Irlanninvesispanieli (, ) suurehko spanielirotu ja sitä on perinteisesti käytetty metsästyskoirana etenkin vedestä noutavana lintukoirana. Irlanninvesispanieli on vahva- ja voimakasrakenteinen rotu ja sen tunnistaa keskipitkästä maksanruskeasta kiharasta turkista. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi muutamia irlanninvesispanieleiden pentueita vuosittain.
Ulkonäkö pienoiskuva|Irlanninvesispanieli Irlanninvesispanieli on väritykseltään syvän maksanruskean värinen ja karva on kiharaa ja keskipitkää. Karvapeite ei ole lainkaan villavaa, vaan luonnostaan öljyistä. Päässä ja kaulassa on lyhyempää karvaa, ja samoin myös rodulle ominaisessa ”rotanhännässä” eli ylhäältä alas voimakkaasti ohenevassa hännässä on lyhyt karva. Otsalla on rodulle tyypillinen top-knot, eli kihara ”etutukka”. Säkäkorkeudeltaan urokset ovat 53–59 cm ja nartut 51–56 cm. Rotu on rakenteeltaan voimakas- ja tiivisrunkoinen ja sillä on tynnyrimäinen rintakehä, joka tekee liikkeistä rullaavat.
Luonne ja käyttäytyminen
Perusluonteeltaan irlanninvesispanielit ovat aktiivisia ja innokkaasti mukana kaikessa. Irlanninvesispanieli voi olla välinpitämätön ja tarkkaileva vieraita ihmisiä kohtaan. Se ei kuitenkaan saisi olla arka tai pelokas.
Rotua on perinteisesti käytetty apuna metsästyksessä, erityisesti vedestä noutavana lintukoirana. Rotu rakastaa uimista, joten esimerkiksi vesipelastus on niille erittäin mieleinen harrastus.
Alkuperä pienoiskuva|Piirros irlanninvesispanielista vuodelta 1900 Irlanninvesispanielin tarkka alkuperä on hämärän peitossa. Yleisesti uskotaan, että vesispanielit kehittyivät mahdollisesti persialaisista koirista. Ensimmäinen kirjallinen irlantilainen viittaus vesilintuja hakeviin vesikoiriin on jo 1600-luvulta. Vuonna 1890 perustettiin rotuyhdistys vaalimaan irlanninvesispanielin kasvatusta ja jalostusta.
Terveystilanne Rodun keskimääräinen elinikä on noin kymmenen vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus sekä syöpäsairaudet. Irlanninvesispanielin tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia ja muutamat silmäsairaudet.
Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Noin 60 %:lla irlanninvesispanieleista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 10 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy jopa 19 %:lla rodun edustajista.
Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy muun muassa ylimääräisiä ripsiä (distichiasis) ja kaihia.
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Irlanninvesispanielit ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Irlanninvesispanielin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 30 %.
Katso myös Amerikanvesispanieli
Lähteet Spanieliliitto Irlanninvesispanieliyhdistys KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet
Aiheesta muualla
Suomen Kennelliitto: Irlanninvesispanieli
Luokka:FCI 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat Luokka:Vesikoirat Luokka:Irlantilaiset koirarodut