pienois|Anneli Auer Helsingin kirjamessuilla 2016. Ulvilan surma on selvittämätön henkirikos, joka tehtiin Ulvilassa 1. joulukuuta 2006 klo 2.45. Henkirikoksen uhri oli nelilapsisen perheen isä, 51-vuotias sosiaalipsykologi ja henkilöstövalmentaja Jukka S. Lahti, joka surmattiin perheen kotona. Uhrin vaimo Anneli Auer soitti hätäkeskukseen ja kertoi taloon murtautuneesta tuntemattomasta miehestä. Tutkinnassa henkirikoksen motiivina pidettiin henkilökohtaista kostoa. Lahti oli työskennellyt henkilöstönkehityspäällikkönä tehtaalla, joka oli erottanut 400 työntekijää. Ennen surmaa Lahti oli kertonut saaneensa uhkauksia.
Murhamiestä etsittiin kaksi vuotta. Vuonna 2009 uusi tutkinnanjohtaja alkoi tutkia vain uhrin leskeä. Syyttäjät esittivät Anneli Aueria syylliseksi miehensä murhaan. Syytettä käsiteltiin eri oikeusasteissa kunnes vuonna 2015 hovioikeus vapautti Auerin syytteistä. Syyttömänä vangittu Auer sai vahingonkorvauksia.
Heinäkuussa 2011 Auerin kolme nuorinta lasta kertoivat sijaisperheen vanhemmille kokemastaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Auer ja hänen silloinen miesystävänsä Jens Kukka saivat pitkät vankeustuomiot seksuaalirikoksista kesäkuussa 2013. Vuonna 2023 lapset kertoivat, että sijaisvanhemmat olivat painostaneet heitä sepittämään tarinansa. Auerin vanhin lapsi oli koko ajan vakuuttanut, että hänen äitinsä on syytön. Korkeinta oikeutta pyydettiin purkamaan tuomiot. Auerin asianajaja Markku Fredmanin mukaan on outoa, miten Auer ja Kukka päädyttiin alun alkaenkaan tuomitsemaan. Lasten kertomukset olivat epäuskottavia, ne sisälsivät runsaasti yksityiskohtia, jotka eivät voineet pitää paikkaansa, eikä kotietsinnässä löytynyt todisteita tarinoiden sisältämästä tarpeistosta. Syyttäjät olivat esittäneet samanlaisia väitteitä kuin saatananpalvontapaniikkina tunnetussa salaliittoteoriassa.
Vuonna 2024 korkein oikeus purki Anneli Auerin ja hänen entisen miesystävänsä seksuaalirikostuomion. Helsingin Sanomien mukaan Auerin tapaus nostaa äärimmäisen vakavia kysymyksiä niin Suomen poliisin kuin oikeuslaitoksenkin toiminnasta. Markku Fredmanin mukaan tapauksessa kokonaisen perheen elämä on tuhottu ja kaksi ihmistä on ollut vuosia vankilassa syyttömänä. Hänen mukaansa asiasta tarvitaan perusteellinen selvitys, jottei samoja virheitä tehdä uudelleen. Ulvilan surmasta on julkaistu Pekka Lehdon dokumenttielokuva Ulvilan murhamysteeri (2014), Auerin muistelmateos Murhalesken muistelmat (2016) sekä tietokirja Oikeusmurha. Kuinka järjestelmä tuhosi Auerin perheen (2025).
Teonkuvaus
Hätäkeskus vastaanotti puhelun uhrin, eli Jukka S. Lahden (s. 1955) vaimolta Anneli Auerilta (s. 19. maaliskuuta 1965 Kaarina) perjantain vastaisena yönä 1. joulukuuta 2006 kello 2.43. Puhelussa Auer kertoi, että vieras mies puukottaa Ulvilan Vanhakylän Tähtisentiellä sijaitsevassa perheen asunnossa hänen miestään ja on haavoittanut häntä itseäänkin. Perheeseen kuului neljä lasta, jotka olivat teon sattuessa 2-, 4-, 7- ja 9-vuotiaita. Ainakin kaksi vanhinta lapsista heräsi rikoksen yhteydessä. Paikalle saapuneet poliisit löysivät verisen Jukka S. Lahden makaamasta sängyn vieressä lattialla. Pian poliisien jälkeen saapuivat ensihoitajat, jotka totesivat, että mitään ei ole tehtävissä uhrin pelastamiseksi.
Auerin mukaan pariskunta oli herännyt kello 2.40 räiskyntään, kun tuntematon mies rikkoi makuuhuoneena toimineen takkahuoneen terassioven ikkunalasia. Auerin mukaan ikkunan rikkominen ja lasin lentäminen kesti noin minuutin. Huoneessa oli hämärää, kun mies hyppäsi ikkunasta sisään ja hyökkäsi Lahden kimppuun. Tunkeilija oli noin 180 senttimetriä pitkä mies, joka oli pukeutunut mustaan huppariin ja mahdollisesti kommandopipoon. Lahti otti kaksi klapia, joilla hän yritti puolustautua. Kun Auer yritti auttaa miestään, iski tunkeutuja häntä veitsellä rintaan. Auer kertoo tajunneensa, että kyseessä on tappaja ja lähti pakoon. Auer avasi talon ulko-oven ja huusi lapsia juoksemaan ulos, mutta nämä eivät kuitenkaan kuulleet. Tämän jälkeen hän soitti hätänumeroon keittiön lankapuhelimesta.
Perheen vanhin lapsi oli herännyt ikkunan rikkomiseen, ja Auer pyysi lapsen puhelimeen odottamaan päivystäjän palaamista linjalle. Kun Auer yritti mennä auttamaan miestään, tummiin vaatteisiin pukeutunut tekijä teki hyökkäysliikkeen häntä kohti kaksi kertaa ja hän joutui pakenemaan ulos molemmilla kerroilla. Kun Auer palasi puhelimeen, hän oli ollut poissa 59 sekuntia. Kun vanhin lapsi katsoi takkahuoneeseen, hän näki tummiin pukeutuneen ison miehen poistuvan takkahuoneen ikkunasta ja verisen isänsä makaavan lattialla. Hätäpuhelu kesti runsaat neljä minuuttia.
Ensimmäinen poliisipartio saapui asunnolle yhdeksän minuuttia hätäpuhelun alkamisesta. Lahti makasi elottomana takkahuoneen lattialla, jossa oli myös verta ja lasinsirpaleita. Hänen vierestään löytyi verinen ja ennen vuotta 1984 valmistettu Fiskars-merkkinen veitsi sekä verinen kuusipuinen klapi. Varsinainen surma tehtiin kuitenkin painavalla ja tylpällä esineellä, jolla surmaaja oli lyönyt ääneen valittanutta Lahtea kasvoihin ja päähän. Esinettä ei löytynyt rikospaikalta.Ulvilan surmaveitsi oli vanha ja kulunut. Turun Sanomat. 14.9.2007. Viitattu 23.3.2014.
Huoneen verisellä sängyllä oli toinen klapi, josta löytyi sekä Lahden että tuntemattomaksi jääneen henkilön DNA:ta. Seitsemän vuotta myöhemmin osoittautui, että DNA kuuluu keskusrikospoliisin tutkijalle. Lisäksi sängyltä löytyi musta näppylähansikas. Huoneen lattialla ja myös ulkona terassilla oli verisiä kengänjälkiä ja rikotun ikkunan karmeissa näppylähansikkaalla tehtyjä verisiä jälkiä. Rikospaikan teknisen tutkijan mukaan terassioven lasit rikottiin varmasti ulkopuolelta. Surmapaikalta löytyi runsaasti ruskeankirjavia tekokuituja, joiden alkuperää ei pystytty selvittämään. Niitä löytyi myös muun muassa rikotun ikkunan reunoista, terassilta ja uhrista. Auerin päällä olleesta punaisesta t-paidasta kuituja ei löytynyt.
Poliisin koirapartio saapui paikalle noin puolitoista tuntia surmatyön jälkeen etsimään hajujälkiä väitetystä surmaajasta. Tontin sisäpuolelta ja edestä ei voinut ottaa jälkiä, koska siellä oli kulkenut runsaasti poliiseja ja ambulanssihenkilöstöä. Jälkiä etsittiin tontin ulkoreunalta, josta koira löysi jäljen naapurista, mutta ei voitu arvioida, kuka siitä oli kulkenut.
Tutkinnan alku 2006–2008
Tapauksen ensimmäisenä tutkinnanjohtajana toimi rikoskomisario Juha Joutsenlahti. Aluksi henkirikoksen motiivina pidettiin henkilökohtaista kostoa, joka johtui Lahden työtehtävistä. Lahti työskenteli henkilöstönkehityspäällikkönä Luvatan kuparitehtaalla, joka oli erottanut 400 työntekijää. Surman tekotapa ja tekijän käyttäytyminen viittasivat siihen, että kyseessä oli harkittu teko, ja poliisi profiloi tekijän psykopaattiseksi. Ennen surmaa Lahti oli kertonut saaneensa uhkauksia, mutta ei ollut yksilöinyt niitä sen tarkemmin.
Ahkerasti julkisuudessa tiedottanut Joutsenlahti pyysi yleisöltä vihjeitä punaisesta Volvosta, joka oli liikkunut alueella surmayönä ja sitä edeltäneellä viikolla. Poliisi kertoi myös, että ulkopuolisen tekijän ääntä oli tallentunut hätäkeskusnauhalle ja heillä oli tappajan DNA-tunniste. Poliisi suoritti Suomen rikoshistorian laajimman massatestauksen ja otti yli 700 ihmiseltä DNA-näytteen, mutta läpimurtoa ei tullut. Vasta 2013 selvisi, että kyseinen saastunut DNA kuuluikin keskusrikospoliisin omalle tutkijalle.
Poliisi otti useita henkilöitä kiinni, mutta kiinniotot eivät johtaneet toivottuun tulokseen. Heinäkuussa 2007 näyttelijä Kai Tanner vangittiin Porin käräjäoikeuden päätöksellä termein ”syytä epäillä”, mikä on alempi vangitsemisperuste kuin ”todennäköisin syin”. Tanner oli vapautensa menettäneenä kaiken kaikkiaan seitsemän päivää, kunnes Joutsenlahti pyysi nopeasti hänen vapauttamistaan. Hän haki valtiolta korvauksia, ja hänelle maksettiin lopulta 11 000 euroa muun muassa aiheettomasta vapauden menetyksestä ja ansionmenetyksistä.
Ennen Tannerin vangitsemista Joutsenlahti sopi, että juttu siirretään keskusrikospoliisin tutkittavaksi, mutta tuolloinen Länsi-Suomen läänin komentaja myöhempi poliisiylijohtaja Mikko Paatero tyrmäsi ajatuksen. Sisäministeri Anne Holmlund puolusti poliisin toimintaa surman tutkimisessa.
Auer epäiltynä 2009–2010
Kesällä 2008 tapauksen tutkinnanjohtajuuden otti rikosylikomisario Pauli Kuusiranta ja myöhemmin hänen jäätyään eläkkeelle vuonna 2010 Erik Salonsaari. Samalla tärkeimmäksi tutkintalinjaksi nostettiin vaihtoehto siitä, että tekijä on uhrin vaimo eli Anneli Auer. Poliisi käytti tiedonhankintakeinoina ainakin peitetoimintaa, telekuuntelua ja Auerin kodin kuuntelua.
Peitetoiminta alkoi huhtikuussa 2009, kun Auer tapasi Seppo Mäkeläksi esittäytyneen miehen. Seppo tapasi Auerin lapsia ja vieraili tämän kotona. Kuukausia kestäneen peitetoiminnan tarkoituksena oli saada tietoja Auerin luonteesta ja surmayöstä. Vasta oikeuskäsittelyn aikana Auer sai tietää peitetoiminnasta ja vaati saada kerättyjä tietoja itselleen. Keskusrikospoliisi ei suostunut vaatimukseen, sillä sen mukaan peitetoiminnassa ei selvinnyt syytettä tukevia tai horjuttavia seikkoja. Auerin puolustuksen mukaan kuitenkin jo se, että toiminnassa ei selvinnyt mitään, puhuu syyttömyyden puolesta. Lopulta korkeimman oikeuden päätöksellä tiedot piti luovuttaa Auerille.
Auer vangittiin Porin käräjäoikeuden päätöksellä 28. syyskuuta 2009 todennäköisin syin epäiltynä puolisonsa murhasta. Kaksi päivää myöhemmin Kuusiranta tiedotti, että Auer olisi myöntänyt miehensä surman. Myöhemmin Auer kiisti tunnustaneensa. Hänen mukaansa niin sanottu tunnustus oli vain spekulaatiota siitä, mitä kaikkea olisi voinut tapahtua, jos hän olisi poliisin väittämä muistinsa menettänyt tekijä.
Syyttäjän mukaan surmailtana Auerin ja Lahden välille syntyi riita. Riita kärjistyi esineiden paiskomiseksi ja takkapuiden sekä keittiöveitsen käyttämiseen lyömäaseina, joista viimeksi mainitulla Lahti iski Aueria kylkeen. Kun Auer sai veitsen käteensä, hän iski Lahtea, joka menetti tajuntansa. Auer luuli tappaneensa hänet. Auer alkoi lavastaa tilannetta ulkopuolisen aiheuttamaksi. Syyttäjän mukaan Auer muun muassa rikkoi takkahuoneen ikkunan ja teki Lahden talvikengillä asuntoon verisiä jalanjälkiä. Auer soitti hätäkeskukseen, mutta puhelun aikana Lahti tuli tajuihinsa ja alkoi huutaa. Auer pyysi vanhinta lastaan puhelimeen, kun hän itse meni takkahuoneeseen ja iski makaavaa Lahtea kahdesti päähän, jolloin Lahti kuoli välittömästi. Kun Auer palasi puhelimeen, lapsi katsoi takkahuoneeseen ja kuvitteli näkevänsä ulkopuolisen tekijän poistuvan ikkunasta. Syyttäjän mukaan Auer piilotti surmavälineen ja murhavaatteet niin hyvin, että poliisit eivät ole löytäneet niitä. Ikkunan rikkoutumisen syyttäjät sanoivat vaihtelevasti tapahtuneen sisä- tai ulkopuolelta.
Hätäpuhelun tallenteesta ei poliisin mukaan kuulu ulkopuolisen tekijän ääniä. Keskusrikospoliisin äänitutkija Tuija Niemen mukaan nauhoitteessa kuuluu Auerin sanoma kaksitavuinen sana (u)-o-l-e. Vaasan hovioikeus antoi heinäkuussa 2011 Auerille vapauttavan tuomion.
Lisätutkinta 2011–2012
Elokuussa 2011 Auerin lasten sijaisvanhempana toiminut veli otti yhteyttä syyttäjään ja kertoi, että hänen huollettavanaan olevat Auerin kolme nuorinta lasta olivat kertoneet uusia väitteitä muun muassa surmayöstä ja hän oli videoinut lasten kertomuksia. Lapset olivat kertoneet Auerin harrastaneen esimerkiksi saatananpalvontarituaaleja, joissa oli tapettu kymmeniä eläimiä. Toiseksi vanhimman lapsen mukaan Auer oli harjoitellut miehensä surmaamista ja rakentanut puisen kilven, joka oli suojannut hänen vaatteitaan surmatyöstä lentäneiltä veriroiskeilta. Toiseksi vanhin lapsi kertoi myös kuulleensa surmayön tapahtumat lastenhuoneen oven läpi. Hän oli kuullut muun muassa veitsen nostamisen pöydältä ja c-kasettinauhurin nappien painamista. Lapsen mukaan surma tehtiin ennen hätäpuhelua ja puhelun taustalla kuuluvat uhrin valitusäänet ovat peräisin aikaisemmin tehdyltä tallenteelta.