Reaalipreesens (lat. praesentia realis) on käsite, jolla ilmaistaan kristinuskon ajatusta, että Kristuksen ruumis ja veri substansseina eli olemuksina ovat konkreettisesti läsnä ehtoollisella tarjottavissa viinissä ja leivässä (Matt. 26:26). Jos reaalipreesens kiistetään, sen tilalla voidaan esittää ajatus hengellisestä tai vertauskuvallisesta läsnäolosta. Reaalipreesensiä kutsutaan myös konsubstantiaatioksi.
Käsitteen historia Termi on ilmeisesti alun perin peräisin Johannes Duns Scotuksen kirjoituksista. Sitä käytettiin myös uskonpuhdistuksen ajan kiistelyssä, joka koski Kristuksen ruumiin ja veren läsnäoloa ehtoollisaineissa. Sveitsiläiset reformaattorit Ulrich Zwingli ja Johannes Oecolampadius vastustivat luterilaista substantiaalista näkemystä ehtoollisessa läsnäolevasta Kristuksesta, jonka he näkivät paluuna ”katoliseen harhaan”.Sasse, Hermann: Tämä on minun ruumiini. Lutherin taistelu ehtoollisen reaalipreesensin puolesta. Concordia 2011.
Termi kuului myös Jean Calvinin käsitteistöön, mutta toisin kuin luterilaiset hän käytti sitä ilmaisemaan, että Kristuksen läsnäolo on todellinen, eikä harhaa, mutta se ei kuitenkaan ole hänen ruumiinsa ja verensä läsnäoloaCalvin, Jean: Institutio Christianae Religionis, vol. IV, chap. 17, 23., kuten luterilainen osapuoli katsoi tai niiden uhraamista, kuten katolinen osapuoli opetti.
Ehtoolliskäsitysten erilaisuus voi johtua niiden erilaisista opeista Jumalan pelastustyöstä. Kalvinismissa ajatellaan yleensäCalvin, Jean: Institutio christianae religionis, vol III, chap. 31., että Jumala vanhurskauttaa toiset ja paaduttaa toiset ns. kaksinkertaisen predestinaation perusteella, kun taas luterilaisten Tunnustuskirjoissa ehtoollisen, kasteen ja evankeliumin saarnan opetetaan olevan välineitä, joiden kautta Jumala vanhurskauttaaConfessio Augustanae V; Formula Concordiae III, VII (erittäinkin Solida declaratio). Kalvinilaisessa käsityksessä Kristuksen ruumiin ja veren läsnäolo ehtoollisessa on tarpeeton, koska Jumala antaa armonsa Pyhän Henkensä välityksellä, ei leivän ja viinin.Zwingli Marburgissa 1529: ”Pyhä Henki ei tarvitse vaunuja”. Luterilaisuudessa reaalipreesens ehtoollisessa on ehdoton, koska lupaus syntien anteeksiantamisesta ehtoollisella katsotaan varmaksi ja todelliseksi, juuri siinä tapahtuvaksiPieper, Franz: Kristillinen dogmatiikka, J. Müllerin lyhentämä laitos. De medii gratia, kohta 2. Suom. s. 423. Concordia Publishing House 1946.. Asetussanat katsotaan näin merkitseviksi, kun taas kalvinistit selittävät asiaa eri raamatunkohdilla, kuten Johanneksen evankeliumin 6. luvun jakeella 63: ”Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä.”
Luterilaisuudessa reaalipreesens tarkoittaa ruumiin ja veren todellista läsnäoloa leivässä ja viinissä. Katolisessa ja ortodoksisessa ehtoollisopissa Jeesuksen ruumiin ja veren erityinen läsnäolo esitetään vastakohdaksi vertauskuvallisuudelle, mutta nämä kirkot opettavat kuitenkin eri tavoin tämän läsnäolon tavasta (konsubstantiaatio ja transsubstantiaatio).
Katso myös
Ego vobiscum sum omnibus diebus usque ad consummationem saeculi Konsubstantiaatio Transsubstantiaatio Ubikviteetti
Lähteet
Luokka:Protestanttinen teologia Luokka:Katolinen teologia