Mauno Olavi Hänninen (18. elokuuta 1929 Helsinki – 12. heinäkuuta 1989 Helsinki) oli suomalainen poliitikko, joka toimi Demokraattisen nuorison maailmanliiton varapuheenjohtajana, Suomen kommunistisen puolueen varapuheenjohtajana (1971–1981), sisäasiainministerinä (1975–1976) ja SAK:n toisena puheenjohtajana (1976–1987).
Olavi ”Ola” Hänninen aloitti poliittisen uransa jo nuorena liittymällä SKP:hen 1945.Suomen kommunistisen puolueen toiminnasta 16. ja 17. edustajakokousten välillä, s. 48. SKP 1975. Hän kävi Sirola-opiston 18-vuotiaana ja toimi sen jälkeen viitisentoista vuotta Suomen demokraattisen nuorisoliiton eri tehtävissä. 1960-luvun puolivälissä Hänninen sai kutsun koulutukseen Moskovaan. Suomeen paluun jälkeen hänet valittiin SKP:n Helsingin piirisihteeriksi 1966, kun Olavi J. Laine jätti tehtävän tälle tultuaan valituksi eduskuntaan.Leppänen, Veli-Pekka: Kivääri vai äänestyslippu, s. 82, 179. Edita 1999.
Hänninen lukeutui SKP:ssa puolueen uudistajiin, ja 1970-luvulla hän oli puoluejohdossa yksi niistä enemmistöläisistä, jotka vastustivat ”taistolaista” oppositiota aktiivisimmin. 26. marraskuuta 1971 Hänninen valittiin SKP:n varapuheenjohtajaksi Erkki Salomaan tilalle. Hänninen oli myös Suomen kansan demokraattisen liiton valinta Miettusen hätätilahallituksen ”asuntoministeriksi” 1975. Ministerin ura kuitenkin päättyi jo kesällä 1976, kun Hänninen siirtyi SAK:n kakkosjohtajaksi. Hänninen kuului SKP:n poliittiseen toimikuntaan vuoden 1969 edustajakokouksesta 1980-luvun puoleenväliin.Leppänen, Veli-Pekka: Kivääri vai äänestyslippu, s. 179. Edita 1999.
Lähteet
Kirjallisuutta
Luokka:SKDL:ssä vaikuttaneet henkilöt Luokka:SKP:ssä (1918–1990) vaikuttaneet henkilöt Luokka:Suomalaiset ammattiyhdistysjohtajat Luokka:Suomen sisäministerit Luokka:Vuonna 1929 syntyneet Luokka:Vuonna 1989 kuolleet