William Shakespeare (engl. ; kastettu 26. huhtikuuta 1564 Stratford-upon-Avon, Warwickshire – 3. toukokuuta (J: 23. huhtikuuta) 1616 Stratford-upon-Avon, Warwickshire) oli englantilainen näytelmäkirjailija ja runoilija. Häntä pidetään yhtenä historian merkittävimmistä kirjailijoista ja aikansa etevimmistä englannin kielen taitajista sekä maailmankirjallisuuden tärkeimpänä näytelmäkirjailijana. Shakespeare kirjoitti näytelmiä, niin tragedioita kuin komedioitakin sekä sonetteja ja runoja. Teokset on kirjoitettu vuosina 1585–1613, mutta näytelmien kirjoitusjärjestystä ei tiedetä varmasti.
Elämä Nuoruus thumb|William Shakespearen isän talo, jossa Williamin arvellaan syntyneen. Stratford-upon-Avonin Pyhän Kolminaisuuden kirkon kirjoista löytyy 26. huhtikuuta 1564 latinankielinen kastemerkintä Guilelmus filius Johannes Shakespere eli William, John Shakespearen poika.Ackroyd 2005, s. 3 Kasteen ajankohdan mukaan on syntymäpäiväksi yleisesti arveltu 23. huhtikuuta. Arvio perustunee etupäässä siihen, että kyseinen päivä on Pyhän Yrjön päivä, joka 1800-luvulla katsottiin Englannin kansallisrunoilijalle sopivaksi syntymäpäiväksi.Holden 2003, s. 20 Shakespeare saattoi syntyä myös huhtikuun 21. tai 22. päivänä.
William oli John Shakespearen ja Mary Ardenin kahdeksasta lapsesta kolmas. Hänellä oli neljä sisarta ja kolme veljeä. William oli lapsista ensimmäinen, joka selviytyi yli lapsuusiän, vaikka pian hänen synnyttyään Stratfordiin saapui ruttoepidemia, joka surmasi joka seitsemännen asukkaan kaupungissa.Holden 2003, s. 31–32
Shakespearen isä oli menestyvä hansikaskauppias ja raatimies, äiti vanhaa vaurasta sukua.Holden 2003, s. 26–30 Molemmat vanhemmat olivat todennäköisesti lukutaidottomia – vaikka isä toimi Stratfordin pormestarina, hän kirjoitti nimensä aina puumerkillä.Holden 2003, s. 17 Vaikka Shakespeare eli protestanttina, jotkut esittävät hänen olleen taustaltaan ja uskoltaan katolinen. Esimerkiksi elämäkerturi Anthony Holden on arvellut Williamin isää katoliseksi tämän talon kattorakenteista vuonna 1757 löytyneen testamentin perusteella. John Shakespeare olisi luultavasti pyrkinyt salaamaan asian, ja ajan katolisten vaino saattoi olla osasyy hänen elämänsä loppupuolen talousongelmiin.Holden 2003, s. 37, 42, 51
Vaikka Shakespearen koulunkäynnistä ei ole säilynyt kirjallista tietoa, useimmat tutkijat uskovat hänen opiskelleen King's New Schoolissa Stratfordissa. Siirryttyään oppikouluun seitsenvuotiaana hänen lukujärjestykseensä kuului luultavasti latinan kielioppia ja antiikin kirjallisuutta.Holden 2003, s. 43, 48
Aikuiselämä Shakespeare solmi avioliiton 28. marraskuuta 1582 itseään kahdeksan vuotta vanhemman Anne Hathawayn kanssa. Anne oli tuolloin jo raskaana, ja heille syntyi lapsi seuraavan vuoden toukokuussa. He saivat kaikkiaan kolme lasta, esikoisensa Susannan sekä kaksoset Judithin ja Hamnetin tammikuussa 1585.Holden 2003, s. 79, 86 Hamnet kuoli vuonna 1596.Holden 2003, s. 179
Tiedot Shakespearen elämästä 1580-luvun puolivälistä eteenpäin ovat niukkoja. Elämäkerturi Anthony Holdenin mukaan Shakespeare muutti Lontooseen ehkä vuonna 1587, jolloin The Queen's Men -näyttelijäseurue kävi Stratfordissa.Holden 2003, s. 89–92
Ensimmäinen maininta Shakespearesta Lontoon teatteripiireissä tunnetaan vuodelta 1592, jolloin tämän ”entisen näyttelijän” kirjoittama näytelmätrilogia Henrik VI todettiin suureksi menestykseksi.Holden 2003, s. 112 Vuoteen 1592 mennessä Shakespeare oli kirjoittanut mahdollisesti jo ainakin viisi näytelmää.Holden 2003, s. 126 Noihin aikoihin Lontoon teatterit suljettiin toistuvasti ruttoepidemioiden vuoksi, mikä antoi Shakespearelle aikaa kirjoittaa näytelmien välissä myös runoja.Holden 2003, s. 134
Shakespeare liittyi vuonna 1594 The Lord Chamberlain's Men -näyttelijäseurueeseen, jonka pysyvä jäsen ja osaomistaja hänestä tuli. Seurue esiintyi kuningatar Elisabet I:lle joulukuussa 1594.Holden 2003, s. 159–160 Shakespeare asui todennäköisesti vuokralla 1590-luvun puolivälissä Bishopsgaten alueen St. Helenin seurakunnassa, kunnes hänellä oli vuonna 1597 varaa ostaa Stratfordista uusi talo perheelleen.Holden 2003, s. 183–184 Lontooseen rakennettiin vuonna 1599 Globe-teatteri, jonka vakituinen dramaturgi, näyttelijä ja osakkeenomistaja Shakespeare oli. Hän muutti asumaan Lontoon Southwarkiin.Holden 2003, s. 200–203 Globe-teatteri paloi vuonna 1613, mutta se rakennettiin uudelleen seuraavana vuonna. Palossa saattoi tuhoutua Shakespearen näytelmien käsikirjoituksia.Holden 2003, s. 349–350 Kuningatar Elisabet I:n kuoleman jälkeen 1603 kuningas Jaakko I otti Shakespearen näyttelijäseurueen suojelukseensa, ja se nimettiin The King's Meniksi.Holden 2003, s. 241–243
Shakespeare palasi noin vuonna 1611 takaisin Stratfordiin ja asui siellä pysyvästi vuodesta 1614 terveytensä heikennyttyä.Holden 2003, s. 333, 359
Kuolema ja hautaus pienoiskuva|Shakespearen hauta hänen vaimonsa Anne Shakespearen ja tyttärentyttärensä aviomiehen Thomas Nashin vieressä. Shakespeare kuoli 23. huhtikuuta 1616, mahdollisena syntymäpäivänään. Hän oli naimisissa Annen kanssa kuolemaansa asti. Hän jätti omaisuutensa lapsilleen, vaimolleen, sisaruksilleen ja muille sukulaisilleen. Shakespearen lapsenlapset jäivät lapsettomiksi.Holden 2003, s. 371–375
Shakespeare haudattiin Stratford-upon-Avonin Pyhän kolminaisuuden kirkkoon. Hänen pääkallonsa ei ilmeisesti ole haudassa, minkä vuoksi jotkut arkeologit uskovat, että hauta ryöstettiin 1700-luvulla ja kallo varastettiin.
Tuotanto William Shakespearen kirjoittamiksi luetaan nykyisin 39 säilynyttä näytelmää. Osan niistä hän kirjoitti yhdessä jonkun toisen kirjailijan kanssa.Dunton-Downer & Riding 2021, s. 33–34. Lisäksi häneltä on jäänyt sonetteja ja neljä kertovaa runoa.Dunton-Downer & Riding 2021, s. 47.
Useita Shakespearen näytelmiä on pidetty Englannin ja koko länsimaiden kirjallisuuden suurimpiin kuuluvina. Hänen näytelmänsä kattavat tragedian, historian ja komedian. Shakespearen teoksia on käännetty useimmille nykyaikaisille kielille ja niitä esitetään jatkuvasti ympäri maailmaa. Näytelmille ominaista on psykologinen henkilökuvaus, luonteva dialogi, draamallinen jännite ja kielellinen taituruus. Myös Shakespearen sonetteja arvostetaan paljon. Shakespeare on Guinnessin ennätysten kirjan mukaan kaikkien aikojen käännetyin kirjailija: hänen teoksiaan oli lokakuuhun 2005 mennessä käännetty ainakin 116 kielelle.Guinness World Records 2009. Sanoma Magazines 2008. s. 170
Näytelmät thumb|200px|Shakespearea esittävä kuparikaiverrus Ensimmäisen folion kannessa vuodelta 1623
Shakespearen aikana näytelmiä painettiin paperin koon mukaan kvartto- ja foliopainoksina. Foliopainoksia tehtiin neljä, joista vuonna 1623 julkaistu, 36 näytelmää sisältänyt ensimmäinen folio on tärkein lähde Shakespearen näytelmistä. Aiemmin tehdyt halvemmat kvarttojulkaisut ovat monesti huonoja, jopa näyttelijöiden ulkomuistista kopioimia.http://www.shakespeare-online.com/faq/foliosfaq.html
Shakespearen näytelmät tavataan karkeasti jakaa neljään tyylilliseen kauteen. 1590-luvun puoliväliin asti Shakespeare kirjoitti lähinnä klassisia ja italialaisvaikutteisia komedioita, kuten Kesäyön unelma ja lyyrisiä historiallisia näytelmiä, kuten Henrik IV:n ensimmäinen osa. Tämän jälkeen hänen näytelmänsä vakavoituivat, henkilöhahmonsa syvenivät, ja kerronnassa tapahtui siirtymää lyriikasta proosan suuntaan. Seuraavan kauden aloitti tragedia Romeo ja Julia (n. 1595–1596) ja päätti toinen kuuluisa tragedia Julius Caesar (1599). Varhaiset näytelmät ovat tyypillisesti kevyempiä kuin tragedisen kauden tummasävyiset, pettämisen, murhien, himon, vallan ja itsekkyyden kaltaisia aiheita käsittelevät näytelmät.
Shakespearen tragedinen kausi kesti noin vuodet 1600–1608. Siihen kuuluvat maineikkaimmat tragediat Othello, Macbeth, Hamlet ja Kuningas Lear. Viimeisenä kautenaan Shakespeare siirtyi romansseihin ja tragikomedioihin, kuten Talvinen tarina ja Myrsky. Myöhäiskauden romanttiset näytelmät sisältävät usein onnellisen lopun, sekä taikuutta ja muita fantasiaelementtejä. Rajanveto kausien välillä on kuitenkin epätarkka ja muitakin luokittelutapoja on esitetty.
Kuten ajan tapana oli, Shakespeare perusti monet työnsä toisten näytelmäkirjailijoiden töihin, ja kierrätti vanhempia tarinoita sekä historiallista materiaalia. Esimerkiksi Hamlet (n. 1601) on todennäköisesti uudelleen kirjoitettu versio vanhemmasta Hamlet-näytelmästä, ja tarinan peruskuvio esiintyy jo Saxo Grammaticuksen Tanskalaisten teoissa. Se sisältö, mitä pidetään oleellisena, kuten dialogi ja henkilöhahmot syvemmässä merkityksessä, katsotaan kuitenkin Shakespearen luomukseksi. Historiallisissa näytelmissään Shakespeare käytti kahta päälähdettä: Plutarkhoksen Antiikin suurmiesten elämäkertasarjaa Kuuluisien miesten elämäkertoja ja Raphael Holinshedin Englannin historiaa käsitteleviä Kronikoita.
Historialliset näytelmät Shakespeare kirjoitti 11 historiallista näytelmää, joista kymmenen Elisabet I:n hallintokaudella vuosien 1589–1599 aikana ja viimeisen Jaakko I:n aikana vuonna 1613.Dunton-Downer & Riding 2021, s. 49–53.
Shakespearen historialliset näytelmät sisältävät yleensä traagisen keskushenkilön ja komediallisiakin piirteitä, mutta niillä on omat tunnusomaiset teemansa, dramaattiset rakenteensa ja poliittiset päätelmänsä. Jokainen teos sijoittuu Englantiin ja käsittelee nimihahmona toimivan kuninkaan kohtaamia poliittisia haasteita. Näytelmien kahdeksan kuningasta hallitsivat Englantia vuosien 1199 ja 1547 välisenä aikana. Useimmat kuninkaista esiintyvät vain yhden näytelmän pääosassa, mutta Henrik VI on saanut kolme ja Henrik IV kaksi näytelmää. Näytelmät kuvaavat historiallisten tapahtumien jatkumon, joka liittyy Englannin yhdistymiseen. Shakespeare painottaa inhimillistä draamaa historiallisen tarkkuuden sijaan, ja näytelmät ottavat suuria vapauksia aikajärjestyksen, paikkojen ja henkilöiden suhteen.
Shakespearen historialliset näytelmät oletetussa kirjoitusjärjestyksessä:
Henrik VI, osa I, 1589–90. Henrik VI, osa II, 1590–91. Henrik VI, osa III, 1590–91. Rikhard III, 1592–93. Edvard III, 1590–94. Rikhard II, 1595. Kuningas Juhana, 1595–96. Henrik IV, osa I, 1596–97. Henrik IV, osa II, 1598. Henrik V, 1598–99. Henrik VIII, 1612–13.
Komediat Shakespeare kirjoitti 13 komediaa, jotka ulottuvat farssista taianomaiseen ja traagiseen. Ne ovat tarinaltaan usein monimutkaisia, ja niissä on mukana liioiteltuja ja hillittömästi käyttäytyviä henkilöhahmoja. Tarinoissa on yleensä onnellinen loppu, useimmiten häät, ja ehdollinen lupaus onnellisuudesta. Jotkin näytelmät päättyvät epilogiin, jossa yksi hahmoista puhuu suoraan teatteriyleisölle. Tarinat kertovat rakastavaisista, jotka voittavat vaikeudet ja saavuttavat tietoisuuden itsestään ja rakastetustaan. Shakespearen komedioissa on toisinaan myös traagisia piirteitä.Dunton-Downer & Riding 2021, s. 155–159.
Monessa komediassaan Shakespeare hyödyntää henkilöllisyyksiin liittyviä sekaannuksia ja naamioitumisia. Neljässä komediassa nuoret naiset naamioituvat miehiksi saadakseen tietää enemmän rakastettujensa salatuista puolista. Tarinoissa kuvataan myös sukupolvien välisiä suhteita ja ongelmia. Nuorten rakastavaisten vanhemmat usein aluksi järkyttyvät uhmakkaiden lastensa puuhista mutta tulevat lopuksi hyväksymään tosirakkauden lastensa palattua kotiin ja mentyä naimisiin.
Shakespearen komediat oletetussa kirjoitusjärjestyksessä:Dunton-Downer & Riding 2021, s. 159, 219.
Kaksi nuorta veronalaista, 1592–94. Erehdysten komedia, 1593–94. Kuinka äkäpussi kesytetään, 1593–94. Turhaa lemmen touhua, 1595. Kesäyön unelma (tai Kesäyön uni), 1595–96. Venetsian kauppias, 1594–97. Windsorin iloiset rouvat, 1597. Paljon melua tyhjästä, 1598–99. Miten haluatte, 1599. Loppiaisaatto, 1601–02. Troilus ja Cressida, 1600–1608. Loppu hyvin, kaikki hyvin, 1602–1603. Mitta mitasta, 1604.