 tehtiin konserttikiertue 15 paikkakunnalle Etelä- ja Keski-Englantiin Liverpoolia myöten, Lontoossa esiinnyttiin viisi kertaa.
Nimi Led Zeppelin tarkoittaa ”lyijyistä ilmalaivaa” (led < ). Nimi on tiettävästi peräisin The Who -yhtyeen rumpalilta Keith Moonilta. The Whon jäsenten keskinäisen eripuraisuuden vuoksi Moon ja saman yhtyeen basisti John Entwistle suunnittelivat uuden mullistavan yhtyeen perustamista: ”a supergroup that would go down like a lead zeppelin”. Tokaisu mukaili englantilaista sanontaa ”lyijyilmapallon lailla putoamisesta” (<lead balloon = täydellinen epäonnistuminen), mutta tässä tapauksessa pudotus osuisi suoraan yleisön tajuntaan.Nigel Cawthorne: The Who and the making of Tommy. Kun The New Yardbirds päätti syksyllä 1968 ottaa nimen käyttöön, sanasta lead () päätettiin pudottaa yksi a-kirjain, koska se näytti manageri Peter Grantin mukaan simppelimmältä, ja koska jotkut olisivat saattaneet erehtyä sen tarkoittavan sanan heteronyymiä, joka suomeksi kääntyy johtaa, johtava.
Saksalainen von Zeppelinin suku yritti estää yhtyettä käyttämästä nimeä Led Zeppelin.Led Zeppelin 1968–1980, Billboard Kööpenhaminassa 1970 pitämänsä konsertin alla yhtye joutui uudelleen suvun huomion kohteeksi ja salanimeksi konserttiin keksittiin NOBS.Soundi kirja Heavyrock, toim. Jorma-Veikko Sappinen 1978.
Suursuosion vuodet
pienois|Robert Plant ja Jimmy Page Led Zeppelinin konsertin akustisessa osuudessa Hampurissa vuonna 1973. Yhtyeen manageri Peter Grant sai ennakkosopimuksella Atlantic Recordsilta marraskuussa 1968, mikä oli suurin uuden yhtyeen koskaan saama ennakkomaksu. Robert Plantin mukaan Atlanticin pomot pelkäsivät isokokoista Grantia. Atlanticilla olivat esillä blues-, soul- ja jazzartistit, mutta 1960-luvun lopussa se alkoi kiinnostua brittiläisistä progressiivista rockia soittavista yhtyeistä. Yhtiö allekirjoitti sopimuksen Led Zeppelinin kanssa tapaamatta yhtyettä.Ian Fortnam, "Dazed & confused", Classic Rock Magazine: Classic Rock Presents Led Zeppelin, 2008, p. 43. Ensimmäinen albumi Led Zeppelin I oli jo täysin valmis, ja Jimmy Page matkusti Yhdysvaltoihin 8-raita nauhamateriaalin kanssa.Dokumenttielokuva Becoming Led Zeppelin, esitetty YLE Teemalla 30.4.2026.
Led Zeppelin aloitti tammikuussa 1969 ensimmäisen Yhdysvaltain-kiertueensa. Ensimmäinen esiintyminen oli jo 26. joulukuuta tapaninpäivänä 1968 Denverissä Vanilla Fudgen lämmittelijänä. Sieltä siirryttiin länsirannikon kaupunkien (Seattle, Vancouver, Portland, Spokane, Salem, West Hollywood) kautta 9. tammikuuta 1969 San Franciscoon, jossa yleisö osoitti ensimmäisen kerran suurta kiinnostusta aina 12. tammikuuta asti. Siellä agentti Peter Grant oli sanonut: "jos ette nyt breikkaa, koko juttu on ohi." Konserttiarvostelut Rolling Stone lehdessä olivat murskaavia.
Yhtye julkaisi samalla esikoisalbuminsa Led Zeppelin (I). Albumi nousi kahdessa kuukaudessa Yhdysvaltain albumilistan kymmenen kärkeen ja saavutti kultalevyyn riittävän 1 miljoonan dollarin myynnin. Yhtye kiersi Yhdysvaltoja seitsemän viikkoa ja Englantia koko vuoden 1969 ajan ja samalla äänitti ja julkaisi toisen albuminsa Led Zeppelin II (1969). Äänekäs, riffipainotteinen bluesalbumi nousi Yhdysvaltain listaykköseksi seitsemän viikon ajaksi ja antoi Led Zeppelinille kansainvälistä mainetta konserttiyhtyeenä.
Yhtyeen kolmas albumi Led Zeppelin III (1970) laajensi yhtyeen musiikillista profiilia ja yhdisteli raskaaseen rockiin brittiläistä folkia. Tämäkin albumi nousi listaykköseksi niin Yhdysvalloissa kuin Britanniassakin, mutta sen myyntiluvut olivat kuitenkin selvästi kahta edeltäjäänsä vaatimattomammat. Tammikuussa 1970 aloitettiin konserttikiertue Britanniassa seitsemässä suuressa kaupungissa Edinburghia myöten, mm. 9. tammikuuta 1970 Royal Albert Hallissa Lontoossa. Kesällä 1970 yhtye esiintyi Bathin rock-festivaaleilla uransa suurimmalle 150 000 ihmisen yleisölle Englannissa.
pienois|vasen|Led Zeppelin esiintymässä Chicagossa vuonna 1975. Yhtyeen vuonna 1971 ilmestyneellä neljännellä albumilla ei ole nimeä, mutta se tunnetaan yleisesti nimellä Led Zeppelin IV. Albumilla yhdistyvät aiempien levyjen raskas blues ja folkin mystisyys, etenkin kahdeksanminuuttisessa kappaleessa ”Stairway to Heaven”, josta on tullut yhtyeen eniten radiossa soitettu kappale. Albumi ei noussut Yhdysvaltain listaykköseksi, mutta siitä on tullut yhtyeen eniten myyty albumi. Albumia seurasi laaja maailmankiertue aina Japaniin asti, josta syntyi useita tarinoita yhtyeen harjoittamista ylettömyyksistä.
Led Zeppelinin viides albumi Houses of the Holy (1973) yhdistelee pitkiin ja eeppisiin rock-kappaleisiin funkia ja reggaeta. Seuranneella kiertueella yhtye rikkoi Yhdysvalloissa The Beatlesin asettamia katsojaennätyksiä. New Yorkissa kiertueen lopulla nauhoitetuista konserteista koottiin myöhemmin elokuva Led Zeppelin – laulu jää pystyyn (1976).
Led Zeppelin vietti vuoden 1974 aikana hiljaiseloa eikä levyttänyt tai konsertoinut. Se perusti oman levymerkin Swan Song Records, jolta yhtyeen kaikki seuraavat albumit julkaistiin. Niistä ensimmäinen oli tupla-albumi Physical Graffiti (1975), joka nousi listakärkeen niin Yhdysvalloissa kuin Britanniassakin. Kesällä ennen Yhdysvaltain-kiertuetta laulaja Robert Plant loukkaantui Rodoksella auto-onnettomuudessa, josta murtuneen jalan toipumiseen häneltä kului koko loppuvuosi.
pienois|Robert Plant ja Jimmy Page Led Zeppelinin konsertissa vuonna 1977. Seuraava albumi Presence julkaistiin keväällä 1976. Yhtye ei tehnyt sen julkaisun yhteydessä kiertuetta, ja albumi myi hiukan vähemmän kuin edeltäjänsä, vaikka nousikin listaykköseksi. Myös konserttialbumi The Song Remains the Same (1976) nousi syksyllä Britannian listaykköseksi.
Led Zeppelin teki jälleen Yhdysvaltain-kiertueen keväällä 1977, mutta Britannian konserttilavoja se kartteli verojen vuoksi. Yhtye keskeytti kiertueen, kun Plantin kuusivuotias poika Karac kuoli Britanniassa. Plant palasi yhtyeeseen vasta seuraavan vuoden lopulla, jolloin yhtye alkoi äänittää seuraavaa albumiaan. Seuraavana vuonna Led Zeppelin teki lyhyen Euroopan-kiertueen ja esiintyi elokuussa 1979 pitkästä aikaa ja myös viimeisen kerran Englannissa, kahdessa ulkoilmakonsertissa Knebworthissa. Ruotsissa äänitetty In Through the Out Door julkaistiin syksyllä 1979, ja se nousi listaykköseksi.
John Bonhamin kuolema ja yhtyeen hajoaminen
pienois|vasen|pysty|Rumpali John Bonhamin kuolema syyskuussa 1980 johti yhtyeen hajoamiseen Keväällä 1980 Led Zeppelin teki Euroopan-kiertueen, ja syksyllä yhtye kokoontui valmistelemaan seuraavaa Yhdysvaltain-kiertuettaan. Rumpali John Bonham kuitenkin kuoli 25. syyskuuta. Joulukuussa 1980 yhtye ilmoitti hajoavansa, sillä he eivät voineet jatkaa ilman Bonhamia.
Hajoamisen jälkeen