Steinerkoulu

thumb|Steinerkoulu Trierissä, Saksassa. thumb|Steinerkoulu. Verrieres le Buisson, Ranska. thumb|right|Michael Parkin Steinerkoulu. Auckland, Uusi-Seelanti.

Steinerkoulut, toiselta nimeltään waldorfkoulut, ovat alun perin 12-vuotisia, luokallisia yhtenäiskouluja, joiden pedagogiikka pohjautuu Rudolf Steinerin antroposofiseen maailmankuvaan ja ihmiskäsitykseen. Suomessa Steinerkoulu täyttää luokkien 1–9 osalta peruskoulun oppivelvollisuuden. Yhdeksässä steinerkoulussa toimii myös lukio. Steinerlukion kesto on yleensä kolme vuotta, mutta Elias-koulun lukiossa ja Vantaan seudun steinerkoulun lukiossa opintojaksotarjotin on rakennettu myös neljävuotisille opinnoille. Steinerpedagogisten yleislinjojen rinnalla kolmessa steinerlukiossa on painotettuja lukiolinjoja. Helsingin Rudolf Steiner -koulun esittävän taiteen linjan ja Espoon steinerlukion elokuvailmaisun linjan lisäksi Vantaan seudun steinerkoulun lukiossa toimii Suomen ensimmäinen historiapainotteinen (virallisiseti historian ja yhteiskuntatieteiden) lukiolinja.

Steinerkoulujen opetussuunnitelma rakentuu antroposofiselle käsitykselle elämän seitsenvuotiskausista. Koulun luokat 1–8 sijoittuvat ihmiselämän toiselle seitsenvuotiskaudelle. Opetuksesta ja kasvatuksesta vastaa kahdeksan ensimmäisen kouluvuoden aikana luokanopettaja, mutta eri aineiden opetukseen tulee mukaan aineenopettajia alusta alkaen. Luokat 9–12, Suomessa osin myös 13, sijoittuvat steinerpedagogiikassa ihmisen kolmannelle seitsenvuotiskaudelle.

Historia

Rudolf Steiner oli itävaltalainen filosofi ja esoteerikko, jonka oppi pohjautui 1800-luvun lopun teosofiaan, saksalaiseen idealismiin sekä ruusuristiläisyyteen. Merkittäväksi vaikuttajaksi hän nousi 1900-luvun alussa suosittuna esitelmöitsijänä ja irrottamalla saksankieliset teosofiset järjestöt kansainvälisestä teosofisesta liikkeestä omaksi antroposofiaksi hengentieteeksi nimeämäkseen suuntaukseksi, jonka voi löytää nykyään lähinnä steinerkouluista, mutta jota edustavat lisäksi biodynaaminen viljely, antroposofinen lääkintä ja eurytmia.

Ensimmäinen steinerkoulu perustettiin Stuttgartiin vuonna 1919. Aluksi enemmistö oppilaista oli Waldorf Astoria -tupakkatehtaan työntekijöiden lapsia. Monissa maissa steinerkouluja kutsutaan Waldorf-kouluiksi. Saksassa 1930-luvulla valtaannousseet kansallissosialistit suhtautuivat kriittisesti steinerkouluihin. Kansainvälinen antroposofinen seura oli tuominnut natsismin jo 1933, mutta Saksan kansallinen järjestö haki kompromissilinjaa ja toimintaa voitiin jatkaa, kunnes 1.11.1935 antroposofia lopulta kiellettiin Saksassa. Perusteluina olivat yhteydet vapaamuurareihin, juutalaisiin, pasifisteihin ja se, että koulujen ei katsottu noudattaneen kansallissosialistisia periaatteita. Toisen maailmansodan jälkeen koulut avattiin uudelleen ja koululiike laajeni.

Steinerkouluja on vuonna 2017 64 maassa noin 1100. Steinerpäiväkoteja on 70 maassa noin 1900.

Steinerpedagogiikka

Steinerkasvatuksen tavoitteena on antaa lapsille ja nuorille mahdollisuus kehittyä itsenäisiksi, oma-aloitteisiksi, sosiaalisesti vastuullisiksi aikuisiksi, jotka kykenevät toimimaan rauhanomaisesti, eettisesti ja ekologisesti.

Steinerpedagogiikan keskeisiä lähtökohtia on olettamus ihmisen henkisestä ydinolemuksesta, ikäkausiin perustuva opetus ja temperamenttioppiin. Muotoilut poikkeavat jonkin verran, mutta perustaltaan kyse on Steinerin antroposofisesta maailman- ja ihmiskuvasta. Steinerin ihmiskäsitys on pseudotieteellinen teoria, jossa ihmisen kehitys on liitetty myös planetaarisiin kehityskausiin. Rudolf Steiner totesi ensimmäisen steinerkoulun avauspuheessa, että "Waldorf-koulusta emme halua tehdä maailmankatsomuskoulua... antroposofia ei ole mikään opetussisältö, mutta pyrimme soveltamaan antroposofiaa käytännössä." Steiner itse ymmärsi ja ilmaisi olevansa huolissaan, että käsitys antroposofian opettamisesta saattoi haitata koulun asemaa.

Steinerpedagogiikassa ajatellaan, että kasvattajan roolin pääpaino muuttuu lasten ja nuorten ikävaiheen mukaan. Ensimmäisellä seitsenvuotiskaudella aikuisen tehtävä on olla ennen kaikkea jäljittelyn kohde ja rauhallisen ympäristön luoja.Dahlström, Marja: "Ajatuksia pienten lasten vanhemmille steinerpedagogiikan näkökulmasta", s. 5, 10. Suomen antroposofinen liitto, Helsinki 2001 Toisella seitsenvuotiskaudella, johon ajoittuvat koululuokat 1–8, aikuisen pääsääntöinen rooli on olla luotettava auktoriteetti. Jotta opettajaan syntyisi turvallinen, pitkäkestoinen suhde, opettaa steinerkoulussa luokanopettaja kahdeksannelle luokalle asti suuren osan aineista.Dahlström, Marja: "Ajatuksia pienten lasten vanhemmille steinerpedagogiikan näkökulmasta", s. 10-11. Alaluokilla opettajan tulisi tutustua hyvin oppilaisiinsa ja muodostaa jokaisesta selkeä käsitys. Havaintotyönsä apuna opettaja käyttää erilaisia luonnehtivia ja kuvailevia tapoja hahmottaa lapsia, muun muassa luonteenlaatuja kuvailevia temperamentteja. Kolmannella seitsenvuotiskaudella eli 14-vuotiaasta alkaen steinerpedagogiikassa katsotaan, että opettajan vakuuttavuus nuoren silmissä ei voi enää perustua aikuisen auktoriteettiin, vaan ainoastaan asiantuntemukseen.Steiner, Rudolf: "Tasapainoinen kasvu ja kasvatus", s. 23. Reijo Wileniuksen laatima tiivistelmä teoksesta Die gesunde Entwickelung des Leiblich-Physischen als Grundlage der freien Entfaltung des Scelisch-Geistigen, julkaistu v. 1922 pidetyn luentosarjan pikakirjoitusmuistiinpanoista. Teos on suomennettu nimellä Kasvatus ja opetustaito ihmisolemuksen terveen kehittymisen perustana, Kirjokanta oy, Helsinki 2002.

Steinerkoulut eroavat opetustavoiltaan muista kouluista usealla tavalla. Huomiota kiinnittävät yleensä jakso-opetus, oppikirjattomuus, taideaineet sekä luokkamuotoisuus ja opettajakeskeisyys. Kirjojen käytön yleisyys vaihtelee kouluittain. Painetta oppikirjojen käyttöön ovat lisänneet mm. oppimistulosten vertailu muihin kouluihin. Steinerkouluissa opetettava eurytmia-niminen aine on liikkumista, musiikkia ja puhetta eleisiin yhdistävä taidemuoto. Harjoitukset sisältävät liikkumista usein pianonsoiton säestyksellä tai runojen mukaan. Alaluokilla sadut ja lorut ovat aineksina leikinomaisessa eurytmiassa. Steinerin mukaan eurytmian tarkoitus on tarjota konkreettinen todistus ihmisen osuudesta yliaistilliseen maailmaan, saada kiinni aikamme hengellisestä impulssista.

Steinerkoulu Suomessa Suomen ensimmäinen steinerkoulu, Helsingin Rudolf Steiner Koulu, perustettiin Helsinkiin valtioneuvoston luvalla vuonna 1955. Koulu oli ensimmäinen yhtenäiskoulumuotoinen koulu Suomessa. Vuonna 1977 tuli voimaan steinerkouluja koskeva laki, jonka piiriin kuului kolme steinerkoulua: Helsingin, Tampereen ja Lahden.Laki Steiner-koulusta (417/1977) 1980-luvulla kouluja perustettiin yksityisopetusryhminä. Eräänä syynä laajenemiselle oli se, ettei koululainsäädäntö tarjonnut käytännössä mitään muita vaihtoehtoja valtakunnallisesti ohjatulle peruskoululle.Ennen peruskoulun uudistusta vuonna 1998 kaikista peruskoulun erityismuodoista säädettiin lailla. Näistä vaihtoehdoista kattavan luettelon tarjoaa Perusopetuslain viitetiedot sisältävä sivu, jossa luetellaan perusopetuslailla kumotut erikoislait. Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietintö (osat I-II) tarjoaa erinomaisen kuvan siitä, miten tiukasti säädeltyä peruskoulun toiminta oli. 1990-luvun alussa lakia muutettiin ja myös muut steinerkoulut saivat yksityisinä opetuksenjärjestäjinä mahdollisuuden valtionapuun, virallisen aseman ja todistuksenanto-oikeuden. Tämänkin jälkeen on perustettu yksittäisiä steinerpedagogiikkaa noudattavia kouluja, jotka ovat saaneet opetuksenjärjestämisluvan. Steinerkoulut ovat kannatusyhdistysten ylläpitämiä yksityisiä kouluja. Vanhemmat ovat yhdistysten jäseniä. Vuonna 2025 Suomessa toimii 24 steinerkoulua, joilla kaikilla on virallinen opetuksenjärjestämislupa, joka perustuu erityiseen kasvatusopilliseen (steinerpedagogiikka) järjestelmään. Näistä 9 antaa lukio-opetusta. Lisäksi on 37 yksityistä steinerpäiväkotia ja kaksi hoitopedagogista erityissteinerkoulua (2025).

Suomen steinerkoulujen opetussuunnitelmat ja tuntijako noudattavat opetushallituksen määräämiä perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteita. Steinerkoulujen opetussuunnitelmissa on ikäkausiopetuksesta johtuvia painotuksia opetussuunnitelmien työtapoja, oppimisympäristöjä ja toimintakulttuuria käsittelevissä luvuissa. Todistukset ovat luokilla 1-3 sanallisia, oppilaan taitojen kehittymistä luonnehtivia lausuntoja. Numerotodistuksia annetaan opetuslainsäädännön mukaisesti luokasta 4 alkaen ja lukioasteella.

Tunnettuja suomalaisia steinerkoulun käyneitä ovat muun muassa muusikko Lauri Porra, lastenpsykiatri Raisa Cacciatore, näyttelijä Heidi Herala, kansanedustaja Oras Tynkkynen, kansanedustaja Sofia Vikman, kuvataiteilija Heta Kuchka, kokki Sara La Fountain, näytelmäkirjailija Laura Ruohonen, rumpali Antti Lehtinen, kasvatusvaikuttaja Jarno Paalasmaa, sarjakuvataiteilija Ville Ranta, säveltäjä Kaija Saariaho, ohjaaja Lauri Maijala, kirjailija Hanna Tuuri, professori Markku Wilenius sekä runoilija Juhana Vähänen.

Kritiikkiä steinerkouluista

Steinerpedagogiikkaa on arvosteltu kahdesta pääsuunnasta: Toisaalta pedagogiikan perusteita, maailmankuvaa ja ihmiskäsitystä sekä sielu- ja temperamenttioppeja pidetään pseudotieteellisinä eikä Steinerin selvänäkemää tietoa kosmisista lainalaisuuksista sekä astrologisia ja okkultistisia väitteitä pidä nähdä vaikuttavana osana steinerpedagogiikkaa. Dosentti Heikki Ervasti ei katso uskottavaksi Steinerin oppeja kansansieluista, eetteri- ja astraaliruumiista, maahisista, juuriroduista ja ylipäätään hengentieteellisistä löydöksistä. Esimerkiksi sairauksien karmallista luonnetta ja vasenkätisyyden johtumista edellisestä elämästä hän ei näe mielekkääksi pedagogiseksi uskomukseksi. Antroposofiaa ei steinerkouluissa Suomessa opeteta, mutta Suomenkin steinerkoulujen oppiaineet eurytmia ja muotopiirustus ovat antroposofian pohjalta kehitettyjä ja se saattaa vaikuttaa opetukseen esimerkiksi siten, että liikuntatunnilla ei saa pelata jalkapalloa, kuvataidetunnilla ei saa piirtää ääriviivoja, biologiantunnilla epätieteellisesti korostetaan sydämen merkitystä tunteiden kannalta ja filosofiantunnilla opetetaan 1900-luvun alkuun asti suosittua mutta nykyään enimmäkseen epätieteellisenä pidettyä temperamenttioppia, joka määrittelee ihmisiä sangviinikoiksi, koleerikoiksi, melankolikoiksi ja flegmaatikoiksi. Oppiaineet ja opetukset ovat osin ymmärrettäviä ja loogisia, antroposofisesta näkökulmasta. Tarja Ehnqvistin mukaan antroposofia välittyy selvästi Helsingin Rudolf Steiner -koulun opetussuunnitelman filosofisiin perusteisiin, tavoitteisiin ja oppisisältöihin käsittäen metodit, tietoteorian, ihmiskäsityksen, opettajankoulutuksen, koulun hallinnon ja koulun kehittämisen.

Toisaalta antroposofiaa on kritisoitu uskontona. Steiner itse ei pitänyt esoteerista oppiaan uskontona. Steinerkouluissa on mahdollista osallistua eri uskontojen tunnustusten mukaiseen uskonnonopetukseen tai elämänkatsomustietoon.