Ahti Antero Kuoppala (17. heinäkuuta 1930 Jyväskylä – 14. helmikuuta 2023 Jyväskylä) oli suomalainen näyttelijä. Hän nousi suuren yleisön tietoon tehtyään nimiroolin televisioelokuvassa Simpauttaja (1975), josta hän sai maineen maalaisroolien tulkitsijana. Maalaiseläjien roolijatkumoon kuuluu myös Rainer Mielosen osa television komediasarjassa Vain muutaman huijarin tähden. Kuoppalan taiteellinen rekisteri oli kuitenkin huomattavasti laajempi.Kurkinen, s. 150 Hän näytteli kuusitoista vuotta Kemin kaupunginteatterin palveluksessa ja jäi eläkkeelle Jyväskylän kaupunginteatterista vuonna 1993.Sandström, Leena: Hymyilevä yleisö palkitsee näyttelijän. Helsingin Sanomat 17.7.2010, s. C 6.
Kuoppalan vahvoja teatterirooleja olivat muun muassa Otto Kivivuori näytelmässä Täällä Pohjantähden alla, Nestori Malinen näytelmässä Mustan lumen talvi ja monologi näytelmässä Mielipuolen päiväkirja. Pyynikin Kesäteatterissa Kuoppala teki 1960-luvulla vaikuttavan tulkinnan Vanhalana näytelmässä Tuntematon sotilas.
Kuoppalan lapsuudenkoti sijaitsi Jyväskylän Mäki-Matissa Löylykadulla. 1970-luvulla hän muutti Kemiin, josta sittemmin palasi Jyväskylään.
Nuoruus Kuoppalan sukujuuret ovat molempien vanhempien puolelta Korpilahdella. Hänen isänsä oli työmies Valter Kuoppala (s. 1887) ja äitinsä Saima Dagmar Saukkola (s. 1896). Pariskunnan esikoinen syntyi Jyväskylässä kesällä 1918. Toinen lapsi syntyi 1924 ja kolmas 1928, mutta kuoli jo tammikuussa 1930. Ahti Antero syntyi Mattilanpellon synnytyslaitoksella. Hänen jälkeensä syntyi viides lapsi 1932 ja kuopus keväällä 1934. Ahti peri taiteellisuutta isältään, joka työskenteli Jyväskylän Työväen Näyttämön kirjattuna iltanäyttelijänä 1921–1924 ja lauloi kuorossa. Kuoppaloiden laajempaan sukuun kuuluu myös näyttelijä Mikko Kivinen.Kurkinen, s. 10–14
Kuusiluokkaisen kansakoulun jälkeen Kuoppala aloitti 1943 erään radioliikkeen juoksupoikana ja eteni myyjäksi. Asevelvollisuutensa hän suoritti Niinisalossa 1950–1951 ja palasi siviiliin alikersanttina. Kuoppala oli urheilullinen. Parhaiten hän menestyi uinnissa, jossa hän saavutti piirimestaruuskisoissa kultaa 7. elokuuta 1949.Kurkinen, s. 16–18
Opinnot Ahti Kuoppala suoritti näyttämö- ja lausuntaopintoja Jyväskylän työväenopiston näytelmäpiirissä vuosina 1952–1957 opettajinaan muun muassa Impi Aro, Iikka Kaakinen, Anja Pohjola ja Ensio Seies. Kuoppala avioitui Maire Hautasen kanssa elokuussa 1953 ja pariskunnan esikoistytär syntyi elokuussa 1954. Toinen tytär syntyi helmikuussa 1956 ja nuorin tytär syyskuussa 1957. Kuoppala aloitteli ammattiuraansa Jyväskylän Työväen Teatterissa opintojensa loppuvaiheessa syksyllä 1956. Hänen varhaisia roolejaan oli everstin osa Wolfgang Borchertin näytelmässä Ovien ulkopuolella.Kurkinen, s. 21–28, 37
Yksityiselämä
Ensimmäinen avioliitto Maire os. Hautasen (1931–1985) kanssa, solmittu 1953 ja ero 1960. Tästä avioliitosta lapsia: Arja Hausen s. 1954, Kirsi Kalliokoski s. 1956 ja Virpi Kuoppala s. 1957.
Toinen avioliitto Leena os. Pesosen (1948–1998) kanssa, solmittu 1976 ja ero 1981. Tästä avioliitosta tytär Silja Kuoppala s. 1976.
Ura Varhaisvaihe Jyväskylän Työväen Teatterissa Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina suomalaisten teattereiden henkilökunnat vaihtuivat tiuhaan. Etenkin nuorille näyttelijöille Jyväskylän Työväen Teatteri oli ponnahduslauta eteläisemmän Suomen isompiin teattereihin.Kurkinen, s. 30
Kuoppalan ensimmäinen varsinainen kiinnitys oli Jyväskylän Työväen Teatteriin kaudelle 1958–1959. Hän jätti päivätyönsä Suomen Väri- ja Vernissatehdas Oy:llä tulojensa pienenemisestä huolimatta. Kuoppalan merkittävimmät roolit olivat Pohjalaisten Jussi ja Niskavuoren Aarnen nimiosa. Muut tehtävät olivat lähinnä avustajatasoa. Aino Mattila ohjasi lähes kaikki Työväen Teatterin näytelmät, joissa Kuoppalalla oli jonkinmoinen rooli. Näyttelijän palkka oli verraten pieni, joten Kuoppalan oli hankittava lisätuloja kesätöissä esimerkiksi rakennuksilla.Kurkinen, s. 39–40, 45–46
Tampereen Työväen Teatteri 1959–1963 Kuoppala asetti uransa avioliittonsa edelle, ja otti sen takia avioeron keväällä 1959. Maineikas Tampereen Työväen Teatteri oli nuorehkolle näyttelijälle liian suuri houkutus ja hän aloitti Tampereella syyskaudella 1959. Teatterin näyttelijäkunta oli työvuosiensa osalta hyvinkin vanhaa, esimerkiksi Elna Hellman oli aloittanut jo 1919. Työväen Teatterin voimahahmo Eino Salmelainen oli suurelta osin valinnut ja kouluttanut itse taiteellisen henkilökuntansa. Kuoppalan kanssa samana vuonna aloittivat muun muassa Marja-Sisko Aimonen ja Tapio Hämäläinen.Kurkinen, s. 48–49
Kuoppalan roolit Tampereella jäivät paria poikkeusta lukuun ottamatta vähäisiksi. Hänen olisi pitänyt tehdä vaikutus sekä Eino Salmelaiseen että Eugen Terttulaan, mikä ei ollut helppoa näyttelijälle, joka ei ollut käynyt Suomen Teatterikoulua ja jolla ei ollut mainittavia kontakteja Tampereen teatteriväkeen. Kuoppalan ensimmäisiin tehtäviin Tampereella kuului pieni sivuosa komediassa Joonas.Kurkinen, s. 50
Pikkuroolien vastapainona Kuoppala sai näytelläkseen Kivivuoren Oton roolin näytelmässä Täällä Pohjantähden alla I, joka sai ensi-iltansa 6. joulukuuta 1962. Aamulehden kriitikko Olavi Veistäjä arvosti Kuoppalan taitoa kuvata ihmistä. Terttulan ohjaama näytelmä esitettiin 41 kertaa ja sen katsojaluvuksi kirjattiin runsaat 15 500.Kurkinen, s. 61–63, 65 Tampereen Työväen Teatterissa Kuoppalan ohjaajakirjo oli laajempi kuin Jyväskylässä, mutta painopiste oli Eugen Terttulassa ja Eino Salmelaisessa.Kurkinen, s. 64–65
Tampereen Teatteri 1963–1967 Tampereen Teatterin johtajan Rauli Lehtosen vaikutus Kuoppalan uraan oli huomattava, sillä hän kiinnitti tämän neljäksi näytäntökaudeksi teatteriinsa. Lehtonen kasasi oman näyttelijäkokoonpanonsa ja samaan aikaan Kuoppalan kanssa teatterissa aloittivat muun muassa Seppo Mäki ja Liisa Roine sekä Leo Lastumäki ja Tapani Perttu. Ohjaaja Mikko Majanlahti puolisonsa Maija-Liisa Majanlahden kanssa astui niin ikään remmiin. Teatteri tuotti 1960-luvulla useita musikaaleja, joista menestyvin oli West Side Story. Marraskuussa 1963 ensi-iltansa saaneessa musikaalissa Kuoppalan roolina oli Diesel. Hämeen Yhteistyön kriitikko huomioi Kuoppalan osasuorituksen "jämeränä ja muita tasaisempana sakin voimamiehenä".Kurkinen, s. 67, 70–71
West Side Story vieraili Wienissä keväällä 1965. Tampereella kappaletta oli näytelty jo 146 kertaa ja katsojia oli kertynyt runsaat 70 000.Kurkinen, s. 76 Kaikkiaan musikaali näyteltiin Tampereen Teatterissa lähes 200 kertaa. Viimeisen kerran se esitettiin tammikuussa 1967.Kurkinen, s. 80
Tampereen Teatterissa Kuoppala näytteli useimmin Rauli Lehtosen ja Mikko Majanlahden ohjauksessa.Kurkinen, s. 97
Pyynikin Kesäteatteri 1960-luvulla Kuoppala otti tuntumaa Pyynikin Kesäteatteriin kesällä 1960 William Shakespearen komediassa Loppiaisaatto, jota esitettiin modernisoituna versiona nimellä Miten mielitte. Kuoppalan roolina oli toinen merikapteeni, Violan ystävä. Violaa näytteli Tiina Rinne. Näytelmä sai lähes 20 000 katsojaa. Samana kesänä näyteltiin Johannes Linnankosken romaaniin perustuva näytelmä Laulu tulipunaisesta kukasta, joka sai lähes 37 000 katsojaa. Kuoppalan roolina oli tukkipäällikkö Väntti. Pääparia näyttelivät Matti Ranin ja Tuulikki Pohjola.Kurkinen, s. 84–85
Pyynikin Kesäteatterin 1960-luvun tapaus oli Tuntematon sotilas, jota esitettiin yhdeksänä perättäisenä kesänä alkaen vuodesta 1961. Näytelmän ohjasi Edvin Laine, kuten elokuvankin muutamaa vuotta aiemmin. Myös näyttelijät olivat osin samoja, mutta eivät välttämättä samoissa rooleissa. Vuosien kuluessa näyttelijät ja sitä myöten tulkinnat vaihtuivat. Kuoppala näytteli sotamies Vanhalaa kaikkina kesinä. Tuntematonta näyteltiin 372 kertaa eli keskimäärin noin 41 kertaa per kesä. Lopullinen katsojaluku oli 348 854 eli noin 38 760 per kesä. Tuntemattoman ohella Pyynikillä näyteltiin useimpina kesinä jokin toinen näytelmä, kuten Särkelä itte vuonna 1966. Kuoppala näytteli siinä sivuroolin Oskarina.Kurkinen, luku "Kesäiset päivät Pyynikillä"
Vuonna 1965 julkaistiin näyttelijämatrikkeli Teatterin maailma, jossa Kuoppalan rooleista on mainittu Jussi (Pohjalaisia), Niskavuoren Aarne, Vanhala (Tuntematon sotilas), Kivivuoren Otto (Täällä Pohjantähden alla I) ja Diesel (West Side Story).Teatterin maailma 1965 , s. 234 Kuoppala piti Vanhalan roolia siihenastisen uransa huippuna.Kurkinen, s. 96
Kemin kaupunginteatteri 1967–1971 Kuoppala aloitti Kemin kaupunginteatterissa syyskaudella 1967. Hän oli pienen teatterin valtakunnallisesti nimekkäin työntekijä ja sen ongelma oli sama kuin Jyväskylän Työväen Teatterin: sieltä haettiin kokemusta, jonka turvin pyrittiin suurempiin teattereihin. Aiemmin Suomen "punaisimman kaupungin" teatterissa olivat näytelleet muun muassa Kapo Manto ja Anneli Sauli. Kuoppalan vastanäyttelijänä oli usein Sirkka-Liisa Leskinen tai Tellervo Harkko.Kurkinen, s. 102–104
Kuoppala oli menettänyt Tampereella muotoutuneen turvaverkon, ja hän joutui työskentelemään heikompien ohjaajien ja näyttelijöiden kanssa. Kuoppala alkoi saada vaativia päärooleja ja joutui näyttelemään taitojensa ylärajoilla. Hänen tuloroolinsa Kemissä oli Herman uutuusnäytelmässä Kunniakuja, joka sai ensi-iltansa 28. lokakuuta 1967. Kemin kaupunginteatterin näytöskappaleet huomioitiin laajalti paitsi paikallisissa, myös Oulun ja Rovaniemen sanomalehdissä. Kalevan kriitikko Aimo Moilanen oli Kunniakujalle suosiollisempi kuin muut kriitikot: "---Kuoppala oli niitä harvoja, jotka loivat kuitenkin harkitun ja muistettavan henkilökuvan", hän analysoi.Kurkinen, s. 105–106
Kemin kaupunginteatteri oli tuon tuosta lehdistön hampaissa huonon taloudellisen tilanteensa takia. Teatteri oli köyhä ja taiteellinen taso heikko. Jopa teatterin lakkauttaminen otettiin esiin lehtien sivuilla. Eräs syy teatterin pieniin katsojalukuihin ja sitä myötä vaatimattomiin kassatuloihin oli liian vasemmistolainen linja.Kurkinen, s. 107–108
Pentti Pesä johti teatteria kun Kuoppala aloitti, mutta pian tilalle tuli Aulis Ruostepuro, joka toi mukanaan myös puolisonsa Maija-Liisa Peuhun. Ruostepuron aikana katsojaluvut nousivat selvästi ja kassavirta kiihtyi. Ohjelmistoa muutettiin kevyempään suuntaan. Esimerkiksi englantilainen komedia Tyttö sopassa sai ensi-iltansa 14. syyskuuta 1969. Päärooleissa olivat Peuhu ja Kuoppala. Operetteja otettiin ohjelmistoon ja Kuoppala oli mukana muun muassa opereteissa Kaktuksenkukka ja Valkoisen hevosen majatalo.Kurkinen, s. 109–111 Bertolt Brechtin ja Kurt Weillin Kolmen pennin oopperassa Kuoppala näytteli pääroolin, liikemies Jonathan Peachumin. Ensi-ilta oli 24. tammikuuta 1970. Pohjolan Sanomien kriitikko Maria Kaarto arvioi, että Kuoppalan roolihahmot olivat liiaksi toistensa kaltaisia. Peachumin kohdalla Kuoppala kuitenkin vältti pahimmat sudenkuopat, joka kyseisen, herkullisen roolihahmon suhteen oli liioittelu.Kurkinen, s. 112–113
Ruostepuron linja oli taloudellisesti tuottoisa, mutta Kemin teatterilautakunta ei pitänyt siitä. Se halusi vähemmän tuottavaa ja enemmän osallistuvaa teatteria. Porvarillisesti ajatelleen Ruostepuron mitta tuli pian täyteen ja hän muutti puolisoineen Turkuun kesällä 1970.Kurkinen, s. 112, 114
Porin teatteri 1971–1973 Kuoppala kiinnitettiin Porin teatteriin 1971 ja hän vuokrasi asunnon aivan teatterin kupeesta. Hänestä tuli jälleen sivuosien tulkitsija ja ainoaksi päärooliksi jäi nimiosa satiirissa Shvejk toisessa maailmansodassa. Ensi-ilta annettiin 27. marraskuuta 1971, kappaletta esitettiin 14 kertaa ja katsojia kertyi runsaat 2 000.Kurkinen, s. 119, 121–122 Kesällä 1972 Kuoppala näytteli Kirjurinluodon kesäteatterissa Leena Härmän komediassa Viekää tuhkatkin pesästä.Kurkinen, s. 124